Riista
Metsästys on tämännkin päivän Suomessa hyvin suosittu harrastus, mutta aikoinaan se oli tärkein ravinnonlähde. Luonnossa oli paljon metsäkanalintuja, vesilintuja, nisäkkäitä niin metsässä kuin merellä, ja tietenkin kalastus oli valtavan tärkeä tapa saada ruokaa.
Suomen kansallisnisäkäs on karhu. Esi-isämme kunnioittivat sitä monin tavoin metsän kuninkaana, Otsona, ja oli aina tärkeätä lepyttää karhua jos sellaisen sai kaadettua. Karhulla katsottiin olevan maagisia ominaisuuksia, arkeologisissa löydöissä karhun hampaat ja kynnet ovat selvästi olleet voimaesineitä. 1900-luvun alkupuolella karhut olivat katoamassa Suomesta, mutta rauhoituksen seurauksena niiden määrä on nyt noussut jo suuresti. Tänä päivänä karhuja saa taas luvanvaraisesti metsästää tietyn määrän.
Tärkeimmät riistaeläimet ovat aikoinaan olleet metsäpeura ja hirvi, nekin majavan tavoin melkein onnistuttiin hävittämään sukupuuttoon 1900-luvulle tultaessa. Majava ja metsäpeura katosivatkin mutta ne on saatu siirtoistutuksin palautettua. HIrvet olivat melkein loppu 1920-luvulla, mutta rauhoitettiin ja nykyisin niitä on valtavasti - niin että ne aiheuttavat pahoja haittoja metsänhoidolle syömällä taimikoita, ja kolaroivat autojen kanssa aiheuttaen henkilövahinkoja. Hirvenmetsästys on maaseudulla hyvin tärkeä metsästyksen muoto, ei vähiten sosiaalisen luonteensa vuoksi.
Aikoinaan oravia metsästettiin paljon, ne kun olivat mäntymetsien tärkeimpiä eläimiä. Oravannahkat olivat tärkeä turkismateriaali, jopa niin että niitä käytettiin Suomessa maksuvälineinä ennen varsinaisia rahoja.
Hylkeet Itämeren rannikolla ja Saimaalla olivat paljon metsästetty eläinryhmä, saatiinhan niistä lihan lisäksi tarpeellista rasvaa valaisimiin. 1900-luvun alkupuolella näytti siltä, että ainutlaatuinen saimaannorppa kuolee pian sukupuuttoon, mutta täydellisen rauhoituksen ja kalastusrajoitusten avulla sen kanta on nyt saatu nousemaan noin 400 yksilöön.
kuvat Sara Niini ja saimaannorpan kuva Martti Veteli
Suomen kansallisnisäkäs on karhu. Esi-isämme kunnioittivat sitä monin tavoin metsän kuninkaana, Otsona, ja oli aina tärkeätä lepyttää karhua jos sellaisen sai kaadettua. Karhulla katsottiin olevan maagisia ominaisuuksia, arkeologisissa löydöissä karhun hampaat ja kynnet ovat selvästi olleet voimaesineitä. 1900-luvun alkupuolella karhut olivat katoamassa Suomesta, mutta rauhoituksen seurauksena niiden määrä on nyt noussut jo suuresti. Tänä päivänä karhuja saa taas luvanvaraisesti metsästää tietyn määrän.
Tärkeimmät riistaeläimet ovat aikoinaan olleet metsäpeura ja hirvi, nekin majavan tavoin melkein onnistuttiin hävittämään sukupuuttoon 1900-luvulle tultaessa. Majava ja metsäpeura katosivatkin mutta ne on saatu siirtoistutuksin palautettua. HIrvet olivat melkein loppu 1920-luvulla, mutta rauhoitettiin ja nykyisin niitä on valtavasti - niin että ne aiheuttavat pahoja haittoja metsänhoidolle syömällä taimikoita, ja kolaroivat autojen kanssa aiheuttaen henkilövahinkoja. Hirvenmetsästys on maaseudulla hyvin tärkeä metsästyksen muoto, ei vähiten sosiaalisen luonteensa vuoksi.
Aikoinaan oravia metsästettiin paljon, ne kun olivat mäntymetsien tärkeimpiä eläimiä. Oravannahkat olivat tärkeä turkismateriaali, jopa niin että niitä käytettiin Suomessa maksuvälineinä ennen varsinaisia rahoja.
Hylkeet Itämeren rannikolla ja Saimaalla olivat paljon metsästetty eläinryhmä, saatiinhan niistä lihan lisäksi tarpeellista rasvaa valaisimiin. 1900-luvun alkupuolella näytti siltä, että ainutlaatuinen saimaannorppa kuolee pian sukupuuttoon, mutta täydellisen rauhoituksen ja kalastusrajoitusten avulla sen kanta on nyt saatu nousemaan noin 400 yksilöön.
kuvat Sara Niini ja saimaannorpan kuva Martti Veteli