Ne tarkoittavat käytännössä samaa asiaa. Kyseessä on kirkollisen rangaistusasteikon äärimmäisin muoto. Anateemassa yksilö erotetaan yhteisöstä kokonaan tai tietyksi ajaksi.

Sanana anateema merkitsee syrjään asettamista, mutta puhekielessä siitä käytetään joskus nimitystä kirkonkirous. Kirkko ei siis tuomitse ihmistä, vaan hänen mielipiteensä tai harhaoppinsa, kun hänet asetetaan anateemaan. Hänellä on mahdollisuus luopua harhaopista, tunnustaa virheensä ja palata kirkon yhteyteen.

Pannajulistus tarkoittaa samaa lännen kirkossa. (Muistisääntö: Pannajulistuksessa saa bannit kirkkoon.)

Anateemaa lievempi kirkollinen rangaistus on määräajaksi määrätty ekskommunikaatio eli ehtoollisyhteydestä erottaminen. Henkilöltä kielletään ehtoolliselle tulo.