Päätösharjoittelun aikana koin ymmärrykseni yhteiskunnallisesta ja yhteisöllisestä opettajuudesta syventyneen ja konkretisoituneen se, millaisena osaaminen näkyy käytännössä. Harjoittelun aikana sain paljon tietoa siitä, mitä kaikkea kouluyhteisön toiminta pitää sisällään ja mistä se rakentuu. Se rakentuu yhteistyöstä eri toimijoiden kesken, joka kattaa opettajat, oppilaat ja heidän huoltajat, koulun johtoportaan, kunnan toimijat sekä oppilashuollon ammattilaiset. Kaikki nämä toimijat muodostaa kokonaisuuden, jossa jokainen tuo ikään kuin oman kortensa kekoon sekä vaikutuksen koko koulun, etenkin oppilaiden hyvinvointiin sekä oppimisen mahdollisuuksiin. Opettajan työ on muutakin kuin luokassa toimimista, ja laajempaan kokonaiskuvaan kuuluu paljon muutakin.

Ruhasen (2023) mukaan opetussuunnitelman tavoitteena on pyrkiä valmistaa oppilaita kaikkeen mahdolliseen, jotta voitaisiin hallita tulevaisuutta. Tämä tavoite on sellainen, jota pyrin omassa opettajuudessani korostamaan. Juuri sitä koulun kasvatustavoitetta, jotta voitaisiin tehdä oppilaista toimivia, yhteiskunnan jäseniä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu yksin, vaan mukana on kaikki oppilaan opettajat, vanhemmat, muut oppilaat sekä muut koulun toimijat. 

Yhteiskunta ja kasvatus vaikuttavat toisiinsa. Yhteiskunta vaikuttaa kasvatukseen tilanteen mukaan ja vastavuoroisesti kasvatus muokkaa yhteiskuntaa (Ruhanen, 2023). Esimerkiksi tuen mallin muutos tulee vaikuttamaan koulussa toteutettavaan kasvatukseen, ja sitä kautta koulussa kasvatettavat lapset tulevat muuttamaan yhteiskuntaa. 

Tuen mallin muutos on konkretisoinut sen, miten vahvasti poliittiset päätökset ja koulutuspoliittiset linjaukset näkyvät koulun arjessa. Opettajat saavat pohtia resurssien riittävyyttä, eriyttämisen ja tuen muotojen monipuolisuutta ja sitä toteutuuko näitä jo luokan toimintakulttuurissa. Harjoittelun aikana keskustelimme aktiivisesti näistä lakisääteisistä muutoksista ja sai minut entistä tietoisemmaksi siitä, että opettajana minulla on velvollisuus osallistua aktiivisesti koulutuskeskusteluihin sekä keskusteluihin, joissa mahdollisesti päätetään koulutukseen ja oppilaisiin liittyvistä asioista. Voitaisiin sanoa, että koin ikään kuin pienen innon ja palon kohti yhteiskunnallista vaikuttamista. Harjoittelussa käydyt keskustelut myös muovasivat käsitystäni siitä, että kouluyhteisössä myös opettajan on mahdollista saada tukea kollegoiltaan tai muilta toimijoilta. Tämän vuoksi avoin keskustelu ja arvostava, luottamuksellinen ilmapiiri on todella tärkeitä myös itse opettajalle. Tätä työtä ei tehdä yksin. Olen itse kokenut haastavaksi ja epämiellyttäväksi seurata poliittista keskustelua esimerkisi sosiaalisessa mediassa, mutta asenteeni näitä kohtaan on muuttunut. Koen opettajan ammatille tärkeäksi seurata ajankohtaisia koulutuspoliittisia keskusteluita ja teemoja sekä välttämättömäksi kollegoiden kanssa asioista keskustelemisen.

Kollegoiden kanssa toimiminen esimerkiksi yhteisopettajuus oli itselleni haastavaa. Tämän valitsin itselleni yhdeksi kehitystehtäväksi kehittää. Olen todella helposti opetustilanteissa dominoiva ja otan enemmän roolia ja vastuuta kuin kollegani. Tämä ei kuitenkaan haitannut harjoitteluparejani, mutta tulevaisuuden työtä ajatellen, minun tulee löytää tasapaino sen suhteen, että opetusta tehdään yhdessä. Epäselvät roolit, erilaiset persoonat, kommunikointitavat ja kokemus vaikuttaa siihen, miten opetustilanteet ja niiden suunnitteleminen sujuu. Tämä voi aiheuttaa jännitteitä. Kokemukseni yhteisopettajuudesta oli siis silmiä avaavaa sekä sai minut tiedostamaan omia kehityskohtiani. Tulevaisuudessa yhteisopettajuus voi olla niin oppilaita kuin opettajia hyödyntävää, sillä sen avulla voidaan jakaa vastuuta, ammattitaitoa sekä edistää eriyttämistä, pienryhmätyöskentelyä ja tuen saatavuutta. (Kokko, M. ym., 2020).

Harjoittelun suoritin luokassa, jossa oli kaksi sääntöä. Turva ja arvostus. Tämä herätti ajatuksen siitä, että nämä kaksi asiaa ovat ikään kuin kulmakiviä toimivalle, turvalliselle ja lämpimälle ilmapiirille. Jokaisella oppilaalla tulee olla kokemus siitä, että heitä arvostetaan ja kuullaan. Arkisilla valinnoilla voidaan vaikuttaa paljon oppilaiden kokemukseen siitä, että heidän äänellään, näkemyksillään ja kokemuksillaan on väliä. Siitä lähtee kokemus osallisuudesta sekä se madaltaa oppilaiden kynnystä lähteä vaikuttamaan luokassa ja mahdollisesti myös kouluympäristössä. Kaikki se on opettajan yhteisöllistä ja yhteiskunnallista osaamista, kun oppilaita kasvatetaan yhteisöön, jossa vaikuttaminen, demokratinen osallistuminen, yhdenvertaisuus sekä keskinäinen kunnioitus ovat keskeisiä arvoja sekä arvoja, joita kohti toimintaa ohjataan.

Päätösharjoittelussa pääsin vahvistamaan valmiuksiani toimia opettajana, jolla on yhteiskunnallista ja yhteisöllistä osaamista. Ymmärrän työn yhteiskunnallisen merkityksen, pystyn vahvistamaan ja luomaan hyvinvoivaa, yhteenkuuluvaa ja turvallista ilmapiiriä niin luokkaan että koko kouluyhteisöön.

Lähteet: 
Kokko, M., Takala, M., & Muukkonen, H. (2020). Kohti uudenlaista opettajuutta: yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria.
Ruhanen, A. 2023. Pyytämättä ja yllättäen. Opettajan koettu valta opetustyön arjessa.