Santeri Akkanen

Taiko -22
Historianopetus annetuissa aineistossa eroaa todella paljon siitä opetuksesta, mitä olen useinmiten historian tunneilla saanut. Kuitenkin itsekin olen (onneksi) saanut olla mukana tunneilla, jotka jollain tavalla vastaavat aineistojen toiminallista ja tutkivaa historianopetusta. Ala-asteen historianopetus tuntui siltä, että opettajalla olisi ollut todella suuria ennakko-oletuksia aineesta, koska vaikka opettajamme muuten opetti meitä hyvin, historiantunneilla hän laittoi meidät kerta toisensa jälkeen lukemaan itsenäisesti kirjaa ja tekemään tehtäviä. Sinä aikana opettaja itse meni ulos luokasta suureksi osaksi tuntia (hän oli rehtori, joten me lapset olimme jo tottuneet tähän). Yläasteella historian opetus muuttui aluksi "peruskaavaa" mukailevaksi opetukseksi. Peruskaavalla viittaan opetukseen, jota olen kokemukseni perusteella nähnyt ylivoimaisesti eniten historian opetuksessa. Eli sellaista opetusta, jossa opettaja näyttää luokalle muistiinpanoja taululta, jotka luokka kirjoittaa vihkoon, samalla kun opettaja puhuu. Opetuksesta tuli yhdeksännellä luokalla ja lukiossa (opettajan muutoksen myötä) hyvinkin pelillistä, leikillistä ja ylipäänsä paljon aktiivisempaa. Luokissa oli usein kiinnostunut ilmapiiri, ja luokan yleensä äänekäimmätkin seurasivat / osallistuivat ohjeiden mukaisesti. Luokissa oli myös rennompi ilmapiiri ja useat oppilaat keskustelivat luento-osuuksien aikana opettajan kanssa, ja erityisesti pidin opettajan tyylistä unohtaa viittaminen koko ajan, vaan opettajan kanssa pystyi normaalisti puhumaan ilman viittausta. Aktiivisilla osioilla, joita oli joka tunti, keskittyminen oli huomattavasti helpompaa läpi tunnin.

Niinkuin ylläolevasta kappaleesta saattoi jo päätellä, herättivät aineistojen opetus- ja opiskelutavat ehdottoman positiivisia ajatuksia, ja olinkin heti analysoimassa erilaisia opetustapoja ja ympäristöjä, joista aineistoissa puhuttiin, jotta voisin muokata niitä oman näköisiksi ja kokeilla harjoituksissa. Iso-Britanniassa kuvailtu keskusteleva ilmapiiri ja sen luominen on myös itselleni erittäin tärkeää, koska ajattelen, että tällä tavalla opettaja oppii myös tuntemaan oppilaansa paremmin, ja hahmottamaan helpommin mitkä asioista ovat epäselviä oppilaille - opettajajohtoista luentoa pitäessä ei luultavasti tätä hahmota.

Aineistossa painotetaan paljon pohtivaa, lähes ongelmanratkaisutaitoja hyödyntävää, ajattelua. Oppilaita haastetaan videon esimerkeissä jatkuvasti päättelemään ja tutkimaan lähteitä (vihjeitä) ja kontekstia (historialliset tiedot) hyödyntäen mitä on tapahtunut. Tämä antaa erittäin hyvän kuvan siitä, mitä historia on, ja miten siitä saadaan tietoa. Oppilailla kehittyy myös käytännönläheisemmän opetuksen myötä käytännön taidot ja ajattelu. Erityisesti lähdekriittinen ajattelu kehittyy, ja lapset saadaan ymmärtämään, että kaikki tieto edes luotettavasti lähteistä ei ole vältämättä totta, tai toisaalta tieto voidaan myöhemmin huomata vääräksi, vaikka sitä olisi yleisesti pidetykin totena.

Opettajalta aktiivisen ja keskustelevan opetuksen tuottaminen vaatii sitoutumista tällaiseen kuormittavampaan opetustapaan. Opettaminen jatkuvasti oppilaita aktivoiden ei ole perinteiseen opetukseen verrattuna varmastikaan helpompaa, eli opettaja joutuu tekemään lisätöitä saadakseen OPSin asiat pakattua aktiiviseen oppituntiin. Opettajalla on varmasti materiaalia käytössä siitä, miten aktiivista oppimista voisi erilaisin pelein, leikein jne. järjestää, ja näihin tutustumalla opettajan on helpompi suunnitella oppitunteja, sillä kaikkea ei tarvitse luoda tyhjästä. Opettaja myös tarvitsee ammattitaitoa, sillä kaikki leikit eivät sovi kaikille luokille. Opettajan pitää pystyä lukemaan omaa luokkaansa ja arvioimaan mitkä leikit sopivat sille. Esim. paljon rohkeutta ja heittäytymistä vaativat leikit eivät välttämättä toimi ensimmäisenä opetuspäivänä, jos luokassa on riitoja oppilaiden välillä.

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.