Ortodoksit Ruotsin vallan alla. (Kpl 25 )

Martti Lutherin aloittama uskonpuhdistus, johti uuden kirkkokunnan syntyyn. Uskonpuhdistus levisi myös Ruotsiin ja koska Länsi-Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa, saapui uusi kirkkokunta myös Suomeen. Suomessa uskonpuhdistusta toteutti Mikael Agricola.

 Kun Ruotsi ja Venäjä solmivat vuonna 1617 Stolbovan rauhan, luovutti Venäjä Ruotsille mm. Käkisalmen läänin Karjalasta. Rauhansopimuksessa luvattiin ortodokseille oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, mutta tämä ei käytännössä toteutunut.

Kuningas määräsi Viipurin luterilaisen piispan aloittamaan käännytystyön ortodoksien keskuudessa. Ortodoksien oikeuksia alettiin rajoittaa.

Esimerkkejä: - Jos ortodoksipappi kuoli, hänen tilalleen ei saanut ottaa uutta pappia. - Ortodoksit määrättiin osallistumaan luterilaisiin jumalanpalveluksiin. - Kaikkiin pitäjiin, joissa oli ortodoksinen kirkko, määrättiin rakennettavaksi luterilainen kirkko ja ortodoksien piti osallistua rakentamiseen. - Heidän piti myös osallistua luterilaisen papin palkkaukseen. - Joka toinen sunnuntai oli osallistuttava luterilaiseen jumalanpalvelukseen. - Ortodoksipappeja yritettiin saada opettamaan luterilaista oppia. Karjalaiset pysyivät kuitenkin uskollisina omalle kirkolleen.

Luterilaisten ja ortodoksien välit alkoivat kuitenkin kiristyä. Painostus aiheutti sen, että suuri osa karjalaisista muutti Venäjälle asumaan. 1600-luvun puolivälissä syttyi Ruotsin ja Venäjän välille sota, jossa ortodoksit asettuivat venäläisten puolelle. Sodan jälkeen suuri osa ortodokseista muutti Venäjälle, Tverin alueelle. Sinne syntyi ”Tverin Karjala”. Noin 30 000 ihmistä muutti pois. Tyhjiksi jääneisiin taloihin muutti uusia asukkaita mm. Savosta ja Karjala luterilaistui. Uusi sota syttyi ja vuonna 1721 solmitussa Rauhassa osa Karjalaa siirtyi Venäjän alaisuuteen. Vuonna 1743 siirrettiin vielä lisää alueita. Mm. Ilomantsin ja Taipaleen seurakunnat jäivät yhä Ruotsin puolelle. Venäjä aloitti kirkollisen jälleenrakennustyön Karjalassa.