Metsien antimet
Metsä on antanut aina ruokaa
Jo varhaisista ajoista lähtien kun tänne saapuivat varhaisimmat asuttajat, kalastaminen ja metsästäminen olivat tärkeimpiä ravinnonsaantitapoja, samoin marjojen, yrttien, pähkinöiden ja sienien keräily. Tänä päivänä suomalaiset edustavat ehkä viimeisimpiä keräilijä-kulttuurista vielä ammentavia eurooppalaisia. Meillä monilla on kesällä ja syksyllä suuri into juosta metstissä ja soilla keräämässä kaikki lakat, mustikat ja puolukat mitä llöydämme, herkkutateista puhumattakaan. Tämä on mahdollista, sillä Suomessa meillä on ainutlaatuinen jokamiehenoikeus, jonka perusteella saamme kulkea metsissä ja soilla, hiihtää, soutaa, meloa kaikkialla ja poimia marjoja ja sieniä toistenkin omistamalta maalta. Jokamiehellä on tietenkin myös velvollisuutensa, eli liian lähelle asuttujapaikkoja ei saa mennä, eikä toisetn viljelmillä saa kulkea. Metsässä ei saa talloa taimia, eikä elävistä puista saa taittaa oksia eikä pähkinöitä tai käpyjä kerätä puusta. Jokamiehenoikeudella ei saa myöskään irrottaa pakuria koivusta, vaikka käävän itiöemän saakin. Sammaleet ja jäkälät ovat myös jokamiehenoikeuden ulkopuolella. Tässä historiallinen syy lienee se, että sammaleet, jäkälät, pähkinät ja kävyt ovat sellaisia joilla on ollut taloudellista arvoa omistajalleen.
Riistan metsästys on meillä sidottu maanomistukseen, eli metsästys on mahdollista lain puitteissa omalla maalla tai valtion mailla lunastetulla luvalla. Koska suuri osa Suomen metsistä on yksityisten omistamia, meillä on siis paljon ihmisiä jotka voivat metsästää. Metsästäjiä onkin satoja tuhansia, ja se on maaseudulla erittäin tärkeä harrastus ja ruuanlisä.
Riistan metsästys on meillä sidottu maanomistukseen, eli metsästys on mahdollista lain puitteissa omalla maalla tai valtion mailla lunastetulla luvalla. Koska suuri osa Suomen metsistä on yksityisten omistamia, meillä on siis paljon ihmisiä jotka voivat metsästää. Metsästäjiä onkin satoja tuhansia, ja se on maaseudulla erittäin tärkeä harrastus ja ruuanlisä.
Sienet
Suomen luonnossa kasvaa ainakin 200 erilaista syötävää sienilajia. Meillä koulutetaan kauppasienipoimijoita ja -neuvojia, joiden avulla herkullisia sieniä saadaan ravintoloiden raaka-aineiksi ja torimyyntiin niidenkin iloksi, jotka eivät itse pääse tai ehdi mennä metsiin niitä poimimaan syksyisin. Sieniä syötäväksi poimittaessa on aina huolellisesti tunnistettava syötävät lajit, jotta ei vahingossakaan syö myrkyllisiä lajeja, sillä metsissämme kasvaa myös erittäin myrkyllisiä lajeja. Kun ne parhaat sienet opettelee, myrkyllisistä ei ole vaaraa.
Suomalaisten suuri suosikki on herkkutatti, jota myös suomalaismetsistä viedään Italiaan suuret määrät. Monet myös rakastavat keltavahveroita eli kanttarelleja sekä suppilovahveroita. Eri puolilla Suomea on perinteisesti käytetty eri lajeja ravinnoksi. Joillakin alueilla ei ole oikeastaan sienestetty lainkaan, joillakin alueilla kuten Savossa, rouskut ja niistä tehtävä sienisalaatti on ollut suosittua. Itä-Suomessa tatteja on aina käytetty paljon. Sienisato voi vuosittain tietenkin vaihdella suuresti sademäärien mukaan. Vuonna 2018 myyntiin poimittiin Suomessa Ruokaviraston mukaan 275 000 kg herkkutatteja.
kuva Sara Niini
Suomalaisten suuri suosikki on herkkutatti, jota myös suomalaismetsistä viedään Italiaan suuret määrät. Monet myös rakastavat keltavahveroita eli kanttarelleja sekä suppilovahveroita. Eri puolilla Suomea on perinteisesti käytetty eri lajeja ravinnoksi. Joillakin alueilla ei ole oikeastaan sienestetty lainkaan, joillakin alueilla kuten Savossa, rouskut ja niistä tehtävä sienisalaatti on ollut suosittua. Itä-Suomessa tatteja on aina käytetty paljon. Sienisato voi vuosittain tietenkin vaihdella suuresti sademäärien mukaan. Vuonna 2018 myyntiin poimittiin Suomessa Ruokaviraston mukaan 275 000 kg herkkutatteja.
kuva Sara Niini
Marjat
Jokamiehenoikeudet näkyvät ehkä parhaiten suomalaisten marjastusharrastuksessa. Aikoinaan kaikki metsämarjat mitä saatiin poimittua tarkoittivat parempaa selviämistä talvesta, ja niinpä vitamiinipitoisia marjoja yritettiin mahdollisimman paljon poimia talteen ja säilöä pahan päivän varalle. Nykyisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin suomalaiset eivät enää poimi riittävästi marjoja, ja niinpä metsissämme kulkee kesäisin paljon ulkomaisia palkattuja marjanpoimijoita. Kotitarvekäyttöön suomalaiset poimivat yhä kuitenkin paljon mustikoita, lakkoja ja puolukoita. Ruokaviraston tilastojen mukaan Suomessa poimittiin vuonna 2018 myyntiin 5,9 miljoonaa kiloa mustikkaa. Puolukan sato oli erittäin huono, kesän ollessa erittäin kuiva.
Harvinaisempaa herkkua on saada joskus kourallinen metsämansikoita tai vielä harvinaisempia mesimarjoja, jotka häviävät metsälaidunnoksen loputtua pian kokonaan.
kuvat Sara Niini
Harvinaisempaa herkkua on saada joskus kourallinen metsämansikoita tai vielä harvinaisempia mesimarjoja, jotka häviävät metsälaidunnoksen loputtua pian kokonaan.
kuvat Sara Niini
Riista
Metsästys on tämännkin päivän Suomessa hyvin suosittu harrastus, mutta aikoinaan se oli tärkein ravinnonlähde. Luonnossa oli paljon metsäkanalintuja, vesilintuja, nisäkkäitä niin metsässä kuin merellä, ja tietenkin kalastus oli valtavan tärkeä tapa saada ruokaa.
Suomen kansallisnisäkäs on karhu. Esi-isämme kunnioittivat sitä monin tavoin metsän kuninkaana, Otsona, ja oli aina tärkeätä lepyttää karhua jos sellaisen sai kaadettua. Karhulla katsottiin olevan maagisia ominaisuuksia, arkeologisissa löydöissä karhun hampaat ja kynnet ovat selvästi olleet voimaesineitä. 1900-luvun alkupuolella karhut olivat katoamassa Suomesta, mutta rauhoituksen seurauksena niiden määrä on nyt noussut jo suuresti. Tänä päivänä karhuja saa taas luvanvaraisesti metsästää tietyn määrän.
Tärkeimmät riistaeläimet ovat aikoinaan olleet metsäpeura ja hirvi, nekin majavan tavoin melkein onnistuttiin hävittämään sukupuuttoon 1900-luvulle tultaessa. Majava ja metsäpeura katosivatkin mutta ne on saatu siirtoistutuksin palautettua. HIrvet olivat melkein loppu 1920-luvulla, mutta rauhoitettiin ja nykyisin niitä on valtavasti - niin että ne aiheuttavat pahoja haittoja metsänhoidolle syömällä taimikoita, ja kolaroivat autojen kanssa aiheuttaen henkilövahinkoja. Hirvenmetsästys on maaseudulla hyvin tärkeä metsästyksen muoto, ei vähiten sosiaalisen luonteensa vuoksi.
Aikoinaan oravia metsästettiin paljon, ne kun olivat mäntymetsien tärkeimpiä eläimiä. Oravannahkat olivat tärkeä turkismateriaali, jopa niin että niitä käytettiin Suomessa maksuvälineinä ennen varsinaisia rahoja.
Hylkeet Itämeren rannikolla ja Saimaalla olivat paljon metsästetty eläinryhmä, saatiinhan niistä lihan lisäksi tarpeellista rasvaa valaisimiin. 1900-luvun alkupuolella näytti siltä, että ainutlaatuinen saimaannorppa kuolee pian sukupuuttoon, mutta täydellisen rauhoituksen ja kalastusrajoitusten avulla sen kanta on nyt saatu nousemaan noin 400 yksilöön.
kuvat Sara Niini ja saimaannorpan kuva Martti Veteli
Suomen kansallisnisäkäs on karhu. Esi-isämme kunnioittivat sitä monin tavoin metsän kuninkaana, Otsona, ja oli aina tärkeätä lepyttää karhua jos sellaisen sai kaadettua. Karhulla katsottiin olevan maagisia ominaisuuksia, arkeologisissa löydöissä karhun hampaat ja kynnet ovat selvästi olleet voimaesineitä. 1900-luvun alkupuolella karhut olivat katoamassa Suomesta, mutta rauhoituksen seurauksena niiden määrä on nyt noussut jo suuresti. Tänä päivänä karhuja saa taas luvanvaraisesti metsästää tietyn määrän.
Tärkeimmät riistaeläimet ovat aikoinaan olleet metsäpeura ja hirvi, nekin majavan tavoin melkein onnistuttiin hävittämään sukupuuttoon 1900-luvulle tultaessa. Majava ja metsäpeura katosivatkin mutta ne on saatu siirtoistutuksin palautettua. HIrvet olivat melkein loppu 1920-luvulla, mutta rauhoitettiin ja nykyisin niitä on valtavasti - niin että ne aiheuttavat pahoja haittoja metsänhoidolle syömällä taimikoita, ja kolaroivat autojen kanssa aiheuttaen henkilövahinkoja. Hirvenmetsästys on maaseudulla hyvin tärkeä metsästyksen muoto, ei vähiten sosiaalisen luonteensa vuoksi.
Aikoinaan oravia metsästettiin paljon, ne kun olivat mäntymetsien tärkeimpiä eläimiä. Oravannahkat olivat tärkeä turkismateriaali, jopa niin että niitä käytettiin Suomessa maksuvälineinä ennen varsinaisia rahoja.
Hylkeet Itämeren rannikolla ja Saimaalla olivat paljon metsästetty eläinryhmä, saatiinhan niistä lihan lisäksi tarpeellista rasvaa valaisimiin. 1900-luvun alkupuolella näytti siltä, että ainutlaatuinen saimaannorppa kuolee pian sukupuuttoon, mutta täydellisen rauhoituksen ja kalastusrajoitusten avulla sen kanta on nyt saatu nousemaan noin 400 yksilöön.
kuvat Sara Niini ja saimaannorpan kuva Martti Veteli