Virpoloruja on monenlaisia. Tähän on valittu muutamia Joensuun Kalevalaisten Naisten kirjasta: Virpoperinne ja virpoloruja sekä joitakin oma perheeni virpoperinteestä.

Virvon varvon,
tuoreeks terveeks,
Jeesuksen Kristuksen
Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.
Jumala sinua siunatkoon!

Virvon varvon vitsasella,
tällä pajun oksasella,
tuoreheksi,
terveheksi,
siunaukseksi.

Virvoitan varvoitan,
vanhan kuoren kirvoitan,
rikkautta, rakkautta,
terveyttä,
tulevaks vuueks,
ihan uueks,
Jumala sinua siunatkoon!

Virvon varvon vitsasella,
tällä pajun oksasella,
Jeesuksen Kristuksen
Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.

Virvon varvon vitsasella,
koitan kevätpajusella,
onnea oksalla tällä,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen.

Virvon varvon vitsasella,
pajusella piiskaelen,
korealla kopsuttelen,
värikkäällä väännättelen.
Isännälle pitkä ikä,
emännälle perä levii,
tyttärelle punaset posket,
pojalle hyvä hevonen.

Mie se virvon viisahasti,
taputtelen taitavasti,
rikkahaksi, rakkahaksi,
ison talon emännäksi / isännäksi / omistajaksi.

Virvon varvon vitsasella,
raitasella rapsuttelen.
En mie mittään palkkaa vaaji,
enkä velkakirjaa laaji.
Jumala sinua siunatkoon!