EP-POM2

Rautiaisen artikkelissaan ja McFahnin luennollaan esittelemät tavat oppimisen järjestämiseksi herättivät innostusta ja mielenkiintoa itsessäni. Tuli jopa mieleen, että pääsisipä itse toteuttamaan joitain harjoitteista. Harjoitteiden rakenne vaikutti hyvin oppijaa aktivoivalta ja siten Macfahninkin mainitsemaan didaktiseen (to teach) menetelmään peilaten mielekkäämmältä lähestymistavalta (To learn). Tältä osin esitellyt opiskelun tavat poikkesivat myös omam koulupolkuni kokemuksista.

 

Historian ajattelutaitoja esitellyt opiskelutavat harjoittavat mielestäni erittäin monipuolisesti ja laajasti. Päällimmäisenä sieltä nousee historiallinen empatia ja ajan erityispiirteiden tunnistaminen. Ongelmien ratkaiseminen ja vihjeiden tulkitseminen toisaalta vaatii, mutta myös mahdollistaa oppijoilta vallinneisiin olosuhteisiin ja ihmisten rooleihin eläytymistä. Tehtävien tutkiva ote saa oppilaat myös pohtimaan mahdollisia syitä ja seurauksia tapahtumille, sekä muokkaamaan tulkintojaan tehtävän edetessä. Tällöin myös lähteiden tulkinnallisuuden ja siten historiallisen tiedon luonteen hahmottaminen voivat konkretisoitua esiteltyjen harjoitteiden kautta.

 

Mielestäni esiteltyjen opiskelutapojen toteuttaminen vaatii opettajalta juuri samoja taitoja, joita oppilaidenkin on niistä mahdollista oppia. Toki sisällöllisen osaamisen tulee olla riittävällä tasolla, mutta esimerkiksi opettajuuden ydinosaamisalueissa arvottaisin vuorovaikutusosaamisen ja moninaisuuteen liittyvän osaamisen tai esteettisen osaamisen mittavan sisällöllisen osaamisen edelle.