Ann-Mari Karhunen
Juliet -22
En muista että itse olisin saanut tutkivaa tai draamallista historianopetusta, opetus oli hyvin perinteistä opettajajohtoista. Toisaalta yläasteella oma historianopettajamme oli hyvin kiinnostunut ja innostunut historiasta ja se näkyi hänen opetustyylissään ja puheessaan. Lukiossa kaikki jotka halusivat saivat ilmoittautua holokausti-kurssille, johon sisältyi myös opintomatka Auswitchiin. En itse ollut tuolla kurssilla, mutta siellä opetus oli varmasti hyvin erilaista kuin muilla historiankursseilla, koska teemaa holokausti lähdettiin tutkimaan paikan päälle. Mielestäni tutkiva oppiminen sekä roolipelien ja draaman yhdistäminen opetukseen voi varmasti herättää niiden oppilaiden mielenkiinnon joilla on vaikeuksia säädellä omaa käyttäytymistä perinteisessä luokassa, kuten ylivilkkaus.
Roolipelien ja draaman kautta harjoitellaan historiallista empatiaa ja sitä miten me voimme ymmärtää paremmin miksi ihmiset ovat toimineet kautta aikojen niin kuin he ovat toimineet. Toivottavasti historian opetus voisi opettaa meitä myös ymmärtämään että ihmiset eivät olleet yhtään enemmän tai vähemmän tyhmempiä ennen kuin nyt. Nimittäin usein törmää siihen ajatukseen ja olen itsekin ajatellut joskus niin että "ompas ihmiset olleet niin tyhmiä kun he eivät ole ymmärtäneet x-asiaa ennen".
Jotta opettaja voisi pitää toteuttaa draaman tai tutkivan oppimisen kautta oppitunnin, täytyy hänenkin valmistautua siihen paljon enemmän kuin perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen. Pelkästää ei riitä että osaa opetettavan asian, vaan täytyy pohtia miten sen toteuttaa draaman keinoin ja mikä tila siihen soveltuu, ja miten sen soveltaa omien oppilaiden ikäryhmälle sopivalla tavalla, mitä materiaaleja siihen tarvitsee... etc. Omalla kohdalla minulla ei ole sisäistä mallia miten pitää tutkivan opetuksen tunti, tai miten draamaa tai roolipeliä voisi käyttää hyödyksi opetuksessa, jolloinka sellaisen tunnin pitäminen vaatisi se todella paljon työtä ja valmistelua yhtä tuntia kohtaan. On aina helpompi kangistua niihin vanhoihin opetustyyleihin, jotka ovat jo omalta ala-ja yläkouluajalta tuttuja. Opettajalta tarvitaan siis omaa sisäistä motivaatiota ja kiinnostusta opettaa uusilla ja erilaisilla tavoilla historiaa.
En muista että itse olisin saanut tutkivaa tai draamallista historianopetusta, opetus oli hyvin perinteistä opettajajohtoista. Toisaalta yläasteella oma historianopettajamme oli hyvin kiinnostunut ja innostunut historiasta ja se näkyi hänen opetustyylissään ja puheessaan. Lukiossa kaikki jotka halusivat saivat ilmoittautua holokausti-kurssille, johon sisältyi myös opintomatka Auswitchiin. En itse ollut tuolla kurssilla, mutta siellä opetus oli varmasti hyvin erilaista kuin muilla historiankursseilla, koska teemaa holokausti lähdettiin tutkimaan paikan päälle. Mielestäni tutkiva oppiminen sekä roolipelien ja draaman yhdistäminen opetukseen voi varmasti herättää niiden oppilaiden mielenkiinnon joilla on vaikeuksia säädellä omaa käyttäytymistä perinteisessä luokassa, kuten ylivilkkaus.
Roolipelien ja draaman kautta harjoitellaan historiallista empatiaa ja sitä miten me voimme ymmärtää paremmin miksi ihmiset ovat toimineet kautta aikojen niin kuin he ovat toimineet. Toivottavasti historian opetus voisi opettaa meitä myös ymmärtämään että ihmiset eivät olleet yhtään enemmän tai vähemmän tyhmempiä ennen kuin nyt. Nimittäin usein törmää siihen ajatukseen ja olen itsekin ajatellut joskus niin että "ompas ihmiset olleet niin tyhmiä kun he eivät ole ymmärtäneet x-asiaa ennen".
Jotta opettaja voisi pitää toteuttaa draaman tai tutkivan oppimisen kautta oppitunnin, täytyy hänenkin valmistautua siihen paljon enemmän kuin perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen. Pelkästää ei riitä että osaa opetettavan asian, vaan täytyy pohtia miten sen toteuttaa draaman keinoin ja mikä tila siihen soveltuu, ja miten sen soveltaa omien oppilaiden ikäryhmälle sopivalla tavalla, mitä materiaaleja siihen tarvitsee... etc. Omalla kohdalla minulla ei ole sisäistä mallia miten pitää tutkivan opetuksen tunti, tai miten draamaa tai roolipeliä voisi käyttää hyödyksi opetuksessa, jolloinka sellaisen tunnin pitäminen vaatisi se todella paljon työtä ja valmistelua yhtä tuntia kohtaan. On aina helpompi kangistua niihin vanhoihin opetustyyleihin, jotka ovat jo omalta ala-ja yläkouluajalta tuttuja. Opettajalta tarvitaan siis omaa sisäistä motivaatiota ja kiinnostusta opettaa uusilla ja erilaisilla tavoilla historiaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.