Koealue

Pidempi koealue

Etiikka ja moraali tarkoittavat lähes samaa asiaa. Etiikka on kreikkaa ja moraali latinaa. Ne voidaan suomentaa sanalla 'tapa'. Ne pohtivat, mikä on oikea tapa toimia. Ne pohtivat sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Etiikka ohjaa ihmisen toimintaa ja päätöksentekoa.

Moraalin ja etiikan välillä on sävyero siten, että ihmisen etiikka tarkoittaa periaatteellista käsitystä siitä, mikä oikein ja mikä väärin. Se on myös tiede, joka tutkii näitä kysymyksiä, kuten sitä, millaisiin arvoihin käsityksen hyvästä ja pahasta perustuvat.
Moraalilla tarkoitetaan ihmisen etiikan mukaista käytännön toimintaa näissä kysymyksissä.

Esimerkiksi:
Henkilön moraaliin voi liittyä lupaus olla ostamatta ja syömättä tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineita eläinten oikeuksien vuoksi.
Etiikka tarkastelee, millaisia perusteita tällaiselle lupaukselle on. Onko eettisesti ongelmallista hyödyntää eläimiä ravintona?

Käsitykset oikeasta ja väärästä muodostuvat arvojemme pohjalta. Esimerkkitapauksen henkilön arvoissa eläinten kunnioitus on korkealla.
Moraalikäsityksen muovautumiseen vaikuttavat lukuisat asiat, kuten vanhemmat, opettajat, ystävät, media tai omat kokemukset. Moraalikäsitykset opitaan yhteisössä, aivan kuten kieli ja tapakulttuuri. Uskonto tai katsomus voi olla merkittävä moraalikäsityksen muovaaja.
Kyky pohtia, mikä on oikein ja mikä väärin, kuuluu ihmisyyteen.

Etiikkaa sovelletaan monilla eri elämänalueilla, kuten lääketieteessä, liiketoiminnassa, ympäristöasioissa ja teknologiassa. Eettiset pohdinnat auttavat ihmisiä tekemään perusteltuja päätöksiä tilanteissa, joissa oikean ja väärän erottaminen voi olla vaikeaa.

Normit suojelevat arvoja

Erilaisia normistoja on monia: Suomen laki, jääkiekon pelisäännöt, koulun järjestyssäännöt tai vaikkapa kymmenen käskyä.

Normeihin liittyy sanktio eli seuraamus. Säännön rikkomisesta voi seurata rangaistus tai sen noudattamisesta palkinto. Rangaistuksena voi olla esim. sakko, jälki-istunto tai toisten paheksunta. Palkintona stipendi, kehu tai hyväksyntä.
Myös hyvä tai huono omatunto ovat sanktioita.

Itseisarvo on asia, joka on itsessään arvokas. Tällaisia ovat esimerkiksi onnellisuus tai oikeudenmukaisuus.
Välinearvolla taas pyritään saavuttamaan itseisarvo. Raha ei itsessään ole arvokas, mutta sen avulla voidaan saavuttaa jotain tavoiteltavaa, kuten esimerkiksi koti perheelle.

Normit syntyvät arvojen pohjalta. Esimerkiksi niissä kulttuureissa, joissa tasa-arvoa pidetään suuressa arvossa, on paljon lakeja tämän asian suojelemiseksi. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa voidaan pitää arvokkaana eri asioita.

Arvot ja normit ohjaavat ihmistä. Arvot tuovat elämään tarkoitusta.
Arvomaailmamme muodostuu samoin kuten moraalikäsityksemme: siihen vaikuttavat esimerkiksi vanhemmat, koulu tai ympäröivä yhteiskunta.

Kristinuskon arvot ovat muovanneet suuresti länsimaista yhteiskuntaa, vaikka sitä ei välttämättä huomaa. Jeesuksen opetukset heikoista huolehtimisesta näkyvät nyt lainsäädännössä. Jeesuksen vuorisaarna on ollut vaikuttamassa myös YK:n ihmisoikeusjulistukseen.

MITEN TOIMIA?

Ihminen joutuu joka päivä pienten eettisten valintatehtävien eteen. Millä perustella ratkaisu tehdään?
Ihmisen moraalikäsitykset ovat muotoutuneet monien vaikutteiden kautta.
Vanhemmat ovat opettaneet joitakin periaatteita lapsilleen, samoin koulu oppilaille. Jokainen kehittää kuitenkin oman tapansa toimia.

Kirkko ja Raamattu antaa myös ohjeita. Yleispätevä ohje on: Rakasta lähimmäistäsi. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
On hyvä pitää silmällä sitä, onko valinnoistamme haittaa toiselle ihmiselle. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan, on tärkeä osa ihmisyyttä.

Esimerkiksi myyjän antaman ylimääräisen 10 euron setelin voi perustella pitävänsä itsellään sillä, ettei se ole iso raha kaupan kassavirrassa. Mutta pienen liikkeen yksityisyrittäjän kassavirrassa se voi olla tuntuva raha, joka on pois yrittäjän palkasta. Isoissa marketeissa taas kassasta vastaava myyjähenkilö voi joutua tukalaan paikkaan, jos pohjakassassa on vajetta. Tällöin toiminnasta on aiheutunut haittaa toiselle ihmiselle. Kyse on myös eettisestä periaatteesta: Tuo raha ei kuulu minulle.

Kymmenen euron seteli ei vaaranna kenenkään henkeä, toisin kuin ylinopeus, jolla voi olla ratkaiseva vaikutus jarrutusmatkaan, kun auton eteen ilmestyy jotakin yllättävää. Tuolloin kyse voi olla ihmishengestä. Silti lukuisat ihmiset ajavat pientä ylinopeutta toistuvasti. Miksi? Tätä perustellaan sillä, että kaikkihan niin tekevät. Tällä syyllä perustellaan monta muutakin pikkurikettä.

Aina väärä toiminta ei kohdistu suoraan yksittäiseen ihmiseen. Vakuutusmaksut ovat suuret ja se kismittää. Siksi ihmiset antavat usein väärää tietoa korvaushakemuksissaan, sillä maksetuille vakuutusmaksuille halutaan vastinetta. Samalla vakuutuspetokset ovat selkeä osatekijä sille, miksi vakuutusmaksut ovat suuret ja korvausehdot tiukat.

Periaatteet ovat absoluuttisia, eikä olosuhteet (vähän liikennettä, myyjän virhe) muuta periaatetta. Täten kristillinen etiikka on yleensä periaatteellista ja absoluuttista (vaikka ihmiset eivät niitä kykenisikään noudattamaan absoluuttisesti).

Ohjeita Raamatusta: Rakkauden kaksoiskäsky

Yleispätevä ohje lähimmäisen rakastamisesta kuuluu Jeesuksen antamaan kaksoiskäskyyn:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

Mitä rakastamisella tarkoitetaan?
Kreikan kielessä on useampi sana rakkaudelle. Esimerkiksi miehen ja naisen välistä rakkautta kutsutaan sanalla eros.
Vanhempien rakkaus lasta kohtaan, sisarusten välinen rakkaus tai vaikkapa Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on agape-rakkautta.
Lisäksi on filos, joka löytyy sanasta filosofia - viisauden rakastaminen.
Filantropia taas tarkoittaa ihmisrakkautta tai ihmisystävällisyyttä, sillä tarkempi suomennos on sanalle filos on ystävä.

Filantropialla viitataan ajattelutapaan, joka uskoo ihmisten hyvyyteen. Se on pyyteetöntä ja universaalia, kansallisuudet ja rodut ylittävää lähimmäisen rakastamista. Tehdessään hyvää kanssaihmisilleen ihminen on yhteistyössä Jumalan kanssa. Tehdylle ystävälliselle teolle ei odoteta saavan vastapalvelusta. Kyse on palvelevasta rakkaudesta.
Rakkaus ei ole siis vain tunne, vaan myös tekoja toisen puolesta.

Lähimmäisiä eivät ole vain meille läheiset, tutut ihmiset, vaan ihan jokainen ihminen maailmassa ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin, jopa pahantekijä.
Kristus kehotti rakastamaan jopa vihamiehiä.

Vuorisaarna: Rakastakaa vihamiehiänne

Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen puheita. Niissä hän antaa ohjeita oikeaan toimintaan. Siinä Jeesus mm. toivottaa köyhät ja vähäosaiset tervetulleiksi Jumalan valtakuntaan. Käsky vihollisen rakastamiseen teki kaikista ihmisistä lähimmäisiä. Hän käänsi huomion ihmisiin, joita kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, ja osoitti heille arvostusta. Vuorisaarnan etiikka on vaativaa. Se käskee asettamaan muiden ihmisten taepeet omien edelle. Vuorisaarnan noudattamisesta ei seuraa erinomaisen henkilön, vaan toisten ihmisten palvelijan identiteetti. Jumalan täydellisyys ilmenee anteeksiantavaisuudessa. Jos tahdomme toimia Jumalan tavoin, anteeksiantaminen on siinä keskeinen elementti.

Kultainen sääntö

Vastavuoroisuuden “kultainen sääntö” löytyy monista eri uskonnoista ja kulttuureista: toimi muita kohtaan niin kuin toivot muiden toimivan itseäsi kohtaan.

Kultaista sääntöä voi toteuttaa vaikkapa koulussa: jos haluat keskittyä tehtäviisi tunnilla rauhassa, anna itsekin muille työrauha. Mieti miltä kiusaaminen voisi tuntua itsestäsi ja puutu asiaan, jos näet muita kiusattavan. Anna apua, jos sinulta sitä pyydetään. Varmaan itsekin toivoisit saavasi apua, kun sitä tarvitset.

Ohjeita Raamatusta: Kymmenen käskyä

Vanhan testamentin kymmenessä käskyssä on sama jaottelutapa kuin kultaisessa säännössä: suhtautuminen Jumalaan ja suhtautuminen toisiin ihmisiin, lähimmäisiin.

Kanonit ovat vanha kokoelma sääntöjä ja opetuksia käytännön elämään.
Ne ovat kirkolliskokousten muotoilemia.
Vanhojen kanonien soveltaminen uusilla alueilla ja uusissa tilanteissa voi olla ongelmallista. Piispat puntaroivat kanonisen lain noudattamista.

Maailmankuva

Maailmankuva on kuva maailmasta.

Se on käsitys siitä, millainen maailma on (maailmankaikkeus, historia, kulttuuri, ympäristö...)
Se on erilainen eri kulttuureissa ja eri aikakausina.
Siihen vaikuttavat mm. omat kokemukset ja tiedonvälitys.
Se on jokaisella ihmisellä erilainen.

Maailmankatsomus:

Se on laajempi kuin maailmankuva.
Laaja käsitys maailmasta ja elämästä.
Sisältää arvoja. Pohtii, mikä elämässä on tärkeää.
Antaa elämälle tarkoitusta.

Kristillinen maailmankuva

Kristillinen maailmankuva on uskonnollinen ja sen keskuksena on Jumala.
Maailma on syntynyt Jumalan tahdosta ja Jumala loi ihmisen rakastaakseen häntä.
Ihminen on osa maailmaa, muttei sen keskipiste.

Kysymys elämän tarkoituksesta saa vastauksensa kristinuskosta. Yhtenä lähteenä on Raamattu.
Ihmisen tehtävänä on mm. rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Päämääränä on pelastua. Käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä on oleellinen.

Kirkon opetuksen mukaan ihminen on kahden maailman kansalainen, näkyvän sekä näkymättömän.
Vaikka elämän päämäärä on tuonpuoleisessa, on ihmisellä velvollisuutensa tässä maailmassa.

TIIVISTELMÄ

ETIIKKA Tutkii moraalisia kysymyksiä, kuten miten meidän tulee toimia, mikä on oikeaa ja mikä väärää, mitä on hyvä elämä, mitkä ovat hyviä arvoja.

- Arvo = Arvokas asia

- Voidaan jakaa kahteen ryhmään: itseisarvot ja välinearvot

- Itseisarvo = itsessään arvokas asia, kuten perhe, onnellisuus

- Välinearvo = ei ole lopullinen päämäärä, vaan väline itseisarvon tavoittamiseen, esim. koti, raha

- Normi on käsky tai kielto. Niillä suojellaan arvoja.

kpl 5 Maailmankuva = Kuva maailmasta

Käsitys siitä, millainen maailma on. Erilainen eri kulttuureissa. Siihen vaikuttavat mm. omat kokemukset ja tiedonvälitys.

Kristillinen maailmankatsomus: Uskonnollinen, sen keskuksena on Jumala.

Sisältää Käsitykset ihmisestä, maailmasta, sen synnystä yms. Yhtenä lähteenä Raamattu.

Maailmankuvaan vaikuttavat yhä enemmän tiedonvälitys ja mainonta mm. tv:n, netin ja painetun median kautta. Omaksumme uusia asioita ja ajatuksia huomaamatta
Kirkon opetuksen mukaan ihmisellä on tietty tehtävä: rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.

Kpl 6: Miten meidän tulee toimia?

Ihminen joutuu pohtimaan arkipäivässä monia valintojaan ja tapoja toimia.
Mikä on oikea tapa toimia? Voiko tietämättään toimia väärin? Mikä ohjaa toimintaamme tällaisissa ongelmatilanteissa?
Olet saattanut omaksua jonkin tavan toimia tai saatat kehitellä oman tapasi toimia.
Mitkä asiat vaikuttavat ratkaisuusi? Kasvatus, koulutus, yleinen mielipide? Miten sinun arvomaailmasi on muodostunut?
Etiikka (kreikkaa) ja moraali (latinaa) tarkoittavat samaa asiaa.
Voidaan suomentaa sanalla ’tapa’.
Etiikka ja moraali pohtivat sitä, mikä on oikea tapa toimia.

Kirkon opetus oikeasta tavasta

Lyhyimmillään se löytyy Kristuksen antamassa rakkauden kaksoiskäskyssä

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

Rakkaus ei ole vain tunnetta, vaan nimenomaan toimintaa toisen persoonan puolesta.
Rakkauden kohteena on Jumala ja lähimmäinen. Omaa itseäänkin saa rakastaa, mutta ei enempää kuin muita.
Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen opetuspuheita. Niissä hän antaa ohjeita oikeaan toimintaan.
Kanonit ovat vanha kokoelma tällaisia sääntöjä ja opetuksia, eli kirkolliskokousten muotoilemia ohjeita.
Vanhojen kanonien soveltaminen uusilla alueilla ja uusissa tilanteissa on ongelmallista. Rakkauden kaksoiskäskyä saatetaan soveltaa eri paikoissa eri tavoin. Päämäärä on aina sama: Oikea tapa rakastaa.

Koealue

Lue kokeeseen alla oleva teksti.

Etiikka ja moraali

Etiikka ja moraali tarkoittavat lähes samaa asiaa. Etiikka on kreikkaa ja moraali latinaa. Ne voidaan suomentaa sanalla 'tapa'. Ne pohtivat, mikä on oikea tapa toimia. Ne pohtivat sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Moraalin ja etiikan välillä on sävyero siten, että ihmisen etiikka tarkoittaa periaatteellista käsitystä siitä, mikä oikein ja mikä väärin. Se on myös tiede, joka tutkii näitä kysymyksiä, kuten sitä, millaisiin arvoihin käsityksen hyvästä ja pahasta perustuvat.
Moraalilla tarkoitetaan ihmisen etiikan mukaista käytännön toimintaa näissä kysymyksissä.

Esimerkiksi:
Henkilön moraaliin voi liittyä lupaus olla ostamatta ja syömättä tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineita eläinten oikeuksien vuoksi.
Etiikka tarkastelee, millaisia perusteita tällaiselle lupaukselle on. Onko eettisesti ongelmallista hyödyntää eläimiä ravintona?

Käsitykset oikeasta ja väärästä muodostuvat arvojemme pohjalta. Esimerkkitapauksen henkilön arvoissa eläinten kunnioitus on korkealla.
Moraalikäsityksen muovautumiseen vaikuttavat lukuisat asiat, kuten vanhemmat, opettajat, ystävät, media tai omat kokemukset. Moraalikäsitykset opitaan yhteisössä, aivan kuten kieli ja tapakulttuuri. Uskonto tai katsomus voi olla merkittävä moraalikäsityksen muovaaja.
Kyky pohtia, mikä on oikein ja mikä väärin, kuuluu ihmisyyteen.

Normit suojelevat arvoja

Mitä asioita sinä pidät tärkeinä ja arvokkaina?
Arvo on arvokas, hyvä ja tavoiteltava asia.
Normi on käsky, kielto tai sääntö.

Normeilla suojellaan arvoja. Esimerkiksi sääntö "noudata liikennevaloja" suojelee ihmisten turvallisuutta ja terveyttä. Niitä pidetään tärkeänä.
Erilaisia normistoja on monia: Suomen laki, jääkiekon pelisäännöt, koulun järjestyssäännöt tai vaikkapa kymmenen käskyä.

Normeihin liittyy sanktio eli seuraamus. Säännön rikkomisesta voi seurata rangaistus tai sen noudattamisesta palkinto. Rangaistuksena voi olla esim. sakko, jälki-istunto tai toisten paheksunta. Palkintona stipendi, kehu tai hyväksyntä.
Myös hyvä tai huono omatunto ovat sanktioita.

Itseisarvo on asia, joka on itsessään arvokas. Tällaisia ovat esimerkiksi onnellisuus tai oikeudenmukaisuus.
Välinearvolla taas pyritään saavuttamaan itseisarvo. Raha ei itsessään ole arvokas, mutta sen avulla voidaan saavuttaa jotain tavoiteltavaa, kuten esimerkiksi koti perheelle.

Normit syntyvät arvojen pohjalta. Esimerkiksi niissä kulttuureissa, joissa tasa-arvoa pidetään suuressa arvossa, on paljon lakeja tämän asian suojelemiseksi. Eri kulttuureissa voidaan pitää arvokkaana eri asioita.

Arvot ja normit ohjaavat ihmistä. Arvot tuovat elämään tarkoitusta.
Arvomaailmamme muodostuu samoin kuten moraalikäsityksemme: siihen vaikuttavat esimerkiksi vanhemmat, koulu tai ympäröivä yhteiskunta.

Kristinuskon arvot ovat muovanneet suuresti länsimaista yhteiskuntaa vaikka sitä ei välttämättä huomaa. Jeesuksen opetukset heikoista huolehtimisesta näkyvät nyt lainsäädännössä. Jeesuksen vuorisaarna on ollut vaikuttamassa myös YK:n ihmisoikeusjulistukseen.

Maailmankuva ja maailmankatsomus

Maailmankuva on kuva maailmasta.

Se on käsitys siitä, millainen maailma on (maailmankaikkeus, historia, kulttuuri, ympäristö...)
Se on erilainen eri kulttuureissa ja eri aikakausina.
Siihen vaikuttavat mm. omat kokemukset ja tiedonvälitys.
Se on jokaisella ihmisellä erilainen.

Maailmankatsomus:

Se on laajempi kuin maailmankuva.
Laaja käsitys maailmasta ja elämästä.
Sisältää arvoja. Pohtii, mikä elämässä on tärkeää.
Antaa elämälle tarkoitusta.

Maailmakuva ja -katsomus vaikuttavat ajatteluun ja toimintaan.
Muinaissuomalaisen käsitys maailmankaikkeudesta on melko erilainen, kuin meidän aikamme ihmisillä, joilla on tieteellistä tietoa saatavilla.
Intialainen hindu taas saattaa suhtautua yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon eri tavalla, kuin esimerkiksi kristitty. Hindulaisuuteen kuuluvassa jälleensyntymisopissa ihminen on ansainnut paikkansa maailmassa edellisessä elämässä tapahtuneen toimintansa perusteella.

Tieteellinen maailmankuva perustaa selityksensä tiukasti tieteelliseen ajatteluun, eikä tarkastele asioita, joille ei voi löytää vastausta tieteen keinoin.
Ihminen, jolla on uskonnollinen maailmankuva, voi pohtia asioita toisin. Kysymys esimerkiksi jumaluuden olemassaolosta tai kuoleman jälkeisestä elämästä ovat oleellisia.
Uskonnoton humanismi taas korostaa ihmisyyttä ja ihmisarvoa kaiken mittana.

Usein ihmisen maailmankuva on yhdistelmä erilaisia maailmakuvia.
Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Ihminen voi ajatella maailman syntyneen alkuräjähdyksessä, kuten tiede asian selittää, mutta selittää sen syyksi Jumalan toiminnan.

Kuten arvot ja moraalikäsitykset, myös maailmankuva muotoutuu monien tekijöiden muovaavana.

Kristillinen maailmankuva

Kristillinen maailmankuva on uskonnollinen ja sen keskuksena on Jumala.
Maailma on syntynyt Jumalan tahdosta ja Jumala loi ihmisen rakastaakseen häntä.
Ihminen on osa maailmaa, muttei sen keskipiste.

Kysymys elämän tarkoituksesta saa vastauksensa kristinuskosta. Yhtenä lähteenä on Raamattu.
Ihmisen tehtävänä on mm. rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Päämääränä on pelastua. Käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä on oleellinen.

Kirkon opetuksen mukaan ihminen on kahden maailman kansalainen, näkyvän sekä näkymättömän.
Vaikka elämän päämäärä on tuonpuoleisessa, on ihmisellä velvollisuutensa tässä maailmassa.

Kirkon eettiset ohjeet:

Miten toimia? Esimerkkejä arkipäivän valintatilanteista.

Myyjä antaa sinulle 10 euroa liikaa vaihtorahaa. Palautatko rahan vai pidätkö sen itselläsi?
Odotat bussia kaatosateessa. Bussi on tulossa ja se on täynnä. Huomaat ettet välttämättä mahdu bussiin. Etuiletko?
Kuvittele, että sinulla on jo ajokortti: Olet ajamassa autolla kotiin myöhään illalla. Muuta liikennettä ei juuri ole. Haluaisit kovasti kotiin. Ajatko ylinopeutta?
Jätät polkupyöräsi huolimattomasti lukitsematta ja se varastetaan. Pyöräsi vakuutusehdoissa vaaditaan, että pyörä on lukittava joka kerta käytön jälkeen. Väitätkö korvausvaatimuksessasi, että lukitsit pyörän?

Pohdi hetki vastauksiasi, ennen kuin jatkat lukemista.

Ihminen joutuu joka päivä pienten eettisten valintatehtävien eteen. Millä perustella ratkaisu tehdään?
Ihmisen moraalikäsitykset ovat muotoutuneet monien vaikutteiden kautta.
Vanhemmat ovat opettaneet joitakin periaatteita lapsilleen, samoin koulu oppilaille. Jokainen kehittää kuitenkin oman tapansa toimia.

Kirkko ja Raamattu antaa myös ohjeita. Yleispätevä ohje on: Rakasta lähimmäistäsi. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
On hyvä pitää silmällä sitä, onko valinnoistamme haittaa toiselle ihmiselle. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan, on tärkeä osa ihmisyyttä.

Esimerkiksi myyjän antaman ylimääräisen 10 euron setelin voi perustella pitävänsä itsellään sillä, ettei se ole iso raha kaupan kassavirrassa. Mutta pienen liikkeen yksityisyrittäjän kassavirrassa se voi olla tuntuva raha, joka on pois yrittäjän palkasta. Isoissa marketeissa taas kassasta vastaava myyjähenkilö voi joutua tukalaan paikkaan, jos pohjakassassa on vajetta. Tällöin toiminnasta on aiheutunut haittaa toiselle ihmiselle. Kyse on myös eettisestä periaatteesta: Tuo raha ei kuulu minulle.

Kymmenen euron seteli ei vaaranna kenenkään henkeä, toisin kuin ylinopeus, jolla voi olla ratkaiseva vaikutus jarrutusmatkaan, kun auton eteen ilmestyy jotakin yllättävää. Tuolloin kyse voi olla ihmishengestä. Silti lukuisat ihmiset ajavat pientä ylinopeutta toistuvasti. Miksi? Tätä perustellaan sillä, että kaikkihan niin tekevät. Tällä syyllä perustellaan monta muutakin pikkurikettä.

Aina väärä toiminta ei kohdistu suoraan yksittäiseen ihmiseen. Vakuutusmaksut ovat suuret ja se kismittää. Siksi ihmiset antavat usein väärää tietoa korvaushakemuksissaan, sillä maksetuille vakuutusmaksuille halutaan vastinetta. Samalla vakuutuspetokset ovat selkeä osatekijä sille, miksi vakuutusmaksut ovat suuret ja korvausehdot tiukat.

Ohjeita Raamatusta: Rakkauden kaksoiskäsky

Yleispätevä ohje lähimmäisen rakastamisesta kuuluu Jeesuksen antamaan kaksoiskäskyyn:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

Mitä rakastamisella tarkoitetaan?
Kreikan kielessä on useampi sana rakkaudelle. Esimerkiksi miehen ja naisen välistä rakkautta kutsutaan sanalla eros.
Vanhempien rakkaus lasta kohtaan, sisarusten välinen rakkaus tai vaikkapa Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on agape-rakkautta.
Lisäksi on filos, joka löytyy sanasta filosofia - viisauden rakastaminen.
Filantropia taas tarkoittaa ihmisrakkautta tai ihmisystävällisyyttä, sillä tarkempi suomennos on sanalle filos on ystävä.

Filantropialla viitataan ajattelutapaan, joka uskoo ihmisten hyvyyteen. Se on pyyteetöntä ja universaalia, kansallisuudet ja rodut ylittävää lähimmäisen rakastamista. Tehdessään hyvää kanssaihmisilleen ihminen on yhteistyössä Jumalan kanssa. Tehdylle ystävälliselle teolle ei odoteta saavan vastapalvelusta. Kyse on palvelevasta rakkaudesta.
Rakkaus ei ole siis vain tunne, vaan myös tekoja toisen puolesta.

Lähimmäisiä eivät ole vain meille läheiset, tutut ihmiset, vaan ihan jokainen ihminen maailmassa ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin, jopa pahantekijä.
Kristus kehotti rakastamaan jopa vihamiehiä.

Vuorisaarna: Rakastakaa vihamiehiänne

Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen puheita. Niissä hän antaa ohjeita oikeaan toimintaan.

RAKASTAKAA VIHAMIEHIÄNNE (Matt.5:38-48)

Kultainen sääntö

Kanonit - Kirkolliskokousten antamia ohjeita

Kanonit ovat vanha kokoelma sääntöjä ja opetuksia käytännön elämään.
Ne ovat kirkolliskokousten muotoilemia.
Vanhojen kanonien soveltaminen uusilla alueilla ja uusissa tilanteissa voi olla ongelmallista ja Rakkauden kaksoiskäskyä saatetaan soveltaa eri paikoissa eri tavoin.

Päämäärä ohjeissa on aina sama: Oikea tapa rakastaa.

TIIVISTELMÄÄ koko koealueesta:

ETIIKKA Tutkii moraalisia kysymyksiä, kuten miten meidän tulee toimia, mikä on oikeaa ja mikä väärää, mitä on hyvä elämä, mitkä ovat hyviä arvoja.

- Arvo = Arvokas asia

- Voidaan jakaa kahteen ryhmään: itseisarvot ja välinearvot

- Itseisarvo = itsessään arvokas asia, kuten perhe, onnellisuus

- Välinearvo = ei ole lopullinen päämäärä, vaan väline itseisarvon tavoittamiseen, esim. koti, raha

- Normi on käsky tai kielto. Niillä suojellaan arvoja.

kpl 5 Maailmankuva = Kuva maailmasta

Käsitys siitä, millainen maailma on. Erilainen eri kulttuureissa. Siihen vaikuttavat mm. omat kokemukset ja tiedonvälitys.

Kristillinen maailmankatsomus: Uskonnollinen, sen keskuksena on Jumala.

Sisältää Käsitykset ihmisestä, maailmasta, sen synnystä yms. Yhtenä lähteenä Raamattu.

Maailmankuvaan vaikuttavat yhä enemmän tiedonvälitys ja mainonta mm. tv:n, netin ja painetun median kautta. Omaksumme uusia asioita ja ajatuksia huomaamatta
Kirkon opetuksen mukaan ihmisellä on tietty tehtävä: rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.

Kpl 6: Miten meidän tulee toimia?

Ihminen joutuu pohtimaan arkipäivässä monia valintojaan ja tapoja toimia.
Mikä on oikea tapa toimia? Voiko tietämättään toimia väärin? Mikä ohjaa toimintaamme tällaisissa ongelmatilanteissa?
Olet saattanut omaksua jonkin tavan toimia tai saatat kehitellä oman tapasi toimia.
Mitkä asiat vaikuttavat ratkaisuusi? Kasvatus, koulutus, yleinen mielipide? Miten sinun arvomaailmasi on muodostunut?
Etiikka (kreikkaa) ja moraali (latinaa) tarkoittavat samaa asiaa.
Voidaan suomentaa sanalla ’tapa’.
Etiikka ja moraali pohtivat sitä, mikä on oikea tapa toimia.

Kirkon opetus oikeasta tavasta

Lyhyimmillään se löytyy Kristuksen antamassa rakkauden kaksoiskäskyssä

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

Rakkaus ei ole vain tunnetta, vaan nimenomaan toimintaa toisen persoonan puolesta.
Rakkauden kohteena on Jumala ja lähimmäinen. Omaa itseäänkin saa rakastaa, mutta ei enempää kuin muita.
Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen opetuspuheita. Niissä hän antaa ohjeita oikeaan toimintaan.
Kanonit ovat vanha kokoelma tällaisia sääntöjä ja opetuksia, eli kirkolliskokousten muotoilemia ohjeita.
Vanhojen kanonien soveltaminen uusilla alueilla ja uusissa tilanteissa on ongelmallista. Rakkauden kaksoiskäskyä saatetaan soveltaa eri paikoissa eri tavoin. Päämäärä on aina sama: Oikea tapa rakastaa.

Koealue venäjäksi

Этика и мораль

Этика и мораль означают почти одно и то же. «Этика» — слово греческого происхождения, а «мораль» — латинского. Их можно перевести словом «нрав» или «обычай». Они рассматривают, как правильно поступать. Они размышляют о том, что правильно, а что неправильно.

Между моралью и этикой есть небольшая разница в оттенке: этика человека означает принципиальное представление о том, что правильно и что неправильно. Это также наука, которая исследует такие вопросы, например, на каких ценностях основывается понимание добра и зла.
Мораль означает практическое поведение человека в соответствии с его этическими принципами.

Например:
К морали человека может относиться обещание не покупать и не есть продукты, содержащие животные компоненты, из уважения к правам животных.
Этика рассматривает основания такого обещания. Является ли использование животных в пищу этически проблематичным?

Представления о правильном и неправильном формируются на основе наших ценностей. Для человека из примера уважение к животным занимает высокое место.
На формирование моральных представлений влияет множество факторов: родители, учителя, друзья, СМИ или собственный опыт. Мораль осваивается в сообществе так же, как язык и культура поведения. Религия или мировоззрение могут существенно повлиять на формирование моральных взглядов.
Способность размышлять о том, что правильно и что неправильно, принадлежит человеческой природе.

Нормы защищают ценности

Что ты считаешь важным и ценным?
Ценность — это ценное, хорошее и желаемое.
Норма — это приказ, запрет или правило.

Нормы защищают ценности. Например, правило «соблюдай светофор» защищает безопасность и здоровье людей. Эти вещи считаются важными.
Существуют разные наборы норм: законы Финляндии, правила игры в хоккей, школьные правила или, например, десять заповедей.

С нормами связаны санкции — последствия. Нарушение правила может повлечь наказание, а соблюдение — вознаграждение. Наказанием может быть штраф, оставление после уроков или осуждение другими. Вознаграждением — стипендия, похвала или одобрение.
Даже чувство хорошей или плохой совести — это санкции.

Самоценность — это то, что ценно само по себе. Например, счастье или справедливость.
Инструментальная ценность — это средство для достижения самоценности. Деньги сами по себе не являются ценностью, но с их помощью можно достичь желаемого, например, обеспечить семью домом.

Нормы возникают на основе ценностей. Например, в культурах, где равенство очень ценится, существует множество законов для его защиты. В разных культурах ценными считаются разные вещи.

Ценности и нормы направляют человека. Ценности придают жизни смысл.
Наша система ценностей формируется так же, как мораль: на неё влияют родители, школа или общество.

Христианские ценности сильно повлияли на западное общество, хотя это не всегда заметно. Учение Иисуса о заботе о слабых отражено в законодательстве. Нагорная проповедь Иисуса повлияла и на Всеобщую декларацию прав человека ООН.

Мировоззрение и мировосприятие

Мировоззрение — это образ мира.

Это представление о том, каков мир (вселенная, история, культура, окружающая среда…).
Оно различается в разных культурах и в разные эпохи.
На него влияют собственный опыт и информация.
У каждого человека оно индивидуально.

Мировосприятие (мировоззрение в широком смысле):

Шире, чем просто мировоззрение.
Обширное представление о мире и жизни.
Включает ценности. Размышляет о том, что важно в жизни.
Придаёт жизни смысл.

Мировоззрение и мировосприятие влияют на мышление и действия.
Представление древних финнов о вселенной сильно отличалось от представлений современных людей, обладающих научными знаниями.
Индийский индуист может относиться к общественному неравенству иначе, чем, например, христианин. В индуизме существует учение о перерождении, согласно которому человек заслужил своё место в обществе поступками из предыдущей жизни.

Научное мировоззрение основывает объяснения только на научном мышлении и не рассматривает то, на что наука не может дать ответ.
Человек с религиозным мировоззрением может рассуждать иначе: вопросы о существовании божества или жизни после смерти являются важными.
Светский гуманизм подчёркивает человечность и человеческое достоинство как мерило всего.

Часто мировоззрение человека — это сочетание разных мировоззрений.
Религиозное и научное мировоззрение не обязательно исключают друг друга.
Человек может думать, что мир возник в результате Большого взрыва, как объясняет наука, но считать причиной этого Бога.

Мировоззрение, как и ценности и мораль, формируется под влиянием множества факторов.

Христианское мировоззрение

Христианское мировоззрение религиозное, и его центром является Бог.
Мир возник по воле Бога, и Бог создал человека, чтобы любить его.
Человек — часть мира, но не его центр.

Вопрос о смысле жизни получает ответ в христианстве. Одним из источников является Библия.
Задача человека — любить Бога и ближнего.
Цель — спасение. Важна вера в жизнь после смерти.

По учению церкви человек — гражданин двух миров: видимого и невидимого.
Хотя конечная цель — загробная жизнь, человек имеет обязанности и в этом мире.

Этические наставления церкви: Как поступать?

Примеры жизненных ситуаций:

Продавец даёт вам сдачи на 10 евро больше. Вернёте ли вы деньги или оставите себе?
Вы ждёте автобус под сильным дождём. Автобус подъезжает, но он переполнен. Вы понимаете, что можете не поместиться. Будете ли вы лезть без очереди?
Представьте, что у вас уже есть водительские права: вы едете домой поздно вечером, движение почти отсутствует. Вам очень хочется домой. Поедете ли вы быстрее разрешённого?
Вы оставили велосипед незапертым, и его украли. В условиях страховки требуется, чтобы велосипед всегда был заперт. Утверждаете ли вы в заявке, что заперли его?

Подумайте над ответами, прежде чем читать дальше.

Каждый день человек сталкивается с небольшими этическими выборами. На каком основании принимается решение?
Мораль человека формируется под влиянием множества факторов.
Родители преподавали детям определённые принципы, школа тоже учит. Но каждый вырабатывает свой собственный способ действий.

Церковь и Библия также дают наставления. Универсальное правило: люби ближнего своего. Что это значит на практике?
Важно обращать внимание на то, причиняет ли наш выбор вред другому человеку. Способность поставить себя на место другого — важная часть человечности.

Например, можно оправдать оставление себе лишних 10 евро тем, что это небольшая сумма для магазина. Но в маленьком частном магазине это может быть значительная сумма, вычитающаяся из зарплаты предпринимателя. В больших супермаркетах кассир может попасть в неприятную ситуацию из-за недостачи в кассе. В таком случае ваш поступок причинил вред другому. Это также вопрос принципа: «Эти деньги не мои».

Десять евро не ставят под угрозу чью-то жизнь, в отличие от превышения скорости, которое может иметь решающее значение при внезапной опасности на дороге. Речь может идти о человеческой жизни. Тем не менее многие регулярно превышают скорость. Почему? Часто это объясняют тем, что «все так делают». Этим оправдывают многие мелкие нарушения.

Иногда неправильные действия не направлены на конкретного человека. Страховые взносы большие, и это раздражает. Поэтому многие дают ложную информацию в заявлениях, желая получить «компенсацию» за уплаченные взносы. Но именно страховые мошенничества являются одной из причин высоких взносов и строгих условий.

Наставления из Библии: Двойная заповедь любви

Универсальное наставление о любви к ближнему содержится в двойной заповеди, данной Иисусом:

«Возлюби Господа, Бога твоего, всем сердцем твоим, всей душой твоей, всем разумом твоим и всей силой твоей. Возлюби ближнего твоего, как самого себя». (Мк. 12:30–31)

Что означает любовь?
В греческом языке несколько слов для обозначения любви.
Например, любовь между мужчиной и женщиной называется эрос.
Любовь родителей к детям, любовь между братьями и сёстрами или любовь Бога к людям — это агапе.
Есть также филос — его можно найти в слове «философия» — любовь к мудрости.
Филантропия означает человеколюбие, доброжелательность. Слово филос означает «друг».

Филантропия основывается на вере в доброту людей. Это бескорыстная и универсальная любовь к ближнему, независимо от народности или расы. Делая добро другим, человек действует вместе с Богом. За добрые дела не ожидают вознаграждения. Это служащая любовь.
Любовь — это не только чувство, но и действие ради другого.

Ближний — это не только знакомые или близкие нам люди. Каждый человек на земле заслуживает хорошего отношения, даже злодей.
Христос призывал любить даже врагов.

Нагорная проповедь: Любите врагов ваших

Нагорная проповедь — это сборник речей Иисуса. В них он даёт наставления о правильном поведении.

Золотое правило

Принцип взаимности — «золотое правило» — встречается во многих религиях и культурах: поступай с другими так, как хочешь, чтобы поступали с тобой.

Это можно применить, например, в школе: если хочешь спокойно работать на уроке, дай спокойствие и другим. Подумай, что бы ты чувствовал, если бы тебя травили, и вмешайся, если видишь травлю. Помоги, если тебя просят о помощи — ты бы тоже хотел получить помощь, когда она нужна.

Каноны — наставления церковных соборов

Каноны — это старинная коллекция правил и наставлений для практической жизни.
Они сформулированы церковными соборами.
Применение старых канонов в новых условиях может быть сложным, и двойная заповедь любви может реализовываться по-разному в разных местах.

Но цель всегда одна: найти правильный способ любить.

КРАТКОЕ РЕЗЮМЕ всего материала к экзамену

ЭТИКА

Изучает моральные вопросы: как нам поступать, что правильно и что неправильно, что такое хорошая жизнь, какие ценности хорошие.

Ценность = ценная вещь
Делятся на два типа: самоценности и инструментальные ценности
Самоценность = ценность сама по себе (семья, счастье)
Инструментальная ценность = средство для достижения цели (дом, деньги)
Норма — приказ или запрет. Нормы защищают ценности.

Глава 5: Мировоззрение

Мировоззрение = образ мира

Представление о том, каков мир. Различается в культурах. Влияют опыт и информация.
Христианское мировоззрение: религиозное, в центре Бог. Включает представления о человеке, мире, его происхождении. Источник — Библия.
На мировоззрение всё больше влияют СМИ и реклама.
По учению церкви задача человека — любить Бога и ближнего.

Глава 6: Как нам поступать?

Человек ежедневно делает много выборов.
Что правильно? Можно ли ошибаться, не зная? Что направляет наши действия?
На решения влияют воспитание, образование, общественное мнение.
Этика (греч.) и мораль (лат.) означают «нрав», «обычай». Размышляют о правильных поступках.

Учение церкви о правильных поступках:

Кратчайшее изложение в двойной заповеди любви:

«Возлюби Господа… Возлюби ближнего как самого себя».

Любовь — это действие, а не только чувство.
Любовью охватываются Бог и ближний. Себя тоже можно любить, но не больше других.
Нагорная проповедь — наставления Иисуса.
Каноны — старые правила и наставления церкви.
Их трудно применять в новых ситуациях, но цель одна: правильный способ любить.

Koealue ukrainaksi (AI-käännös)

Етика і мораль

Етика і мораль означають майже одне й те саме. «Етика» — слово грецького походження, а «мораль» — латинського. Обидва можна перекласти словом «звичай» або «поведінка». Вони розглядають, як правильно діяти. Вони міркують над тим, що є правильним, а що неправильним.

Між мораллю та етикою є відтінок різниці: етика людини — це принципове уявлення про те, що є правильним і неправильним. Це також наука, що досліджує такі питання, наприклад, на яких цінностях ґрунтується уявлення про добро і зло.
Мораль означає практичну поведінку людини відповідно до її етичних принципів.

Наприклад:
До моралі людини може входити обіцянка не купувати і не споживати продукти, що містять інгредієнти тваринного походження, через повагу до прав тварин.
Етика розглядає підстави такої обіцянки. Чи є етичним використовувати тварин як їжу?

Уявлення про правильне й неправильне формуються на основі наших цінностей. Для людини з прикладу повага до тварин має велику вагу.
На формування моральних уявлень впливає багато чинників: батьки, учителі, друзі, медіа та власний досвід. Мораль здобувається у спільноті так само, як мова чи культура поведінки. Релігія або світогляд можуть значно впливати на формування моралі.
Здатність розмірковувати над тим, що правильно, а що неправильно, є частиною людської природи.

Норми захищають цінності

Що ти вважаєш важливим і цінним?
Цінність — це щось хороше, важливе й бажане.
Норма — це наказ, заборона або правило.

Норми захищають цінності. Наприклад, правило «дотримуйся світлофора» захищає безпеку та здоров’я людей — речі, які вважаються важливими.
Існує багато різних систем норм: закони Фінляндії, правила гри у хокей, шкільні правила або, наприклад, десять заповідей.

З нормами пов’язане поняття санкції, тобто наслідку. За порушення можуть бути покарання, а за дотримання — нагорода. Покаранням може бути штраф, залишення після уроків або осуд інших. Нагородою — стипендія, похвала чи схвалення.
Навіть добре чи погане сумління — це теж санкції.

Самоцінність — це те, що є цінним само по собі (щастя, справедливість).
Інструментальна цінність — це засіб для досягнення самоцінності. Гроші самі по собі не є цінністю, але за їх допомогою можна досягти бажаного, наприклад, забезпечити родину домом.

Норми виникають на основі цінностей. У культурах, де рівність цінується високо, існує багато законів для її захисту. У різних культурах цінними вважаються різні речі.

Цінності й норми спрямовують людину. Цінності надають життю сенс.
Наша система цінностей формується, як і мораль: на неї впливають батьки, школа, суспільство.

Християнські цінності значно вплинули на західне суспільство, хоч це не завжди помітно. Вчення Ісуса про турботу про слабких відображено у законодавстві. Нагірна проповідь вплинула також на Загальну декларацію прав людини ООН.

Світогляд і світосприйняття

Світогляд — це образ світу.

Це уявлення про те, яким є світ (всесвіт, історія, культура, довкілля...).
Він різний у різних культурах і в різні епохи.
На нього впливають власний досвід і засоби інформації.
Кожна людина має свій власний світогляд.

Світосприйняття / світогляд у широкому сенсі:

Ширше, ніж звичайний світогляд.
Широке уявлення про світ і життя.
Містить цінності. Замислюється над тим, що важливо в житті.
Надає життю сенс.

Світогляд і світосприйняття впливають на мислення та поведінку.
Уявлення давніх фінів про всесвіт дуже відрізнялися від того, що мають сучасні люди з науковими знаннями.
Індійський індуїст може сприймати суспільну нерівність інакше, ніж, наприклад, християнин. В індуїзмі існує вчення про переродження, згідно з яким людина заслужила своє місце в суспільстві вчинками в попередньому житті.

Науковий світогляд базується виключно на науковому мисленні й не розглядає те, на що наука не може дати відповіді.
Людина з релігійним світоглядом може міркувати інакше: питання про існування божества чи життя після смерті є важливими.
Нерелігійний гуманізм підкреслює людяність та гідність як міру всього.

Часто світогляд людини є поєднанням різних світоглядів.
Релігійний і науковий світогляди не обов’язково суперечать одне одному.
Людина може вважати, що світ виник у результаті Великого вибуху, але вбачати в цьому дію Бога.

Світогляд, як і цінності та мораль, формується під впливом багатьох чинників.

Християнський світогляд

Християнський світогляд є релігійним, і його центром є Бог.
Світ виник за волею Бога, і Бог створив людину, щоб любити її.
Людина — частина світу, але не його центр.

Питання про сенс життя знаходить відповідь у християнстві. Одним з джерел є Біблія.
Завдання людини — любити Бога і ближнього.
Головна мета — спасіння. Віра в життя після смерті є важливою.

За вченням церкви, людина — громадянин двох світів: видимого і невидимого.
Хоча остаточна мета — у потойбіччі, людина має обов’язки і в цьому світі.

Етичні настанови церкви: Як діяти?

Приклади життєвих ситуацій:

Продавець дає вам на 10 євро більше здачі. Чи повернете ви гроші, чи залишите собі?
Ви чекаєте автобус під сильним дощем. Автобус під’їжджає, але він переповнений. Ви розумієте, що можете не поміститися. Чи будете ви лізти без черги?
Уявіть, що у вас уже є водійські права: ви їдете додому пізно ввечері, майже без руху довкола. Вам дуже хочеться додому. Чи перевищите ви швидкість?
Ви залишили велосипед незамкненим, і його вкрали. У страховці вимагається, щоб велосипед завжди був замкнений. Чи скажете ви у заяві, що замкнули його?

Подумайте над відповідями, перш ніж продовжити читання.

Людина щодня стикається з дрібними етичними виборами. На якій підставі приймається рішення?
Мораль людини формується під впливом багатьох чинників.
Батьки вчать певних принципів, школа теж. Але кожен виробляє свій спосіб дії.

Церква і Біблія теж дають поради. Загальне правило: люби ближнього свого. Що це означає на практиці?
Важливо звертати увагу, чи завдає наш вибір шкоди іншій людині. Здатність поставити себе на місце іншого — важлива частина людяності.

Наприклад, можна виправдати залишення собі зайвих 10 євро тим, що це невелика сума для магазину. Але для маленького приватного бізнесу це може бути значна сума, що вираховується з зарплати власника. У великих магазинах касир може потрапити у складну ситуацію через нестачу. У цьому випадку ваша дія завдає шкоди іншому. Це також питання принципу: «Ці гроші не належать мені».

Десять євро не загрожують нікому життям, на відміну від перевищення швидкості, що може мати вирішальне значення у раптовій ситуації на дорозі. Це питання людського життя. Але багато людей постійно перевищують швидкість. Чому? Часто це виправдовують тим, що «всі так роблять». Так виправдовують багато дрібних порушень.

Іноді неправильні дії не спрямовані на конкретну людину. Страхові внески великі, і це дратує. Тому багато людей надають неправдиву інформацію у страхових заявках, бажаючи відшкодування за свої внески. Але саме страхові шахрайства є причиною високих внесків і суворих умов.

Поради з Біблії: Подвійна заповідь любові

Універсальна настанова про любов до ближнього міститься у подвійній заповіді, яку дав Ісус:

«Люби Господа, Бога твого, всім серцем твоїм, усією душею твоєю, усім розумом твоїм і всією силою твоєю. Люби ближнього твого, як самого себе». (Мк. 12:30–31)

Що означає любов?
У грецькій мові є кілька слів для позначення любові.
Наприклад, любов між чоловіком та жінкою називається ерос.
Любов батьків до дітей, любов між братами і сестрами або любов Бога до людей — це агапе.
Є також філос — слово, яке є у слові «філософія» — любов до мудрості.
Філантропія означає людинолюбство — віру в доброту людей.

Філантропія — це безкорислива, універсальна любов до ближнього, незалежно від нації чи раси. Роблячи добро іншим, людина співпрацює з Богом. За добрі вчинки не очікують винагороди. Це служіння любов’ю.
Любов — це не лише почуття, а й дії заради іншого.

Ближнім є не лише близькі та знайомі нам люди. Кожна людина на землі заслуговує на добре ставлення, навіть злочинець.
Христос навчав любити навіть ворогів.

Нагірна проповідь: Любіть ворогів ваших

Нагірна проповідь — це збірка промов Ісуса. У них він дає поради про правильну поведінку.

Золоте правило

Принцип взаємності — золоте правило — існує в багатьох релігіях та культурах:
ставтеся до інших так, як хочете, щоб ставилися до вас.

Це можна застосувати, наприклад, у школі: якщо хочеш мати спокій на уроці, дай спокій і іншим. Поміркуй, що б ти відчував, якби тебе цькували, і втруться, якщо бачиш булінг. Допомагай, якщо тебе просять про допомогу. Ти теж хотів би отримати її, коли потребуєш.

Канони — настанови церковних соборів

Канони — це давня збірка правил та повчань для практичного життя.
Їх формулювали церковні собори.
Застосування старих канонів у нових умовах може бути складним, і подвійна заповідь любові може втілюватися по-різному в різних ситуаціях.

Але мета завжди одна: знайти правильний спосіб любити.

Короткий ПІДСУМОК всього матеріалу до іспиту

ЕТИКА

Досліджує моральні питання: як нам діяти, що правильно й неправильно, що таке хороше життя, які цінності є добрими.

Цінність = щось цінне
Поділяються на самоцінності і інструментальні цінності
Самоцінність = цінне саме по собі (сім’я, щастя)
Інструментальна цінність = засіб (дім, гроші)
Норма — наказ або заборона. Норми захищають цінності.

Глава 5: Світогляд

Світогляд = образ світу

Уявлення про те, яким є світ. Відрізняється в різних культурах. Впливають досвід та інформація.
Християнський світогляд: релігійний, у центрі — Бог. Містить уявлення про людину, світ, створення світу. Одне з джерел — Біблія.
Світогляд формують також медіа й реклама.
За вченням церкви завдання людини — любити Бога і ближнього.

Глава 6: Як нам діяти?

Людина щодня робить вибір.
Що є правильним? Чи можна помилятися несвідомо? Що керує нашими діями?
Впливають виховання, освіта, суспільна думка.
Етика (грецьке) і мораль (латинське) означають «звичай». Розглядають, як правильно діяти.

Вчення церкви про правильну поведінку:

Стисло в подвійній заповіді любові:

«Люби Бога… Люби ближнього, як себе».

Любов — це насамперед дія.
Люблять Бога і ближнього. Себе теж можна любити, але не більше за інших.
Нагірна проповідь — вчення Ісуса.
Канони — давні церковні правила.
Їх важко застосовувати до нових ситуацій, але мета одна: правильний спосіб любити.