Juliet -22

Artikkelissa kiinnostavaa oli juuri erot eri maan/kulttuurien historian ja yhteiskuntaopin opetuksen välillä. Minulle tuttu opetustapa on tietysti suomalaiselle koululle tyypillinen opettajalähtöinen luentotyyppinen opetus. Se ei paljoakaan herätä innostusta tai tarjoa syvää oppimista. Olisi kiinnostavaa oppia juuri historiallista empatiaa, historiallista lukutaitoa ja kokea erilaisia tutkivan oppimisen tapoja.

Esimerkeissä oppilaat tutustuivat tapahtumiin draaman kautta, roolileikillä. Tehtävässä opittiin historiallista empatiaa, kun piti asettua menneisyyden ihmisten asemaan, kulkemaan heidän kengissään ja tekemään päätöksiä ja ratkaisuja heidän ajatusten ja elämän tilanteen pohjalta. Tehtävä harjoittaa myös oppilaan omaa ajattelua ja pohdintaa – kriittisen ajattelun taidot ovat keskeisessä osassa. Eläytymistehtävät ja roolileikit myös tekevät tapahtumista todellisia ja aitoja, jotka auttavat oppilasta ymmärtämään tapahtumien olleen aitoja ja samalla tulkinnanvaraisia.  

Tällaisen opetuksen järjestäminen vaatii opettajalta halua ja ammattitaitoa lähteä luovaan lähestymiseen. Sen ei välttämättä tarvi viedä mitenkään tavallista oppituntia enemmän energiaa tai aikaa, jos on tottunut tekemään muotista eroavia tuntikokonaisuuksia. Myös hyvä ammattitaito ja tieto historiasta auttaa opettajaa luomaan elämyksellisiä ja hyödyllisiä oppimisprojekteja. Tämä on kaikille osapuolille lopulta palkitsevaa ja tärkeää, sillä näin saadaan parempaa osaamista historiasta niin opettajalle kuin oppilaallekin.