Välitehtävä 1

Mikä historian opetuksessa on tärkeää?

Historian opetuksessa tärkeää on tuoda ilmi lähdekriittisyyttä. On tärkeää, ettei tietoa aina niellä sellaisenaan pureskelematta – kuka tämän tiedon on kertonut, voiko tässä olla subjektiivisuutta, kenties oman edun hakuisuutta tai itsensä/aatteensa/valtion korostamista/esittämistä paremmassa valossa, mistä tiedämme, että asia on (ollut) näin? Kaikista tapahtumista on aina olemassa eriäviä näkemyksiä ja kokemuksia. Tämä pätee oppikirjoihin, opettajiin ja oikeastaan kaikkiin mahdollisiin lähteisiin. Mitä edes oikeastaan on tieto? Historia on mitä oivallisin oppiaine tutkivalle oppimiselle. Lisäksi tietysti asian opettaminen tarkoituksenmukaisella tavalla niin, että kiinnostus historiaan voisi kasvaa. Näen historian sisällöissä paljon potentiaalia erilaisille työskentelytavoille, esimerkiksi laajasti erilaisille medioille. Historian tunteminen on arvokasta sinänsä - erilaisten tapahtumaketjujen ja syy-seuraussuhteiden pohtiminen ja sen arvostaminen, millaisia vaiheita ihmiskunnalla/Suomella/naisilla esimerkiksi on taustallaan, jotta olemme päässeet tähän pisteeseen. Vaikka ajatus tutkivasta, pohtivasta ja kaikin tavoin monipuolisesta historian opetuksesta koulussa onkin kutkuttava, on palattava todellisuuteen; historia on paljon lukemista ja jopa pänttäämistä. Siksi olisikin hyödyllistä, jos oppitunneilla tuettaisiin erilaisia strategioita lukemiseen ja oppimiseen.

POPS2014: Mikä/mitkä tavoitteista herättivät kiinnostuksesi tai mitä jäit ihmettelemään? Oliko jotakin, mitä et ymmärtänyt?

Pidin maininnasta, että oppilaita ohjataan näkemään nimenomaan yksilön merkitys historiallisena toimijana. Tämä voisi tukea oppilasta näkemään oman toiminnan merkitystä esimerkiksi ilmastokriisissä. ”Toiminnalliset ja elämykselliset toimintatavat” kuulostaa mielenkiintoiselta, ja ala-asteella voivat varmasti onnistuakin. Nopea katsaus POPS:iin oli innostavaa; siellä mainittiin esim., ettei arvioinnissa kiinnitettäisi huomiota niinkään sisältöjen ulkoa muistamiseen vaan ”tiedon soveltamiseen ja historiallisen ajattelun kehittymiseen”. Yhteiskuntaopin puolelta nostaisin kohdan ”Keskeistä on käyttää vuorovaikutuksellisia, elämyksellisiä ja toiminnallisia työtapoja tiedon luomisessa, kuten simulaatioita, opetuskeskusteluja, väittelyitä ja draamaa.” Myös yhteiskuntaopissa on ehdottomasti potentiaalia käyttää tällaisia erilaisia työskentelytapoja, ja olisi mielenkiintoista nähdä näitä käytännössä. Yhteiskuntaopin tavoitteet T4 (”ohjata oppilasta tarkastelemaan median roolia ja merkitystä omassa arjessa ja yhteiskunnassa”) ja T9 (”kannustaa oppilasta osallistumaan erilaisten yhteisöjen toimintaan ja harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”) ovat mielestäni todella tärkeitä -ei nimittäin mitenkään riitä, että niin suurta aihetta kuin (sosiaalinen) media käsitellään ainoastaan äidinkielen tunneilla.

Mitä historia ja yhteiskuntaoppi oppiaineina tarjoavat laaja-alaisen osaamisen osa-alueille?

Olen täysin samaa mieltä kuin Jasmine kommentissaan siitä, että historia ja yhteiskuntaoppi liittyvät laaja-alaisiin osaamisalueisiin ehkä jopa kaikista oppiaineista konkreettisimmin -ainakin siltä tuntuu nyt. Jokainen laaja-alainen osaamisalue liittyy näihin oppiaineisiin melko itsestäänselvästi, jossain aineissa kun täytyy hakea hieman kauempaa/teoreettisemmin/mielikuvituksellisemmin näitä yhteyksiä. Tärkeimpinä nostaisin ajattelun ja oppimaan oppimisen, kulttuurisen osaamisen ja ilmaisun, monilukutaidon sekä osallistumisen, vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen.