Myös kansainvälisessä oikeudessa on huomioitu kybermaailman mukanaan tuomia muutoksia. Kansainvälisellä oikeudella viitataan ensisijaisesti valtioiden välisiin suhteisiin sekä kansainvälisten järjestöjen toimintaan, mutta kansainväliset oikeudelliset sopimukset voivat olla myös monenvälisiä. Hyvin usein kansainväliset sopimukset laaditaan ja niistä neuvotellaan jonkin kansainvälisen organisaation puitteissa, esimerkiksi Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK) tai Euroopan neuvostossa. Kansainvälisen oikeuden kehittäminen ja sen noudattamisen edistäminen ovat YK:n ydintehtäviä.

Merkittävä kansainvälisen oikeuden lähde on myös kansainvälisten tuomioistuinten oikeuskäytäntö. Suomi liittyi YK:n jäseneksi 1955. Ulkoasiainministeriön vuonna 2015 julkaisemassa selvityksessä todetaan, että YK:n peruskirjan voimankäyttöä koskeva normisto on pystynyt mukautumaan ja muun muassa verkkohyökkäyksille on määritelty, milloin ne voidaan rinnastaa aseelliseen voimankäyttöön.

Muuta maailmanlaajuista sääntelyä ovat muun muassa erilaiset yleissopimukset, jotka liittyvät kaupankäyntiin. Näitä ovat muun muassa GATT, GATS sekä YK:n kansainvälinen kauppalaki.