2.2 Internetin lyhyt historia

Internetin historian kaksi näkökulmaa

Haluamme, että ymmärrät miksi digitaalinen verkottunut toimintaympäristö on muokkautunut nykyiseen muotoonsa viimeisen noin 60 vuoden aikana. Se on sekä kiehtova että hyödyllinen, mutta myös monimutkainen ja haavoittuva.

Siitä, onko Internetillä omaa historiaan vai onko se vain osa laajempaa teknologista kehitystä, on käyty keskustelua pitkään. Asian tarkastelun helpottamiseksi olemme päättäneet, että tämän kurssin sisällössä Internetillä on oma historiansa.

Jos perehdyt omatoimisesti Internetin historiaan, huomaat että sen kehittymistä voidaan kuvata ainakin kahdesta eri näkökulmasta, sotilaallisesta ja tieteellisestä.

Joidenkin lähteiden mukaan Internetin kehitys käynnistyi Neuvostoliiton ja USA:n välisestä ydinaseiden kilpavarustelusta, missä eräinä kulminaatiopisteinä voidaan pitää Sputnikin laukaisua vuonna 1957 ja Kuuban ohjuskriisiä vuonna 1962. Sputnikin laukaisun jälkeen USA:ssa pelättiin, että Neuvostoliitto laukaisisi ydinaseensa avaruudesta, jos ydinasein käytävä kolmas maailmansota syttyisi. Hajautettua ydinsodan olosuhteet kestämään tarkoitettua tietoliikenneverkkoa hahmotteli USA:n asevoimien ajatushautomo “RAND” jo vuonna 1962.

Toisen koulukunnan mukaan Internetin kehittämisen keskeisin syy oli tarve vaihtaa viestejä ja asiakirjoja nopeammin yliopistojen välillä. USA käynnisti myös mittavalla valtion rahoituksella ARPA (Advanced Research Projects Agency) tutkimuslaitoksen toiminnan. Tiedemiehille ja tutkijoille ei annettu yksityiskohtaista tehtävänantoa, vaan heidän käskettiin kehittää jotain sellaista, jolla saisi yliotteen Neuvostoliiton avaruusohjelmasta. ARPANET tietoverkko valmistui vuonna 1969, ja näin saatiin ensimmäiset tietokoneiden väliset yhteydet Los Angelesin ja Stanfordin yliopistojen välille.

Ensimmäinen Internetin kautta lähetetty viesti oli niinkin lyhyt kuin “LO”. Kahden yliopiston välillä yritettiin lähettää viesti “LOGIN”, mutta tietoverkko kaatui “G” kirjaimen kohdalla. Tarina kuvastaa hyvin kuinka “hauraita” nämä verkot alkuvaiheessa olivat, eivätkä ne välttämättä toimi aina paremmin vielä tänäkään päivänä.

Protokollat


Maailmanlaajuisen Internetin, kuten sen olemuksen nykyään käsitämme, katsotaan olleen olemassa vuodesta 1983. Nykyisen kaltaisen Internetin syntymisen mahdollisti TCP/IP protokollien kehittäminen. Tämän työn merkittävimmät kehitysaskeleet tapahtuivat vuosina 1973–1984. Protokollista sinun on hyvä tietää perusasioita jo pelkästään osana tietoyhteiskunnan kansalaisen yleissivistystä.

Protokolla voi tehdä hyvinkin ihmeellisiä asioita, mutta asiana se ei ole kovin monimutkainen. Protokolla tarkoittaa käytännössä keskustelun “sääntöjä” niin ihmisten, kuin laitteiden ja ohjelmistojen välillä. Esimerkiksi mitä viestejä käytetään, mitä viestit sisältävät ja millainen on teknologian “kielioppi”.

TCP (Transmission Control Protocol) mahdollistaa sen, että sinun kannettavan tietokoneesi, tablettisi tai mobiilaitteesi ohjelmistot voivat keskustella esimerkiksi pyytämääsi WWW-sivua ylläpitävän palvelimen ohjelmistojen kanssa.

IP (Internet Protocol) vie sinun datapakettisi, eli pyyntösi, palvelimelle. Pyyntö tapahtuu esimerkiksi kirjoittamalla selaimen osoiteriville jokin Internet-osoite ja painamalla enter-näppäintä. IP protokolla kuljettaa myös pyytämäsi WWW-sivun sisällön biteiksi muutettuina datapaketteina omalle laitteellesi. Kaikki tämä tapahtuu erittäin nopeasti ja tuloksena on se, että saat näytölle näkyviin haluamasi Internet-sivun.

Edellä kuvattujen protokollien kehittäjät eivät edes pystyneet kuvittelemaan, että niitä käytettäisiin edelleen noin 40 vuotta myöhemmin kaikkien maailman kansalaisten vapaasti käyttämässä tietoverkossa. Verkossa, jossa on paljon hyvää, mutta myös laittomia toimijoita - aivan kuten fyysisessä maailmassakin.

Internetin perusprotokolliin ei suunniteltu tietoturvaa tai salausta, koska niitä ei ajateltu käytettävän laajamittaisesti. Ne oli tarkoitettu alunperin luotettujen tahojen, esimerkiksi asevoimien ja yliopistojen sisäiseen tiedonsiirtoon. Sinunkin salaamattomat avoimessa WLAN-verkossa kulkevat datapakettisi voisi kaapata ihan kuka vain ja ihan milloin vain. Sen voi tehdä netistä vapaasti ladattavissa olevilla ohjelmistoilla - laitonta se toki on. Niinpä kannattaakin perehtyä tarkemmin siihen, miten suojata verkossa kulkevaa tietoa.