Äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen tehtäväkuvaus, oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet sekä ohjaus, eriyttäminen ja tuki ja oppilaan oppimisen arviointi koskevat myös suomenkieli ja kirjallisuus –oppimäärää (S2). (OPS 2014)

Suomalaiset, joiden äidinkieli on suomi, opiskelevat suomen kieli ja kirjallisuus –oppiainetta. S2 tarkoittaa suomi toisena kielenä ja kirjallisuus –oppiainetta. Suomen kieli on S2-oppilaalle vieras kieli.

Kun oppilas opiskelee S2-oppimäärän mukaan, hänelle opetetaan suomea toisena kielenä joko kokonaan tai osittain suomen kielen ja kirjallisuuden opetuksen sijaan. Opetusjärjestelyiden lähtökohtana ovat oppilaan oppimistarpeet ja kielenoppimisen vaihe. Mikäli oppilaan oppimääräksi on valittu suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2), hänen edistymistään ja suoriutumistaan arvioidaan suhteessa tämän oppimäärän tavoitteisiin ja kriteereihin riippumatta siitä, minkä opetusryhmän yhteydessä kyseinen opetus on järjestetty. (OPS 2014)

Tärkeää on, että oppilas tulee osalliseksi samoista teksteistä ja tekstilajeista kuin luokkatasonsa muutkin oppilaat. Kesken perusopetuksen Suomeen muuttaneiden oppilaiden opetuksen tavoitteiden asettamisessa ja sisältöjen valinnassa tulee ottaa huomioon oppilaan kielitaito sekä aiemmin opitut tiedot ja taidot. Tarvittaessa laaditaan oppimissuunnitelma. Opetuksessa hyödynnetään tavoitteellisesti erilaisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat kielitaidon monipuolista kehittymistä sekä koulussa että sen ulkopuolella. (OPS 2014)

Alakoulussa luokanopettaja opettaa S2-oppilaalle useita aineita. Kiertävä tai vakituinen S2-opettaja voi opettaa osan viikkotunneista, S2-oppilailla voi olla oma ryhmä tai S2-oppilas voi olla integroituna luokkansa suomen kielen (=äidinkieli) tunneille. Kun luokanopettaja saa opetettavakseen S2-oppilaan, tulisi noudattaa seuraavaa ohjetta:

1. Selvitä, onko luokallasi S2-oppilaita
2. Testaa lähtötaso
3. Tutustu OPS:aan ja aseta tavoitteet
4. Valitse materiaali viisaasti
5. Opeta eriyttäen
6. Arvioi tavoitteiden mukaisesti

Yläkoulussa S2-oppilas opiskelee S2-oppimäärän joko integroituna suomen kielen opetukseen tai muulla tavalla. Äidinkielenopettaja tai S2-opettaja huolehtii näin ollen S2-oppilaan suomi toisena kielenä -opetuksesta. Muiden aineenopettajien tulee huomioida S2-oppilaan kielitaidon taso omassa oppiaineessaan. Yhteistyö äidinkielen tai S2-opettajan kanssa voi olla tarpeen.

S2-oppilas on otettava luokassa erityisellä tavalla huomioon, mutta opettajan ei tarvitse olla S2-asiantuntija osatakseen eriyttää ja opettaa. Opettajan ei tarvitse osata oppilaan kieltä.

Kielitaidon testaus on hyvä lähtökohta opetukselle, koska sen perusteella opettaja osaa valita sopivantasoiset tavoitteet ja sopivantasoista materiaalia. Oppilaan oma kielitaitoprofiili auttaa opettajaa tukemaan oppilasta hänen omista lähtökohdistaan.

Kielitaitonsa vahvoilla osa-alueilla S2-oppilas voi opiskella samalla tavalla kuin muu luokka. Heikoilla kielitaidon osa-alueilla S2-oppilas tarvitsee enemmän huomiota ja harjoitusta. Opettajan on tärkeää huomata oppilaan kielen kehityksen vaihe ja tukea kielitaidon kehittymistä kussakin vaiheessa.

Hyvä konkreettinen apuväline S2-oppilaan opettajalle on esimerkiksi Otavan Suomi2: Minä ja arki –opettajanoppaan (s.40-53) kuvaus. (Huomaa, että kirjassa muuten on taustalla vanha OPS.)

S2-oppilasta on tuettava myös muissa oppiaineissa kuin suomen kielessä. Kielitaidon heikkoudet vaikuttavat erityisesti reaaliaineissa. S2-oppilas saattaa tarvita tukea esimerkiksi tehtävänannon avaamisessa, kysymyksen kertaamisessa, sanavaraston yksinkertaistamisessa ja termien avaamisessa.

S2-oppilas voi olla samalla myös tehostetun tuen oppilas tai erityisen tuen oppilas, mutta oppimisen pulma voi johtua myös heikosta kielitaidosta. Joskus oppilas turhautuu kielimuurin vuoksi: kieli on haastavaa, mutta asiasisällöt helppoja. S2-oppilaiden motivointi onkin opettajan tärkeä tehtävä.

S2-oppilas hyötyy samoista eriyttämisen keinoista kuin muutkin (mallinnus, ääneen luku, pilkkominen, selitys toisin sanoin, toisto, visualisointi, alleviivaus).

Pieniä oppilaita voi motivoida välipalatehtävien ja leikkien avulla, oman toiminnan ohjauksessa voi auttaa ajastimen käyttö, laulujen sanat voivat toimia englannin opetuksessa ja liikkuminen sopii moneen paikkaan. S2-eriyttäminen on samanlaista eriyttämistä kuin muukin eriyttäminen luokassa.

On kuitenkin muistettava, että S2-oppilaan eriyttäminen ei ole aina alaspäin eriyttämistä. Oppilas saattaa olla tiedoiltaan ja taidoiltaan taitava, muttei kielitaitonsa vuoksi pysty osoittamaan osaamistaan.

Myös oppilaan kulttuuritausta vaikuttaa moneen asiaan: opettajalla tulisi olla ymmärrystä eri kulttuurien tapoja kohtaan. Äidinkieli on ihmisen ajattelun ja tunteiden kieli. On ymmärrettävää, että S2-oppilas on suomen kielellä viestiessään joskus vaikeuksissa. Oppilaan kielitausta tulisi nähdä rikkautena ja hyödyntää sitä mahdollisuuksien mukaan.