Keskustelunavaus kysymyksistä
Jatkan Papun ja Oskun pohdintoja:

1. Olen myös samaa mieltä siitä, että jokaista orientaatiota on tullut koitettua ja sovellettua. Se on tuonut opintoihin kivaa mielekkyyttä ja vaihtelevuutta. Ehkä itselleni kaikista merkityksellisimmät työt ovat kuitenkin olleet niitä, joissa olen itse saanut valitan jonkin työn oikeaan tarpeeseen. Toisaalta yhdessä tehdyt ongelmanratkaisut (teknologia, ötökkäansa..) ovat mielestäni toimineet oivana ryhmäyttäjänä ja siten taas vahvistaneet meidän kässän porukkaa. 

2. Mielestäni orientaatiotavalla ei niinkään ole väliä, vaan kyse on lähinnä tehtävän myymisestä. Siihen puolestaan varmasti vaikuttaa ikätaso ja muut lähtökohdat. Lisäksi kodista löytyvät resurssit tuovat lisähaastetta, samoin etänä kerrottu ohjeistus. Vaikka etänä ohjeistus onkin mahdollista saada tietokoneen ruudulle todella kattavasti, kiitos teknologian. Myös Oskarilta hyvä pointti se, että luovuutta nimenomaan kehitetään siinä, että kotona täytyy tarvittaessa hieman soveltaa. Yhden viikon ekaluokkalaisen kotiopettajana toimineena ja etäopetusta siitä perspektiivistä seuranneena olen toisaalta myös sitä mieltä, että tässä kohdassa tarpeeksi helpot tehtävät toimivat. Kodeissa on varmasti aikamoinen härdelli, jos vanhemmat yrittävät tehdä kotona töitä ja samalla tukea lapsia koulussa. Jos homma on supersoveltavaa, se tarvii suuremmalla todennäköisyydellä enemmän vanhempien tukea ja apua (esim jo tavaroiden etsimisessä) ja tämä taas myös kuormittaa vanhempia jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa. Paljon riippuu tietenkin lähtötasosta ja siitä, millaisiin työskentelytapoihin oppilaat ovat koulussa ja kotona tottuneet. En tarkoita, että sovelluksen suhteen pitäisi olla nollatoleranssi, mutta ehkä suunnittelisin ohjeistuksen niin, että sen voi tehdä melko yksinkertaisilla valmisteluilla tai vaikkapa ulkona luonnonmateriaaleista. Myös 3d-jutut hyvä idis, niinku Papu sano!

3. Pääosin ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut mielestäni kiva. Koen E-rakennuksella tehtyjen töiden palvelleen tarkoitusta paremmin kuin X:llä, mikä on vähän harmi, sillä myös tekstiilityön puolelle olisi mahdollista rakentaa toimivampia tehtävänantoja. Esimerkiksi lankatöihin olisin jokakertaisen kokeilutilkun sijaan rakentanut pohjan vaikkapa vuorotellen erilaisia orientaatioita hyödyntäen. Esimerkiksi virkkauksen tai neuleen tekniikan opetteluun olisi voinu liittää jonkin sadun tai lorun, jonka avulla silmukoita luotaisiin. Saman tarinan avulla vasta-alkajan olisi ehkä helpompi muistaa luominen myös seuraavalla kerralla. 

4. Kummankin kirjoituksen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Siajisuuskokemuksien mukaan kentällä opetus on kuitenkin vielä monesti pitkälle juurikin tuota tiedon kaatamista niskaan, mutta toivottavasti opetussuunnitelman idea saataisiin myös mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moneen luokkaan saataville. Itsehän siihen voi oman luokan kohdalla vaikuttaa, jos sellainen joskus itsellä on. :-)