Viime kevätlukukaudella pitkän matematiikan ja fysiikan opettajamme Janne Hannola kertoi silloisten ensimmäisen ja toisen vuosikurssin fysiikan opiskelijoille mahdollisuudesta osallistua seuraavalla syyslukukaudella CERNin tiedeopiskelumatkalle. Halukkaat saivat ilmaista kiinnostuksensa, ja lokakuun alussa neljä fysiikan opiskelussa kiitettävästi menestynyttä lukiolaista saikin pakata laukkunsa vajaan viikon kestävälle matkalle Sveitsin Geneveen. Keskelle Keski-Euroopan jylhiä vuoria lähtivät siis opettaja Janne Hannolan lisäksi Elisa Hepola, Piia Pekkala, Tapio Hautala, Arttu Jutila.

Nykyajan maailmassa matkustaminen ja asuminen ei ole ilmaista, joten meidänkin täytyi maksaa matkamme jotenkin. Osan kustannuksista maksoivat matkalle lähtijät itse, mutta rahallista tukea saimme muun muassa koulultamme sekä paikalliselta S-Market Vaskoolilta inventaarioapua vastaan.

Matkaan lähdettiin puolen päivän jälkeen sunnuntaina 5.10. Reissun ensimmäinen osa Ivalo-Helsinki taitettiin lentäen, mistä saatiin esimakua matkan seuraavalle etapille, kolme tuntia kestäneelle lennolle Geneveen. Helsinki-Vantaan lentokentällä mukaamme liittyivät Langinkosken (Kotka), Joutsenon ja Vuoksenniskan (Imatra) lukioiden ryhmät. Geneven lentokentälle saavuimme kello 18 paikallista aikaa (GMT/UTC +1). Sieltä matkustimme junalla Geneven keskustaan, josta ei ollut kuin kävelymatka nuorisohostelliin, jossa majailimme koko matkan ajan. Hostellissa kaikki yksitoista poikaa majoittuvat samaan huoneeseen, kaikki yhdeksän tyttöä omaansa ja opettajat hieman erikoisten huonejärjestelyjen jälkeen kai saivat katon päänsä päälle.

Maanantaina 6.10. käytiin heti toimeen. Päivän aikana tutustuttiin suomalaiseen makuun heppoisen sveitsiläisen aamupalan voimalla CERNin yleiseen toimintaan ja Atlas-koeaseman kontrollihuoneeseen hervottoman hauskan Markus Nordbergin johdolla. Atlaksen kontrollihuoneen suhteen meillä kävi lykky, nimittäin sinne parhaillaan rakennetaan vierailukeskusta. Seuraavat ryhmät saavat katsella huoneeseen lasin läpi, mutta me pääsimme vielä käymään itse huoneessa sisällä. Huolimatta siitä, että CERNin tunnettu rengasmainen hiukkaskiihdytin LHC (Large Hadron Collider eli suuri hadronitörmäytin) oli pois käytöstä valitettavan vian takia, koeasema Atlasta pidettiin käynnissä, joten katseltavaakin oli. CERNin ravintolassa nautitun maittavan lounaan jälkeen tutustuimme ryhmätöitä tehden Microcosmokseen, joka on eräänlainen näyttely hiukkasfysiikasta. Päivän viimeinen luento kertoi CERNin tulevaisuudennäkymistä, erityisesti CLIC-tutkimusprojektista. CLIC (Compact Linear Collider) on LHC:tä tehokkaampi ja erittäin ”kompakti”, noin 50 kilometriä pitkä suora hiukkaskiihdytin, joka rakennetaan, jos LHC:llä ei päästä toivottuihin tuloksiin. Pääsimme tutustumaan CLICin pienoismalliin, CFT3:een, laitteen suunnittelussa mukana olevan konesuunnittelija Samuli Heikkisen johdolla. Hänen sukujuurensa muuten ulottuvat Ivaloon.

Tiistaista 7.10. oli odotettavissa rankka, sillä siihen päivään sisältyi tiedeopiskelun teoreettinen osuus, yhteensä neljä tuntia luentoja! Tiistaipäivä aloitettiin luennolla, joka käsitteli standardimallia sen sisältöineen ja puutteineen sekä kosmologiaa eli maailmankaikkeuden rakennetta. Luennon piti fyysikko Aleksi Vuorinen, jonka saksalainen säätiö palkitsi marraskuussa yli miljoonan euron stipendillä. Iltapäivällä oli vuorossa tärkeä luento hiukkaskiihdyttimistä ja –ilmaisimista, niiden rakenteesta, toiminnasta ja tulevaisuuden haasteista. Luennoitsijana toimi Jorma Tuominiemi, joka on ollut mukana vuonna 1984 fysiikan Nobel-palkinnolla palkitussa ryhmässä.

Keskiviikko 8.10. oli viimeinen tiedeopiskelupäivä. Sinä päivänä Jukka Klem luennoi meille CERNin Ranskan puoliskolla Grid-projektista ja globaalista hajautetusta laskennasta. Projektin taustalla on LHC:n tuottama hillittömän suuri tietomäärä ja sen käsittelyongelma. LHC:ssä tulee tapahtumaan parhaimmillaan 600 miljoonaa törmäystä sekunnissa (!!!), ja jokaisesta törmäyksestä saadaan dataa. Saatua tietomäärää tullaan karsimaan heti, mutta sitä on sen jälkeenkin jäljellä niin suuri määrä, ettei edes supertietokone tai CERNin oma tietokonekeskus voi sitä yksin käydä läpi. Sen takia tietojenkäsittely on päätetty hajauttaa ympäri maailmaa useisiin (super)tietokonekeskuksiin. Ennen lounasta CERNin vierailuja koordinoiva Riitta Rinta-Filppula piti esitelmän CERNin koulutusohjelmista, esimerkiksi 3 kk:n kesäharjoittelijajaksosta, sekä vierailun palautekeskustelun. Mutta ei siinä vielä kaikki, nimittäin Sveitsissä nautitun lounaan jälkeen luvassa oli vielä englanninkielinen luento antimateriasta ja tutustuminen fyysikko Michael Doserin johdolla antimateriakoeasemaan, jälleen Ranskan puolella. Kaikeksi onneksi Doser on syntyperältään itävaltalainen, joten hänen englannistaan saattoi saada selvää – ja hienosti saikin! Päivän päätteeksi vierailimme YK:n Geneven toimipaikassa nimeltään Palais des Nations.

Opiskelun vastapainoksi illat olivat vapaita. Iltaisin tutustuimme Geneven kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Rankkojen opiskelupäivien jälkeen voimat olivat melko lopussa, joten torstai 9.10. oli varattu kokonaisuudessaan lähialueeseen tutustumiselle. Osa ryhmästämme teki päiväreissun Ranskan Chamonix’hin, missä taivas oli kirkas ja näkymät henkeäsalpaavat, osa vieraili Mount Salévella, joka on 1300m korkeuteen merenpinnasta kohoava ”kukkula” Sveitsin ja Ranskan rajamaastossa. Valitettavasti siellä pilvet haittasivat näkyvyyttä, mutta silti maisemat Geneven kaupunkiin olivat vaikuttavia. Loput, ketkä eivät käyneet maisemia ihailemassa, käyttivät ajan kuitenkin hyödyksi vaikkapa ostoksia tehden vanhan kaupungin kapeilla kaduilla.

Perjantaiaamuna 10.10. edessä oli lento takaisin Helsinkiin, mistä kukin lukiolaisryhmä erkani omille teilleen. Kuin tietäen, että juuri me olimme lentokoneen kyydissä, Finnairin kone kaartoi CERNin ylitse noustessaan pilvikaton yläpuolelle. Pilvien yläpuolella saatoimme vielä ihailla Juravuorten ja Alppien lumisia huippuja, ehkä viimeisen kerran. Kukaties joku meistä palaa vielä, ehkä juuri CERNiin…