Juliet -22

Sekä artikkelissa että luennossa painotettiin oppilaita osallistavia menetelmiä oppia uusia aiheita historiassa. Esimerkiksi luennolla käytiin läpi ‘’tutkimusmatkan’’ avulla tärkeä historiallinen tapahtuma (Englannin historiasta). Siinä oppilaat pääsivät itse arvailemaan ja ideoimaan, kuinka tiettyyn lopputulokseen on päästy ja heille annettiin matkansa varrella aina lisää vihjeitä, jotta ajatus ei lähde sivuraiteille. Jopa vain seuraamalla luentoa ja kuuntelemalla kuinka opetustapa toimii, jäivät siinä käsiteltävät asiat mieleeni paremmin kuin monet asiat aiemmin historian tunneilta. Olen itse kiinnostunut historiasta ja esimerkiksi myös kirjoitin sen ylioppilaskirjoituksissa ja jälkikäteen voin todeta, että lukeminen siihen olisi ollut helpompaa, mikäli saamani opetus olisi vastannut artikkelin ja luennon kertomia malleja. Saamani opetus oli varsin tietopainotteista, mikä artikkelin mukaan onkin kulttuurillisesti tyypillistä Suomessa, mutta toivon itse olevani mukana tulevana opettajana muuttamassa kyseistä käsitystä. Näillä pelillisillä ja rooleja hakevilla menetelmillä uskon myös muuten luokassa taka-alalle jäävien oppilaiden uskaltautuvan mukaan oppimistilanteeseen, sillä kaikki oppijat lähtevät käytännössä oppimaan samasta pisteestä (vaikka tietäisitkin esimerkiksi luettuasi kappaleen, sen kirjan antaman selityksen, tuovat nämä oppimismenetelmät kuitenkin aina uusia näkökulmia). 

 

Ajattelun malli, jota tavat eniten edistävät synnyttämään ja kehittämään (riippuen oppijan iästä ja luokka-asteesta) on historiallinen empatia, kyky asettua ajan aikalaisen kenkiin. On helpompi muistaa asioita, jotka kokee ‘’tapahtuneen’’ itselleen ja/tai ympärillään. Myös esimerkiksi ‘’walking chocolate’’ -tehtävässä opetellaan havainnoimaan ja tutkimaan ympäristöstä löytyvää tietoa tutkivan oppimisen näkökulmasta. Ylipäätään osallistavissa opetusmenetelmissä tuntien ja kokonnaisuuksien suunnittelu vaatii aikaa ja valmistautumista, jotta opittava asia tulee selkeästi esille ja oppijat säilyttävät kiinnostuksensa sen aikana. Sen ei kuitenkaan aina tarvitse olla koko oppituntia kestävää (mikä lisää variaatiota, antaa esimerkiksi muuten asiapainotteiseen sisältöön kontrastin ja voi sytyttää ajatuksia) kuten äskeinen ‘’suklaa’’ esimerkki. Tavat vaativat myös opettajalta kykyä pystyä havainnoimaan oppivatko oppilaat varmasti aiheesta olennaisen ja tarvittaessa kykyä puuttua ja muuttaa suunnitelmia, aivan kuten videolla luennon pitäjä, jolle kerrottiin luennon kestävänkin noin puoli tuntia vähemmän kuin hän oli ajatellut (ratkaisu oli selittää tehtävän seuraava vaihe ja esittää se tiivistetyssä muodossa niin, että siitä ymmärsi kuitenkin sen tarkoituksen). Myöskin, jotta nuoret oppijat saadaan eläytymään tehtäviin, on opettajan oltava itsekin valmiina heittäytymään ja olemaan kiinnostunut aiheesta.