Taiko -22
Kun ajattelee sitä, miten oikeasti pystyy samaan oppilaat kiinnostumaan historiasta, tarvitaan juuri sellaista opetusta mitä artikkelissa ja Richard McFahn luennolla esitetään. Perinteinen tapa eli asioiden selittäminen ja ulkoa oppiminen kirjasta voi olla tietyllä tapaa toimiva, mutta pitkällä aika välillä käsitys historiasta jää hämäräksi. Monille meistä tuttu tapa on historian tiedon opiskelua eikä niinkään sen ymmärtämistä kuten artikkelissa mainitaan. Tietysti tietämystäkin tarvitaan, mutta tärkeämpää on nimenomaan historian ymmärtäminen.
Oma kokonaiskuvani historian opiskelusta on sitä, että opettaja selittää luokan edessä, oppilaat kirjoittavat muistiinpanoja ja lopuksi tehdään tehtäviä. Mutta näin ei ollut joka kerralla. Yläasteen historian opettajamme järjesti meille roolipelejä, joissa edustimme ryhmissä tiettyä joukkoa historista. Kuten artikkelissakin kerrotussa esimerkissä. Ratkaisimme myös mysteerien kaltaisia tehtäviä, mutta kokonaisuudessa tälläiset aktiivisen oppimisen kerrat jäivät aika vähäisiksi.

Luennon ja artikkelin esimerkeistä on havaittavissa useampia historian ajattelutaitoja. Ensimmäinen on kriittinen ajattelutaito. Historiaa voidaan lukea kirjasta, mutta kaikkea eivät pysty edes tutkijat todistaan todeksi. Samalla esiin tulevat myös taito kysyä kysymyksiä aiheeseen liittyen. Tavallaan se on myös kriittistä ajattelutaitoa. Esimerkkeihin liittyy myös taito ymmärtää syy-seuraussuhteita ja kykyä eläytyä tietyn ajan ihmisen toimintaan. Artekkelissa tätä kutsutaan historialliseksi empatiaksi. Ylipäätään aktiiviset esimerkit opettavat lapsia ajattelemaan itse monipuolisesti.

Aktiivisen opettamisen toteuttaminen vaatii opettajalta enemmän voimavaroja kuin tavallinen "minä selitän, te kuuntelette". Mutta kuten tälläisessäkin opettamisessa, aktiivisessakin tavassa opettaja tarvitsee tietyn määrän historiallista tietämystä, mutta myös taitoa soveltaa sitä erilaisiin tehtäviin. Yksi suurin taito jota opettajalta vaaditaan on siis kekseliäisyys ja luovuus.