Valo Heiska
Juliet -22
Lue oikeasta sivupalkista löytyvästä Löfströmin ja Rautiaisen teoksesta luku Kylmä sota koukuttaa (sivut 5-7). Katso sen jälkeen Richard McFahnin 7.11.2018 luennon tallenne (kesto n. 1 h 30 min). Vastaa sen jälkeen alla oleviin kysymyksiin keskustelunavauksessa.
- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Löfströmin ja Rautiaisen artikkeli sekä McFahnin luento vahvistivat molemmat sitä historian opetustapaa, johon viimeisellä demokerralla tutustuimme Tollundin mies -tehtävässä: historian oppiminen voi olla luovaa ja elämysmäistä, eikä tällainen näkökulma tee opittavista historian taidoista sen heikempiä – päin vastoin. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen näkökulma, vaikka vähän mietin kuinka paljon luokanopettajalla on resursseja tehdä tuollaisia oppimiskokonaisuuksia. Onneksi tarjolla on paljon käyttövalmiita tuntikokonaisuuksia.
Tällainen elämyksellinen historianoppiminen ei ole samassa linjassa opetustapojen kanssa, joilla minut historiaan on tutustutettu. Alakoulussa muistan lukeneeni historian kirjoja ja täyttäneeni niiden pohjalta paperisia tehtävämonisteita. Väritin oppimisprosessiani kuvittelemalla muinaisen kreikan mytologian olentoja mielessäni kokeeseen lukiessa. Tämä ei harmi vain auttanut vuosilukujen muistamisessa.
Esimerkeissä harjoitellaan kriittistä ajattelua sekä historiallista empatiaa. Luennolla kriittisyys näkyy esimerkiksi siinä, kun ensimmäisenä opiskelijoille esitetään vaan puolet kuvasta ja vasta seuraavaksi puolet siitä. Heidät laitetaan kohtaamaan ennakkokäsityksensä ja sitten vasta totuuden. Historiallinen empatia näkyy taas vaikkapa artikkelissa, jossa kerrotaan oppilaiden harjoittelevan historian ymmärtämistä draamallistettujen opetustuokioiden kautta.
Elämykselliseen historian opiskeluun tarvittaan opettajalta luovuutta. Resurssit varmaan löytyvät, varsinkin jos suunnittelee oppimiskokonaisuuksia vaikka toisten opettajien kanssa. Tietojen puolesta opettajan on hyvä kääntyä varmasti myös oppikirjoista laajempaan historian tieteen lähdevalikoimaan.
Lue oikeasta sivupalkista löytyvästä Löfströmin ja Rautiaisen teoksesta luku Kylmä sota koukuttaa (sivut 5-7). Katso sen jälkeen Richard McFahnin 7.11.2018 luennon tallenne (kesto n. 1 h 30 min). Vastaa sen jälkeen alla oleviin kysymyksiin keskustelunavauksessa.
- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Löfströmin ja Rautiaisen artikkeli sekä McFahnin luento vahvistivat molemmat sitä historian opetustapaa, johon viimeisellä demokerralla tutustuimme Tollundin mies -tehtävässä: historian oppiminen voi olla luovaa ja elämysmäistä, eikä tällainen näkökulma tee opittavista historian taidoista sen heikempiä – päin vastoin. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen näkökulma, vaikka vähän mietin kuinka paljon luokanopettajalla on resursseja tehdä tuollaisia oppimiskokonaisuuksia. Onneksi tarjolla on paljon käyttövalmiita tuntikokonaisuuksia.
Tällainen elämyksellinen historianoppiminen ei ole samassa linjassa opetustapojen kanssa, joilla minut historiaan on tutustutettu. Alakoulussa muistan lukeneeni historian kirjoja ja täyttäneeni niiden pohjalta paperisia tehtävämonisteita. Väritin oppimisprosessiani kuvittelemalla muinaisen kreikan mytologian olentoja mielessäni kokeeseen lukiessa. Tämä ei harmi vain auttanut vuosilukujen muistamisessa.
Esimerkeissä harjoitellaan kriittistä ajattelua sekä historiallista empatiaa. Luennolla kriittisyys näkyy esimerkiksi siinä, kun ensimmäisenä opiskelijoille esitetään vaan puolet kuvasta ja vasta seuraavaksi puolet siitä. Heidät laitetaan kohtaamaan ennakkokäsityksensä ja sitten vasta totuuden. Historiallinen empatia näkyy taas vaikkapa artikkelissa, jossa kerrotaan oppilaiden harjoittelevan historian ymmärtämistä draamallistettujen opetustuokioiden kautta.
Elämykselliseen historian opiskeluun tarvittaan opettajalta luovuutta. Resurssit varmaan löytyvät, varsinkin jos suunnittelee oppimiskokonaisuuksia vaikka toisten opettajien kanssa. Tietojen puolesta opettajan on hyvä kääntyä varmasti myös oppikirjoista laajempaan historian tieteen lähdevalikoimaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.