Aamulla herätys oli jo pikkaisen yli kuusi ja aamupalaksi söin cornfleiksejä maidon kanssa, joka muistutti kyllä enemmänkin jonkin sortin kermaa, kuin maitoa sillä se oli sen verran paksua. Lähdimme isän kyydissä, melko kiireellä koululle, vaikkakin en ymmärrä mikä kiire meillä oli sillä istuskelimme sitten noin puolituntia koulun viereisessä kahvilassa ennen koulun alkua.

Itse koulu oli melkoinen järkytys ensi näkemältä, sillä koulu oli kolkko ja osissa ikkunoista oli kalterit ja tekniikka sekä muut ”hienoudet” olivat harvinaista herkkua, verrattuna omaan kotoisaan kouluumme. Päivä alkoi tervetuliaispuheilla, jonka jälkeen jakauduttiin tahoillemme työskentelemään kansainvälisissä workshopeissa. Minä ja Veera pääsimme mukaan workshop 3:een, jonka ohjelmassa oli vierailla antiikin Rooman aikaisilla Villa Romanan raunioilla ja sen jälkeen museossa, jossa oli raunioilta löydettyjä esineitä näytillä. Rauniot sekä museo sijaitsivat noin kahdenkymmenen minuutin bussimatkan päässä, Russin kaupungissa. Meitä, noin kymmenen oppilaan ryhmää, opasti italialainen opas sekä onneksi mukana oli myös italialainen englanninopettaja, joka sitten tulkkasi opastukset meille muunmaalaisille. Itse rauniot olivat kerrassaan aivan upeat ja varsinkin lattiamosaiikit olivat kauniit. Rauniot olivat itse asiassa olleet jonkin aikaa jopa veden alla ennen niiden löytymistä, joten siihen nähden ne sekä sieltä löytyneet tavarat ym. olivat todella hyvässä kunnossa.

Palattuamme koululle söimme vain meille tarkoitetussa käytävällä rakennetussa ”ruokalassa”, itse oppilaat käyvät syömässä kaupungilla tai tuovat omat eväät. Ruokailun jälkeen jatkoimme työskentelyä workshopeissa. Me teimme kolmea posteria sekä power point -esitystä, joista osa kertoi juuri Villa Romanalla vierailusta ja osa esimerkiksi historiallisista rakennuksista eri Comenius maissa.

Loppu päivä koululla vierähti Ravennan kaupungin auktoriteettien vierailulla sekä maistellessa eri maiden herkkupöytien maistiaisia. Outoa oli se, että edes korkea-arvoiset virkamiehet, eivät osanneet englantia, vaan he puhuivat italiaa josta sitten puheet käännettiin ensin saksaksi ja sitten vasta englanniksi. Uskoakseni Suomessa melkein kaikki osaavat edes jotakin englannin alkeita, mutta Italiassa kielitaito oli ennemminkin harvinaisuus, kuin tavoiteltu ominaisuus.

Kielitaidon puute tuli ilmi myös illan diskossa, jonne menimme pitämään hauskaa. Minun lisäkseni mukana oli myös muita suomalaisia, ja varsinkin kun liikuimme yhdessä Hanna- Marin kanssa, kaksi blondia ja vaalea ihoista tyttöä, oli kysyntä melkoisen runsasta. Yleisesti ottaen uudet tuttavuudet kyllä kuihtuivat usein ensimmäisiin lauseisiin, joissa selvisi että me emme puhu italiaa ja tuttaviksi haluavat eivät osanneet sanaakaan englantia. Ilta oli todella mukava ja viihdyimme diskossa hyvin vaikkakin kello näytti jo kolmea kun saavuimme takaisin kotiin ja edessä olisi taas aikainen herätys seuraavana aamuna.

Elisa Vornanen

Lue Elisan koko matkakertomus!