1 KIRKON SYNTY

 

Jeesuksen opetukset herättivät aikanaan paljon huomiota. Hän puolusti yhteiskunnan vähäosaisia ja heikkoja.

Apostolit jatkoivat tätä opetustyötä Jeesuksen ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen.

 

Helluntaipäivänä, 50 päivää Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, opetuslapset kokoontuivat Jerusalemiin, jossa täyttyi Jeesuksen antama lupaus. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen avukseen. Apostoli Pietari piti tuona päivänä saarnan, jonka jälkeen ensimmäiseen seurakuntaan liittyi 3000 ihmistä. Kirkko oli syntynyt. Lähetystyö alkoi ja sanoma Jeesuksesta levisi pian ympäri Rooman valtakuntaa.

Kristinuskolla on juutalaiset juuret. Jeesus oli juutalainen ja aluksi kristityt olivatkin osa juutalaisuutta. Myöhemmin kristityiksi liittyi muitakin kuin vain juutalaisia (eli pakanoita) ja kristinuskosta muodostui oma uskontonsa.

Jäljelle jäi vahva juutalainen perinne ja juutalaisten pyhä kirja, jota me kutsumme Vanhaksi testamentiksi. Myöhemmin kristityt kirjoittivat Uuden testamentin omaksi pyhäksi kirjakseen. Raamattu kostuu niistä molemmista.

Uuden uskonnon sanoma tavoitti erityisesti vähäosaiset. Apostolit joutuivat valitsemaan 7 diakonia eli apulaista huolehtimaan avustustoiminnasta voidakseen itse julistaa sanomaa.

Diakoni Stefanos oli ensimmäinen joka kuoli uskonsa takia. Hänet kivitettiin, koska hän julisti Jeesuksen olevan Jumalan poika. Hänestä tuli marttyyri joka tarkoittaa todistajaa, uskonsa puolesta kuollutta.

Tästä alkoivat kristittyjen vainot. Aluksi heitä vainosivat juutalaiset, myöhemmin roomalaiset.

2. Paavali
Apostoli Paavali oli alunperin nuori rabbi nimeltään Saul.
Hän vastusti kiihkeästi varhaisia kristittyjä ja vainosi heitä. Hän oli mm. paikalla, kun diakoni Stefanos kivitettiin (kpl 1).
Hän koki voimakkaan muutoksen, kun hän tapasi Jeesuksen ilmestyksenä matkalla Damaskoksen kaupunkiin. Saul kääntyi kristityksi, otti kasteen vastaan ja muutti myöhemmin nimensä Paavaliksi.

Hänestä tuli kristittyjen voimakas puolustaja ja saarnaaja. Hän teki kolme pidempää lähetysmatkaa eri alueille levittäen kristinuskoa ja perustamalla seurakuntia. Hän kirjoitti myös useita kirjeitä eri seurakunnille, jotka myöhemmin liitettiin osaksi Uutta testamenttia. Nämä kirjeet käsittelevät kristillistä oppia.

Koska hän kohtaisi vastustusta juutalaisten taholta, hän kohdisti opetuksensa pakanoille. (Pakana = ei-juutalainen). Tämä edisti kristinuskon leviämistä Rooman valtakunnan alueella.

Hänen vaikutuksensa kristinuskon kehitykseen ja leviämiseen oli valtava. Hän mm. vaikutti siihen , että kristityt luopuivat juutalaisen lain noudattamisesta, kuten ympärileikkauksesta.

3 Marttyyrit

 

Kristinusko levisi nopeasti Rooman valtakunnassa. Olosuhteet olivat suotuisat: tieverkko, postilaitos, yhteinen kieli: kreikka, pax Romana eli pitkä rauhan aika ja kaikkia uskontoja suvaittiin. Kaikkien tuli kuitenkin tunnustaa keisarin olevan jumalallinen ja kumartaa häntä.

 Juutalaisilla oli poikkeuslupa olla kumartamatta keisaria uskonnollisista syistä. Niin kauan kun kristittyjen katsottiin olevan osa juutalaisuutta, ei heidänkään tarvinnut kumartaa keisaria. Mutta kun kristinusko erkani juutalaisuudesta, alkoi kieltäytyminen kumartamisesta herättää epäilyksiä. Lisäksi monet orjat ja sotilaat kääntyivät kristityiksi. Tämä lisäsi epäluuloa.

Vuonna 64 Roomassa oli suuri tulipalo. Keisari Nero syytti kristittyjä tulipalon sytyttämisestä ja suuri joukko kristittyjä kidutettiin ja surmattiin. Tästä alkoivat järjestelmälliset vainot. Kristittyjä pidettiin yhteiskunnan vihollisina.

Vainot kestivät 200 vuotta. Marttyyreita eli uskonsa vuoksi kuolleita oli tuhansia.

Enemmistö kristityistä säilytti uskonsa ja lopulta vuonna 311 keisari Konstantinos määräsi vainot lopetettavaksi.

Konstantinos suosi kristittyjä, koska hän oli nähnyt unen, jossa häntä neuvottiin ottamaan sotajoukkojensa tunnusmerkiksi Kristuksen merkin. Konstantinos voitti tuon taistelun. Vuonna 313 Roomaan julistettiin uskonnonvapaus (Milanon edikti).

Kpl 5: Luostarilaitoksen synty:

KPL 6:

 

• Kirkko oli jakaantunut viiteen patriarkaattiin.
• Niiden johtavia piispoja kutsuttiin patriarkoiksi.
• Patriarkaatit: Konstantinopoli, Rooma, Jerusalem, Antiokia, Aleksandria
• Kenelläkään piispoista ei ollut ehdotonta valtaa toisiin kirkkoihin.
• Rooman piispa alkoi korostaa asemaansa, koska Rooman piispa oli apostoli Pietarin seuraaja. Jeesus oli määrännyt Pietarin apostolien johtajaksi. Tämä on alkusysäys sille, miksi kirkot myöhemmin erosivat idän ja lännen kirkoiksi.
• Kirkossa oli sovittu, että Konstantinopolin patriarkka oli primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa. Se ei merkinnyt hallinnollista valtaa muihin.
• Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka edustaa yhä ortodoksista kirkkoa maailmassa.
• Paikalliskirkon yhteisistä asioista päätettiin paikallisissa kirkolliskokouksissa eli synodeissa.

 

(Nivala ja Pudasjärvi: Koealue päättyy tähän)

 

7 KIRKON OPPI MUOTOILLAAN

 

Kirkon uskonoppia määriteltiin merkittävästi vuosien 325-787 aikana pidetyissä seitsemässä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. (Ekumeeninen tarkoittaa koko kirkkoa koskevaa)

 

Kokouksissa tehtyjä päätökset ovat nimeltään dogmeja tai kanoneja

dogmi = uskon oppia koskeva päätös

kanoni = kirkon käytännön elämää koskeva päätös

 

Syy kokousten pitämiselle oli eräiden piispojen väärät opetukset esim. Pyhästä Kolminaisuudesta. Kristuksen asema yhtenä kolminaisuuden persoonana ja Jumalan poikana oli yleisin syy kokousten koolle kutsumiseksi. Lisäksi Neitsyt Marian asema jumalansynnyttäjänä, oppi Pyhästä Hengestä ja ikonien kunnioittamisesta ratkaistiin näissä kokouksissa. Kahdessa ensimmäisessä kokouksessa kirjoitettiin kirkkomme uskontunnustus. 

 

 

8 IKONOKLASMI

 

• tarkoittaa kuvakieltoa eli kiistaa ikonien käytöstä
• Ikonien käyttökieltoa perusteltiin esim. 10 käskyn kuvakiellolla
• Keisari Leo III määräsi ikonit tuhottaviksi v. 730
• vanhoja ikoneita ja mosaiikkeja ei juuri säästynyt
• kansa ja luostarit vastustivat
• tämä johti väkivaltaan
• Ikonit saivat puolustajia: Johannes Damaskolainen, Teodoros Studionilainen
• 787 pidettiin 7. ekumeeninen kirkolliskokous
• Ikonien käyttö ja kunnioitus vahvistettiin tuossa kokouksessa

 

 

9 Bysantti

 

Keisari Konstantinos perusti Roomalle uuden pääkaupungin Bosborin salmelle, jossa sijaitsi Bysantion-niminen kauppapaikka. Hän nimesi kaupungin Konstantinopoliksi. Konstantinopolin kaupungin ympärille muodostui uusi Rooma, jota nyt kutsutaan Bysantin valtakunnaksi. 

 

Konstantinos julisti valtakuntaan uskonnonvapauden, mutta kristityt saivat erityisaseman. Hän rakennutti kirkkoja ja oli mukana muotoilemassa kirkolle hallintoa ja kristinoppia. Sunnuntai julistettiin vapaapäiväksi.

 

Bysantista tuli kristinuskon, talouden ja kulttuurin keskus. Kirkko ja valtio muodostivat liiton, puhuttiin Bysanttilaisesta sinfoniasta. Kaiken keskuksena oli valtava Hagia Sofian kirkko. Sen kirkon jumalanpalvelukset ovat pohjana nykyisen ortodoksikirkon jumalanpalveluselämälle. Kirkon johtajana oli patriarkka.

 

Vuonna 476 Länsi-Rooma kukistui germaaniheimojen valloituksiin. Bysantti onnistui torjumaan hyökkäykset. Bysantin suuruuden aika oli vuosina 800-1000.

KPL 11

 

1000 vuotta kirkko ehti elää elämäänsä melko yhtenäisenä, kunnes vuonna 1054 tapahtui kirkon jakaantuminen kahtia: idän kirkkoon (ortodoksinen kirkko) ja lännen kirkkoon (roomalaiskatolinen kirkko).

 

Miksi kirkko jakaantui, johtui monesta syystä. Ero ei tapahtunut äkkiä.

Kun Rooman valtakunta jakaantui kahtia, alkoi myös kirkkojen perinteet erota toisistaan.

Esimerkiksi:

 

LÄNNESSÄ IDÄSSÄ

kieli: latina kreikka

pääkaupunki: Rooma Konstantinopoli

Papisto: selibaatissa (ei naimisissa) sai olla naimisissa

Kirkon johtaja: paavi patriarkka

ehtoollisleipä: kohottamaton kohotettu

kulttuuri: arvosti hallintoa, järjestystä arvosti filosofiaa, rukousta

ja käytännön asioita. ja mystiikkaa.

 

Tärkeimmäksi syyksi nousi paavin ja patriarkan välinen arvovaltakiista. Paavi piti itseään koko kirkon johtajana, sillä paavia pidettiin suoraan apostoli Pietarin seuraajana. Idässä taas oltiin sitä mieltä, että ylin päätösvalta on ekumeenisella kirkolliskokouksella.

 

600-luvulla lännessä liitettiin uskontunnustukseen yksi sana: filioque. Se on latinaa ja tarkoittaa ”ja Pojasta”. Sen mukaan Pyhä Henki on lähtöisin sekä Isästä, että Pojasta, kun se alkuperäisessä tekstissä lähtee vain Isästä. Tämä oli tärkein opillinen kiistanaihe, joka johti kirkkojen eroon.

 

Vuosi 1054 on se vuosi, jolloin Rooman paavi ja Konstantinopolin patriarkka julistivat toisensa kirkonkiroukseen ja katkaisivat ehtoollisyhteyden. Se tarkoittaa, ettei idän ja lännen kirkon jäsenet voi enää käydä yhteisellä ehtoollisella. Lopullisesti ero syntyi vasta 1200-luvulla.