HS Päivän lehti 2.4.2017 | Mielipide

Lapsille tehdään selväksi, mitkä oppiaineet ovat tärkeitä

Taito- ja taideaineiden heikko asema opetussuunnitelmassa antaa karun viestin, ettei niissä menestyvien oppilaiden osaamisella ole todellista arvoa.

Julkaistu: 2.4. 2:00

Uusi opetussuunnitelma pyrkii ennakoimaan, minkälaisia taitoja nykyinen koululainen tarvitsee tuntemattoman tulevaisuuden kansalaisena. Sisältöjen sijasta painotetaan ”laaja-alaisen osaamisen alueita”, kuten kulttuurista osaamista, vuorovaikutusta ja ilmaisua. Taito- ja taideaineiden näkökulmasta uudistus jää kuitenkin näennäiseksi.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on monen muun poliitikon ohella ilmaissut huolensa peruskoulusta ja varsinkin syrjäytymisvaarassa olevista pojista. Syrjäytymistä ja viihtymättömyyttä tuottaa osaltaan yksipuolinen käsitys älykkyydestä.

Oppilaan koulumenestys määrittyy pitkälti kielellisten ja matemaattisten kykyjen kautta, kun taas vähäisellä tuntimää­rällä marginalisoidut taito- ja taideaineet – erityisesti kuva­taide, käsityöt ja musiikki – menettävät merkitystään. Peruskoulun tuntijako sisältää siis selvän arvolausuman oppiaineiden tärkeysjärjestyksestä.

Taito- ja taideaineiden heikko asema antaa karun viestin, ettei niissä menestyvien oppilaiden osaamisella ole todellista arvoa. Harrastustoiminnan lisääminen ei poista tätä toisarvoisuuden leimaa. Pätevien aineenopettajien työllistyminen koulutustaan vastaaviin tehtäviin on ­hyvin epävarmaa. On kummallista, ettei yhä kuvallisemmaksi muuttuvassa kulttuurissa kaivata visuaalisen alan asiantuntemusta. Suhde musiikkiin puolestaan pinnallistuu, jos kosketus siihen rajoittuu ammattitaitoisen ohjauksen puuttuessa pelkkään tv-viihteeseen.

Uhanalaisia ovat myös kädentaidot, joiden laskusuunta on Pisaakin kaltevampi. Niiden rapistuessa luovuuden merkitys ihmisen hyvinvoinnille abstrahoituu, kun itse­ilmaisun ja tekemisen taidot puuttuvat. Miksei tästä kasvavasta uusavuttomuudesta ja henkisestä aliravitsemustilasta olla huolissaan?

Entä missä on tietoisuus kulttuurisista juuristamme, joiden esiin piirtämisessä taiteilla oli merkittävä rooli 100-vuotiaan maamme itsenäistyessä?

Ilmeisesti meillä ei ole enää varaa yleissivistykseenkään, sillä koulutukseen kohdistetut tehokkuuspaineet ja säästötoimet ovat ajaneet nämä näennäisesti tuottamattomat oppiaineet entistä suurempaan ahdinkoon.

Taito- ja taideaineiden opiskelu konkretisoi syy- ja seu­raussuhteita, lisää kulttuu­rien ja materiaalintuntemusta sekä kasvattaa itsetuntemuksen ohella valmiuksia rakentavaan argumentointiin. Se vankistaa myös opiskelun metatasoa, eli oppimaan oppimista ja harjaannuttaa uuden opetussuunnitelman peräänkuuluttamia taitoja: itsenäistä ajattelua ja oma-aloitteisuutta, kulttuurista osaamista, luovaa ongelman­ratkaisua, empatiakykyä sekä vuorovaikutustaitoja.

Taito- ja taideaineet tarjoavat toiminnallisuudellaan vastalääkettä kyynistymiselle ja passivoitumiselle. Ne lisäävät oppilaiden osallisuutta ja konkreettista kädenjälkeä oppimisympäristöissään. Valmiissa maailmassa, jossa yksilön oma rooli voi tuntua merkityksettömältä, pienikin luomisprosessi voi palauttaa ­uskon omiin kykyihin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Siksi lasten oikeus laadukkaaseen ja asiantuntevaan taidekasvatukseen on turvattava osana kai­kille yhteistä koulutusta.

Hanna Salovuori

kuvataideopettaja, taideterapeutti

peruskoululaisen äiti, Helsinki