Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
OA4
Päätösharjoittelun aikana koin ymmärrykseni yhteiskunnallisesta ja yhteisöllisestä opettajuudesta syventyneen ja konkretisoituneen se, millaisena osaaminen näkyy käytännössä. Harjoittelun aikana sain paljon tietoa siitä, mitä kaikkea kouluyhteisön toiminta pitää sisällään ja mistä se rakentuu. Se rakentuu yhteistyöstä eri toimijoiden kesken, joka kattaa opettajat, oppilaat ja heidän huoltajat, koulun johtoportaan, kunnan toimijat sekä oppilashuollon ammattilaiset. Kaikki nämä toimijat muodostaa kokonaisuuden, jossa jokainen tuo ikään kuin oman kortensa kekoon sekä vaikutuksen koko koulun, etenkin oppilaiden hyvinvointiin sekä oppimisen mahdollisuuksiin. Opettajan työ on muutakin kuin luokassa toimimista, ja laajempaan kokonaiskuvaan kuuluu paljon muutakin.
Ruhasen (2023) mukaan opetussuunnitelman tavoitteena on pyrkiä valmistaa oppilaita kaikkeen mahdolliseen, jotta voitaisiin hallita tulevaisuutta. Tämä tavoite on sellainen, jota pyrin omassa opettajuudessani korostamaan. Juuri sitä koulun kasvatustavoitetta, jotta voitaisiin tehdä oppilaista toimivia, yhteiskunnan jäseniä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu yksin, vaan mukana on kaikki oppilaan opettajat, vanhemmat, muut oppilaat sekä muut koulun toimijat.
Yhteiskunta ja kasvatus vaikuttavat toisiinsa. Yhteiskunta vaikuttaa kasvatukseen tilanteen mukaan ja vastavuoroisesti kasvatus muokkaa yhteiskuntaa (Ruhanen, 2023). Esimerkiksi tuen mallin muutos tulee vaikuttamaan koulussa toteutettavaan kasvatukseen, ja sitä kautta koulussa kasvatettavat lapset tulevat muuttamaan yhteiskuntaa.
Tuen mallin muutos on konkretisoinut sen, miten vahvasti poliittiset päätökset ja koulutuspoliittiset linjaukset näkyvät koulun arjessa. Opettajat saavat pohtia resurssien riittävyyttä, eriyttämisen ja tuen muotojen monipuolisuutta ja sitä toteutuuko näitä jo luokan toimintakulttuurissa. Harjoittelun aikana keskustelimme aktiivisesti näistä lakisääteisistä muutoksista ja sai minut entistä tietoisemmaksi siitä, että opettajana minulla on velvollisuus osallistua aktiivisesti koulutuskeskusteluihin sekä keskusteluihin, joissa mahdollisesti päätetään koulutukseen ja oppilaisiin liittyvistä asioista. Voitaisiin sanoa, että koin ikään kuin pienen innon ja palon kohti yhteiskunnallista vaikuttamista. Harjoittelussa käydyt keskustelut myös muovasivat käsitystäni siitä, että kouluyhteisössä myös opettajan on mahdollista saada tukea kollegoiltaan tai muilta toimijoilta. Tämän vuoksi avoin keskustelu ja arvostava, luottamuksellinen ilmapiiri on todella tärkeitä myös itse opettajalle. Tätä työtä ei tehdä yksin. Olen itse kokenut haastavaksi ja epämiellyttäväksi seurata poliittista keskustelua esimerkisi sosiaalisessa mediassa, mutta asenteeni näitä kohtaan on muuttunut. Koen opettajan ammatille tärkeäksi seurata ajankohtaisia koulutuspoliittisia keskusteluita ja teemoja sekä välttämättömäksi kollegoiden kanssa asioista keskustelemisen.
Kollegoiden kanssa toimiminen esimerkiksi yhteisopettajuus oli itselleni haastavaa. Tämän valitsin itselleni yhdeksi kehitystehtäväksi kehittää. Olen todella helposti opetustilanteissa dominoiva ja otan enemmän roolia ja vastuuta kuin kollegani. Tämä ei kuitenkaan haitannut harjoitteluparejani, mutta tulevaisuuden työtä ajatellen, minun tulee löytää tasapaino sen suhteen, että opetusta tehdään yhdessä. Epäselvät roolit, erilaiset persoonat, kommunikointitavat ja kokemus vaikuttaa siihen, miten opetustilanteet ja niiden suunnitteleminen sujuu. Tämä voi aiheuttaa jännitteitä. Kokemukseni yhteisopettajuudesta oli siis silmiä avaavaa sekä sai minut tiedostamaan omia kehityskohtiani. Tulevaisuudessa yhteisopettajuus voi olla niin oppilaita kuin opettajia hyödyntävää, sillä sen avulla voidaan jakaa vastuuta, ammattitaitoa sekä edistää eriyttämistä, pienryhmätyöskentelyä ja tuen saatavuutta. (Kokko, M. ym., 2020).
Harjoittelun suoritin luokassa, jossa oli kaksi sääntöä. Turva ja arvostus. Tämä herätti ajatuksen siitä, että nämä kaksi asiaa ovat ikään kuin kulmakiviä toimivalle, turvalliselle ja lämpimälle ilmapiirille. Jokaisella oppilaalla tulee olla kokemus siitä, että heitä arvostetaan ja kuullaan. Arkisilla valinnoilla voidaan vaikuttaa paljon oppilaiden kokemukseen siitä, että heidän äänellään, näkemyksillään ja kokemuksillaan on väliä. Siitä lähtee kokemus osallisuudesta sekä se madaltaa oppilaiden kynnystä lähteä vaikuttamaan luokassa ja mahdollisesti myös kouluympäristössä. Kaikki se on opettajan yhteisöllistä ja yhteiskunnallista osaamista, kun oppilaita kasvatetaan yhteisöön, jossa vaikuttaminen, demokratinen osallistuminen, yhdenvertaisuus sekä keskinäinen kunnioitus ovat keskeisiä arvoja sekä arvoja, joita kohti toimintaa ohjataan.
Päätösharjoittelussa pääsin vahvistamaan valmiuksiani toimia opettajana, jolla on yhteiskunnallista ja yhteisöllistä osaamista. Ymmärrän työn yhteiskunnallisen merkityksen, pystyn vahvistamaan ja luomaan hyvinvoivaa, yhteenkuuluvaa ja turvallista ilmapiiriä niin luokkaan että koko kouluyhteisöön.
Lähteet:
Kokko, M., Takala, M., & Muukkonen, H. (2020). Kohti uudenlaista opettajuutta: yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria.
Ruhanen, A. 2023. Pyytämättä ja yllättäen. Opettajan koettu valta opetustyön arjessa.
Ruhasen (2023) mukaan opetussuunnitelman tavoitteena on pyrkiä valmistaa oppilaita kaikkeen mahdolliseen, jotta voitaisiin hallita tulevaisuutta. Tämä tavoite on sellainen, jota pyrin omassa opettajuudessani korostamaan. Juuri sitä koulun kasvatustavoitetta, jotta voitaisiin tehdä oppilaista toimivia, yhteiskunnan jäseniä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu yksin, vaan mukana on kaikki oppilaan opettajat, vanhemmat, muut oppilaat sekä muut koulun toimijat.
Yhteiskunta ja kasvatus vaikuttavat toisiinsa. Yhteiskunta vaikuttaa kasvatukseen tilanteen mukaan ja vastavuoroisesti kasvatus muokkaa yhteiskuntaa (Ruhanen, 2023). Esimerkiksi tuen mallin muutos tulee vaikuttamaan koulussa toteutettavaan kasvatukseen, ja sitä kautta koulussa kasvatettavat lapset tulevat muuttamaan yhteiskuntaa.
Tuen mallin muutos on konkretisoinut sen, miten vahvasti poliittiset päätökset ja koulutuspoliittiset linjaukset näkyvät koulun arjessa. Opettajat saavat pohtia resurssien riittävyyttä, eriyttämisen ja tuen muotojen monipuolisuutta ja sitä toteutuuko näitä jo luokan toimintakulttuurissa. Harjoittelun aikana keskustelimme aktiivisesti näistä lakisääteisistä muutoksista ja sai minut entistä tietoisemmaksi siitä, että opettajana minulla on velvollisuus osallistua aktiivisesti koulutuskeskusteluihin sekä keskusteluihin, joissa mahdollisesti päätetään koulutukseen ja oppilaisiin liittyvistä asioista. Voitaisiin sanoa, että koin ikään kuin pienen innon ja palon kohti yhteiskunnallista vaikuttamista. Harjoittelussa käydyt keskustelut myös muovasivat käsitystäni siitä, että kouluyhteisössä myös opettajan on mahdollista saada tukea kollegoiltaan tai muilta toimijoilta. Tämän vuoksi avoin keskustelu ja arvostava, luottamuksellinen ilmapiiri on todella tärkeitä myös itse opettajalle. Tätä työtä ei tehdä yksin. Olen itse kokenut haastavaksi ja epämiellyttäväksi seurata poliittista keskustelua esimerkisi sosiaalisessa mediassa, mutta asenteeni näitä kohtaan on muuttunut. Koen opettajan ammatille tärkeäksi seurata ajankohtaisia koulutuspoliittisia keskusteluita ja teemoja sekä välttämättömäksi kollegoiden kanssa asioista keskustelemisen.
Kollegoiden kanssa toimiminen esimerkiksi yhteisopettajuus oli itselleni haastavaa. Tämän valitsin itselleni yhdeksi kehitystehtäväksi kehittää. Olen todella helposti opetustilanteissa dominoiva ja otan enemmän roolia ja vastuuta kuin kollegani. Tämä ei kuitenkaan haitannut harjoitteluparejani, mutta tulevaisuuden työtä ajatellen, minun tulee löytää tasapaino sen suhteen, että opetusta tehdään yhdessä. Epäselvät roolit, erilaiset persoonat, kommunikointitavat ja kokemus vaikuttaa siihen, miten opetustilanteet ja niiden suunnitteleminen sujuu. Tämä voi aiheuttaa jännitteitä. Kokemukseni yhteisopettajuudesta oli siis silmiä avaavaa sekä sai minut tiedostamaan omia kehityskohtiani. Tulevaisuudessa yhteisopettajuus voi olla niin oppilaita kuin opettajia hyödyntävää, sillä sen avulla voidaan jakaa vastuuta, ammattitaitoa sekä edistää eriyttämistä, pienryhmätyöskentelyä ja tuen saatavuutta. (Kokko, M. ym., 2020).
Harjoittelun suoritin luokassa, jossa oli kaksi sääntöä. Turva ja arvostus. Tämä herätti ajatuksen siitä, että nämä kaksi asiaa ovat ikään kuin kulmakiviä toimivalle, turvalliselle ja lämpimälle ilmapiirille. Jokaisella oppilaalla tulee olla kokemus siitä, että heitä arvostetaan ja kuullaan. Arkisilla valinnoilla voidaan vaikuttaa paljon oppilaiden kokemukseen siitä, että heidän äänellään, näkemyksillään ja kokemuksillaan on väliä. Siitä lähtee kokemus osallisuudesta sekä se madaltaa oppilaiden kynnystä lähteä vaikuttamaan luokassa ja mahdollisesti myös kouluympäristössä. Kaikki se on opettajan yhteisöllistä ja yhteiskunnallista osaamista, kun oppilaita kasvatetaan yhteisöön, jossa vaikuttaminen, demokratinen osallistuminen, yhdenvertaisuus sekä keskinäinen kunnioitus ovat keskeisiä arvoja sekä arvoja, joita kohti toimintaa ohjataan.
Päätösharjoittelussa pääsin vahvistamaan valmiuksiani toimia opettajana, jolla on yhteiskunnallista ja yhteisöllistä osaamista. Ymmärrän työn yhteiskunnallisen merkityksen, pystyn vahvistamaan ja luomaan hyvinvoivaa, yhteenkuuluvaa ja turvallista ilmapiiriä niin luokkaan että koko kouluyhteisöön.
Lähteet:
Kokko, M., Takala, M., & Muukkonen, H. (2020). Kohti uudenlaista opettajuutta: yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria.
Ruhanen, A. 2023. Pyytämättä ja yllättäen. Opettajan koettu valta opetustyön arjessa.
OKLV211 / K2025
Tässä vaiheessa opintoja, koen ymmärrykseni syventyneen siitä, miten tiiviisti oppimisyhteisöt kytkeytyy vallitseviin paikallisiin arvoihin, normeihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Koulujen toimintaa ohjaa poliittiset päätökset, kulttuuriset ilmiöt, historialliset taustat ja niitä rajoittaa taloudelliset reunaehdot. Opettajana minulla on suuri vastuu yhteiskunnan näkökulmasta, sillä koulun tehtävä opetuksen lisäksi on kasvattaa oppilaista hyvinvoivia, tunnollisia, aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Haluan omassa työssäni viedä oppijoitani kohti maailmaa, jossa jokainen kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Tämä näkyy arjen valinnoissa kuten esimerkiksi luokan ilmapiirin rakentamisessa, oppimateriaalien kriittisessä valinnassa ja siinä, miten rohkaisen oppilaita vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin.
Opinnot ovat iskostaneet minulle ajatuksen demokratiakasvatuksesta ja siitä, että oppilaiden osallistaminen ja osallisuus on tärkeitä teemoja, joita tulisi huomioida kokoajan lisää ja lisää. Oppilaille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa opetukseen ja siihen, miten luokassa toimitaan. Esimerkiksi itselläni koulussa demokratiakasvatuksesta ei ollut tietoakaan, joka on myöhemmin heijastunut väliinpitämättömyytenä politiikkaa kohtaan. Haluan kuitenkin kasvattaa oppilaistani sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita aktiiviseen vaikuttamiseen ja sellaisia, jotka ymmärtävät yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusperiaatteet.
Olen kehittynyt pohtimaan miten poliittiset päätökset vaikuttavat suoraan oppilaiden mahdollisuuksiin saada laadukasta opetusta. Aiemmin en välittänyt politiikasta tai seurannut tämän hetkisiä poliittisia päätöksiä, mutta opintojen myötä olen oppinut sen, että myös minun pitää olla kiinnostunut niistä ja vaikuttaa aktiivisesti, jos haluan taata oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet. Olen alkanut seuraamaan mediassa koulutusta ja kasvatusta koskevia keskusteluita, kuten varhaiskasvatuksen resursseista, oppimisen tuen riittävyydestä ja monikulttuurisuuden huomioimisessa opetuksessa. Olen havainnut myös näiden keskusteluiden herättäneen paljon tunteita ja ajatuksia sekä niiden kautta minulle on herännyt ajatus siitä, että myös minun tulisi vaikuttaa näihin asioihin ja ottaa kantaa.
Maisteriopinnot ovat haastaneet minua reflektoimaan kriittisesti omaa asemaani ja toimintaani yleisesti että myös osana kouluyhteisöä. Yhteisöjen käytänteiden ja sääntöjen takana on vanhat oletukset ja asenteet, joita olen oppinut tunnistamaan ja jopa kyseenalaistamaan. Tätä haluan päästä kehittämään vielä lisää, esimerkiksi sitten työelämässä arviointikäytänteissä tai oppilaiden tukemisen mallien kanssa. Maisteriopinnot ovat siis paitsi syventäneet teoreettista ja tieteellistä ymmärrystäni kasvatuksen ja koulutuksen ilmiöistä, myös vahvistaneet kykyäni hahmottaa toimintani eettisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Opinnot ovat iskostaneet minulle ajatuksen demokratiakasvatuksesta ja siitä, että oppilaiden osallistaminen ja osallisuus on tärkeitä teemoja, joita tulisi huomioida kokoajan lisää ja lisää. Oppilaille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa opetukseen ja siihen, miten luokassa toimitaan. Esimerkiksi itselläni koulussa demokratiakasvatuksesta ei ollut tietoakaan, joka on myöhemmin heijastunut väliinpitämättömyytenä politiikkaa kohtaan. Haluan kuitenkin kasvattaa oppilaistani sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita aktiiviseen vaikuttamiseen ja sellaisia, jotka ymmärtävät yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusperiaatteet.
Olen kehittynyt pohtimaan miten poliittiset päätökset vaikuttavat suoraan oppilaiden mahdollisuuksiin saada laadukasta opetusta. Aiemmin en välittänyt politiikasta tai seurannut tämän hetkisiä poliittisia päätöksiä, mutta opintojen myötä olen oppinut sen, että myös minun pitää olla kiinnostunut niistä ja vaikuttaa aktiivisesti, jos haluan taata oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet. Olen alkanut seuraamaan mediassa koulutusta ja kasvatusta koskevia keskusteluita, kuten varhaiskasvatuksen resursseista, oppimisen tuen riittävyydestä ja monikulttuurisuuden huomioimisessa opetuksessa. Olen havainnut myös näiden keskusteluiden herättäneen paljon tunteita ja ajatuksia sekä niiden kautta minulle on herännyt ajatus siitä, että myös minun tulisi vaikuttaa näihin asioihin ja ottaa kantaa.
Maisteriopinnot ovat haastaneet minua reflektoimaan kriittisesti omaa asemaani ja toimintaani yleisesti että myös osana kouluyhteisöä. Yhteisöjen käytänteiden ja sääntöjen takana on vanhat oletukset ja asenteet, joita olen oppinut tunnistamaan ja jopa kyseenalaistamaan. Tätä haluan päästä kehittämään vielä lisää, esimerkiksi sitten työelämässä arviointikäytänteissä tai oppilaiden tukemisen mallien kanssa. Maisteriopinnot ovat siis paitsi syventäneet teoreettista ja tieteellistä ymmärrystäni kasvatuksen ja koulutuksen ilmiöistä, myös vahvistaneet kykyäni hahmottaa toimintani eettisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Opettajana pyrin näkemyksiltäni olemaan mahdollisimman puolueeton, mutta toiminnallani pyrin korostamaan tasavertaisuutta, vihreitä arvoja ja kestävää kehitystä. Etenkin kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen torjumiseen liittyviä teemoja haluan korostaa sekä antaa tarvittaessa tukea haastaviin tunteisiin.
Jo pitkään minua on ihmetyttänyt vanhempien kommentit siitä, että heitä tulee kunnioittaa, mutta kunnioituksen ei tarvitse olla molemmin puolista. Minusta tämä on täysin vastakohta sille, mitä meidän tulee yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa opettaa. Lasten on hyvä ymmärtää heidän oma arvonsa yhteiskunnassa sekä omata taidot itsensä puolustamiselle niin fyysisesti että verbaalisesti.
Tunnistettavia ennakkoluuloja, asenteita ja oletuksia, joita löytyy kouluinstituution tasolla on miten opettajat usein ottavat poikia silmätikuiksi ja herkemmin toruvat poikia heidän käytöksestään. Tämä korostui etenkin lukiossa kun pojille huomautettiin useammin samoista asioista, mitä tyttö-oletetutkin tekivät. Kuitenkin tyttöjen häiritsevästä käytöksestä huomautetaan paljon herkemmin, sillä tyttöjen huono käyttäytyminen on jollain tapaa ei niin hyväksyttyä, käytökselle ominaista toimintaa verrattuna poikiin.
Koulu ja koulutus ovat yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamisen avain työkaluja. Lapsille voidaan opettaa toimintatapoja sekä ajatustapoja, joiden avulla he pystyvät kokemaan osallisuuden tunnetta, itsensä vaikutusvaltaisena yksilönä sekä yhteiskunnan vaikuttajana. Lapsille kerrotaan heidän oikeuksistaan, mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskunnassa sekä siitä, miten he voivat olla osana päätöksentekoa tai miten siihen voidaan vaikuttaa. Erilaisten projektien kautta voidaan mahdollistaa vierailuja erilaisissa instituutioissa, joissa lapset näkevät millaista tietyillä työpaikoilla toiminta tapahtuu ja pohtia miten itse he lähtisivät sitä kehittämään. Lapsilla on usein rajattomampi mielikuvitus mitä aikuisilla, jonka vuoksi lapsilla voi tulla uusia, innovatiivisia konsepteja siitä, miten esimerkiksi voitaisiin kierrättää ja miten kehitettäisiin oppimis/työympäristöjä viihtyisimmiksi/mukavimmiksi.
On haastavaa pohtia millaista maailmaa kohti oppijoitani olen viemässä, sillä ilmastonmuutoksen edetessä hurjaa vauhtia, ei ole varmaa millaiset olosuhteet maailmassa on esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikana. Toivon vieväni oppijoitani tasavertaista, turvallista ja vakaata maailmaa kohti, mutta tämä ei välttämättä ole realistista. Haluan oppijoideni tulevaisuudessa pystyvän olemaan itsenäisiä toimijoita, jotka voivat puolustaa itselleen tärkeitä arvoja ja asioita. Koulujen toiminnan kehittäminen vaatii paljon aikaa, resursseja, eikä muutoksia saada yksin aikaan. Ongelmiin ei ole selkeää oikeata ratkaisua, vaan ne vaativat usemman tahon yhteistyötä, useita tutkimuksia ja pitkäjänteisyyttä. (Salminen J., 2012) Tulevaisuudessa toivon koulujen ja opetussuunnitelmien ottavan paremmin huomioon sen, että pyritään pitämään oppiminen ja oppimisympäristöt mahdollisimman tasavertaisina. On myös tärkeää että opetuksen laatu pysyy korkeana ja tasaisena. Opettajille tulee tarjota mahdollisuus päästä kehittämään heidän omaa osaamistaan sekä vaikuttamaan siihen, miten koulujen resurssit tullaan käyttämään.
Lähteet:
Salminen, J. 2012. Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.
Jo pitkään minua on ihmetyttänyt vanhempien kommentit siitä, että heitä tulee kunnioittaa, mutta kunnioituksen ei tarvitse olla molemmin puolista. Minusta tämä on täysin vastakohta sille, mitä meidän tulee yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa opettaa. Lasten on hyvä ymmärtää heidän oma arvonsa yhteiskunnassa sekä omata taidot itsensä puolustamiselle niin fyysisesti että verbaalisesti.
Tunnistettavia ennakkoluuloja, asenteita ja oletuksia, joita löytyy kouluinstituution tasolla on miten opettajat usein ottavat poikia silmätikuiksi ja herkemmin toruvat poikia heidän käytöksestään. Tämä korostui etenkin lukiossa kun pojille huomautettiin useammin samoista asioista, mitä tyttö-oletetutkin tekivät. Kuitenkin tyttöjen häiritsevästä käytöksestä huomautetaan paljon herkemmin, sillä tyttöjen huono käyttäytyminen on jollain tapaa ei niin hyväksyttyä, käytökselle ominaista toimintaa verrattuna poikiin.
Koulu ja koulutus ovat yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamisen avain työkaluja. Lapsille voidaan opettaa toimintatapoja sekä ajatustapoja, joiden avulla he pystyvät kokemaan osallisuuden tunnetta, itsensä vaikutusvaltaisena yksilönä sekä yhteiskunnan vaikuttajana. Lapsille kerrotaan heidän oikeuksistaan, mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskunnassa sekä siitä, miten he voivat olla osana päätöksentekoa tai miten siihen voidaan vaikuttaa. Erilaisten projektien kautta voidaan mahdollistaa vierailuja erilaisissa instituutioissa, joissa lapset näkevät millaista tietyillä työpaikoilla toiminta tapahtuu ja pohtia miten itse he lähtisivät sitä kehittämään. Lapsilla on usein rajattomampi mielikuvitus mitä aikuisilla, jonka vuoksi lapsilla voi tulla uusia, innovatiivisia konsepteja siitä, miten esimerkiksi voitaisiin kierrättää ja miten kehitettäisiin oppimis/työympäristöjä viihtyisimmiksi/mukavimmiksi.
On haastavaa pohtia millaista maailmaa kohti oppijoitani olen viemässä, sillä ilmastonmuutoksen edetessä hurjaa vauhtia, ei ole varmaa millaiset olosuhteet maailmassa on esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikana. Toivon vieväni oppijoitani tasavertaista, turvallista ja vakaata maailmaa kohti, mutta tämä ei välttämättä ole realistista. Haluan oppijoideni tulevaisuudessa pystyvän olemaan itsenäisiä toimijoita, jotka voivat puolustaa itselleen tärkeitä arvoja ja asioita. Koulujen toiminnan kehittäminen vaatii paljon aikaa, resursseja, eikä muutoksia saada yksin aikaan. Ongelmiin ei ole selkeää oikeata ratkaisua, vaan ne vaativat usemman tahon yhteistyötä, useita tutkimuksia ja pitkäjänteisyyttä. (Salminen J., 2012) Tulevaisuudessa toivon koulujen ja opetussuunnitelmien ottavan paremmin huomioon sen, että pyritään pitämään oppiminen ja oppimisympäristöt mahdollisimman tasavertaisina. On myös tärkeää että opetuksen laatu pysyy korkeana ja tasaisena. Opettajille tulee tarjota mahdollisuus päästä kehittämään heidän omaa osaamistaan sekä vaikuttamaan siihen, miten koulujen resurssit tullaan käyttämään.
Lähteet:
Salminen, J. 2012. Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.
0 kommenttia