3. Neuvostoliiton totalitarismi
Salainen poliisi ja puolue vallankahvassa
Sen ainoana poliittisena voimana oli maan kommunistinen puolue ja sen johtaja Josif Stalin. Vakauden salaisuus oli siinä, että Neuvostoliitto oli totalitaristinen valtio, joka hallinta perustui kommunistisen puolueen ja salaisen poliisin tarkkaan valvontaan.
Neuvostohallituksen primäärinä päämääränä oli sosialismin turvaaminen. Tämän saavuttamiseksi NL:n piti pyrkiä rakentamaan teollistunut yhteiskunta. Todellisuus oli kuitenkin kaukana näistä unelmista.
Maa oli vielä 1920-luvulla vahvasti agraarinen, sen talousjärjestelmä oli sallinut yksityiskaupan ja paluun osittaiseen kapitalismiin – ns. NEP järjestelmään (NEP – uusi talouspolitiikka). Neuvostoliitto keskittyi vasta 1930-luvulla suurteollisuuden luomiseen ja maatalouden kollektivisointiin. Maatalouden kollektivisointi merkitsi sitä, että talonpojat pakotettiin siirtymään pois omilta tiloiltaan ja siirtymään yhteisviljelyksiin
Stalinismi
Stalin osasi tarvittaessa esiintyä lempeästi lasten ystävänä. Kulissien takana hän ei kaihtanut raakoja otteita kukistaakseen vastustajansa.:right
NL:n poliittinen järjestelmä muovautui Stalinin aikana ja säilyi pääpiirteittäin sellaisenaan aina 1980-luvulle saakka. Myös muutoksen käynnistäjän, Stalin rooli muuttui ajan myötä. Vielä 1920–luvulla puolueen pääsihteeri oli joviaali piippua polttava henkilö, jota oli helppo lähestyä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 1930-luvun alussa hänestä on tullut jo puolueen ensimmäinen johtaja vertaistensa joukossa. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa hänen roolinsa kuitenkin kasvoi ja puolueen pääsihteeristä sukeutui totalitaarisen valtion salaperäinen johtaja, jota neuvostojulkisuus ylisti ja palvoi.Stalinismin perusajatuksena oli vakaumus siitä, että NL:a uhkasi salaliitto. Kyseinen kaksijakoinen maailmankuva selittyi ajatuksella siitä, että ulkoiset viholliset olivat soluttautuneet myös järjestelmän sisälle ja ainoastaan suuri johtaja kykeni vuorenvarmasti sanomaan kuka oli vihollinen ja kuka ei.
Stalinismi poliittisena järjestelmänä mobilisoi ja kehitti voimakkaasti Venäjän voimavaroja ja sen väestöä. Stalinismin "positiivisista" vaikutuksista voidaan mainita se, että hänen ajamansa teollistaminen ja pakkokollektivisointi muuttivat entisen agraarisen Venäjän sosiaalista rakennetta ja siirsi NL:n lopullisesti teollistuneeseen aikaan. Sosialistisessa yhteiskunnassa koulutus ja sen avaaminen mahdollisimman laajalle ts. myös köyhimmille oli myös saavutus, jota ei ole syytä väheksyä.
Näillä saavutuksilla oli kuitenkin hintansa. Merkittävin muutos oli uudenlaisen - modernin itsevaltiuden kehittyminen Venäjälle; stalinismi sulatti kaikki yhteiskunnan tasot yhden totalitaristisen periaatteen alaisuuteen.
Josif Stalin, Simple history
Teollistaminen Neuvostoliitossa
:right"Savupiippujen savu on Neuvostoliiton hengitys", Neuvostoliitto keskittyi voimakkaasti maansa teollistamiseen 1900-luvun alkupuolella.
Marxilaisen käsityksen mukaan sosialismia voidaan rakentaa vain teollistuneessa yhteiskunnassa, jossa työ suunnitellaan järkiperäisesti ja tehdään koneiden avulla.Stalinin johdolla Neuvostoliiton valtasi valtava teollistamiskuume. Maahan luotiin kokonaisvaltainen 5-vuotissuunnitelma.
Samaan aikaan sanomalehdet ja radio toitottivat, että annetut yltiöpäiset suunnitelmat piti täyttää 4 tai jopa 3 vuodessa. Massiiviset urakat vaativat uusien tuotantolaitosten perustamista ja tuotannon siirtämistä sinne missä raaka-aineet olivat. Teollisuuden kasvun vauhdittamiseksi perustettiin uusia teollisuusalueita erityisesti Uralin alueelle.
Teollisuuden investointien moninkertaistuessa oli tietysti luonnollista, että panostus muuhun teollisuuteen ja kulutustavaroihin väheni. Tämä merkitsi kulutustavaroiden pulaa ja armotonta köyhyyttä työväestölle. Työn tekemistä kuitenkin valvottiin erityisellä sisäisellä passijärjestelmällä ja pakolla. Sosialismissa oli kaikkien tehtävä työtä.
1930-luvun “hyvät vuodet” ja ”sota terrorismia vastaan”
Vuodet 1934-1935 muodostavat omalaatuisen välikauden 1930-luvulla. Ensimmäisen 5-vuotissuunnitelman ansiosta kansantulo ja elintaso alkoi kasvaa. Neuvostoliitto saikin nauttia teollistamisen hedelmistä; uudet tehtaat alkoivat vähitellen tuottamaan paremmin ja työn tuottavuus kohosi. Stalin julistikin vuonna 1935, että “elämä on tullut iloisemmaksi”.
Vuosi 1935 merkitsi kuitenkin käännekohtaa Stalinin suhteessa puolueeseen. Edustajankokouksen jälkeen aloitettiin “puhdistus” puoleen jäsenten keskuudessa ja paikallisia organisaatiota "siivottiinkin" ts. erotettiin ahkerasti.
Tilanne kuitenkin kärjistyi vuoden 1934 1. joulukuuta, jolloin kommunisti nimeltä Leonid Nikolaev murhasi Leningradin puoluejohtajan S. M. Kirovin. Heti seuraavana päivänä julkaistiin laki, jossa sisäasiankansankomissariaatille annettiin erityiset valtuudet taistella terrorismia vastaan. Stalin saapui itse henkilökohtaisesti johtamaan kuulusteluita ja näissä kuulusteluissa “paljastuikin”, että murhan takana oli erityinen "Leningradin keskus".
Terrorin aika
:rightTerrorin aikana normaali elämä sujui Neuvostoliitossa ”sankarillisesti”. Sanomalehdet juhlivat ahkerien työläisten saavutuksia ja ylistivät naparetkeilijöitä tai lentäjiä, jotka tekivät ennätyksiä.
Aikakauden sankari oli voimakas ulkoilmaihminen jolla oli hymy huulillaan. Elokuvissa esitettiin tarttuvia musikaaleja kuten Volga. Volga tai Sirkus, joissa vaaleaverinen sankarinainen Ljubov Orlova lauleli itsensä miljoonien neuvostoliittolaisten sydämiin. Elokuva Sirkuksen ”isänmaan laulu” ja sen lyriikka kertoi kaikille kuinka missään muualla kuin Neuvostoliitossa ei ihminen voinut hengittää niin vapaasti ja kävellä ylpeänä ja vapaana.
Tämä kaikki tapahtui samaan aikaan käsi kädessä terrorin synkän todellisuuden kanssa. Neuvostoliitto eli vuosina 1936-1938 kaksoiselämää. Tavallinen kansa eli päiviään innostuksen vallassa ja samaan aikaan NKVD:n teloittajat ponnistelivat yöstä toiseen täyttääkseen veriset tehtävänsä.
Poliittinen ilmasto synkkeni äkisti vuoden 1936 heinäkuussa kun tällöin julkaistiin asetus “trotskilais-zinovjeviläisen vastavallankumouksellisen ryhmän terroristitoiminnasta”. Asetuksessa todettiin, että entiset puoluejohtajat olivat suunnitelleet Stalinin ja muiden puoluejohtajien surmaamista, yrityksistä palauttaa kapitalismi, sabotoida Neuvostoliiton asevoimia, ym. Entiset opposition johtajat vangittiin ja asetettiin julkisiin oikeudenkäynteihin syytettyjen penkille.
Syytettyjen omat tunnustukset vahvistivat omalta osaltaan todeksi kaiken sen mitä neuvostolehdistössä oli kerrottu. “Vapaaehtoisten tunnusten” mukaan syytetyt olivat toimineet vakoilijoina, terroristeina ja sabotööreinä. Heidän todistuksiensa mukaan monet ulkomaat suunnittelivat sotaa Neuvostoliittoa vastaan ja toimivat aktiivisesti maan sisällä.
Tilitykset vakuuttivat kansaa siitä, että sisäinen vihollinen ja sen tuholaistoiminta olivat elävää todellisuutta. Näin samaan aikaan kun Neuvostoliitossa etsittiin kuviteltuja vihollisia niin kommunismin vannoutunein vastustaja Adolf Hitler tuli valtaan Saksassa vuonna 1933.
Tavallisten ihmisten kohdalla terrori ei ollut kuitenkaan yhtä näkyvää kuin näytösoikeudenkäynneissä, ihmiset vain yksinkertaisesti katosivat. Pidätykset tehtiin yöllä siten että ne eivät herättäisi tavallisten kansalaisten huomiota. Samoin terrori ulotettiin myös perheenjäseniin, lapsiin ja puolisoihin. Järjestelmän inhottavimpiin piirteisiin liittyi myös ilmiantajien käyttö; ihmiset ilmiantoivat naapureitaan ja tuttaviaan.
Syytä näihin ilmiantoihin liittyivät ehkä pelkoon omasta kohtalosta tai pelkkään materiaaliseen korvaukseen tai välienselvittelyyn. Näin puhdistukset ruokkivat itseään ja terrorista tuli noidankehä josta ei ollut enää paluuta. Terrorin umpimähkäisyyttä kuvastaa myös se, että salainen poliisi toimi lopussa “normien mukaan” ts. omaa kohtaloaan pelkäävät aluejohtajat kilpailivat uhrien määrällä.
Stalin osallistui myös henkilökohtaisesti (ei pelkästään sen arkkitehtinä) kuolemantuomioiden jakamiseen ja kannusti lähintä piiriään osallistumiseen siihen. Arkistoista on löydetty yhteensä 383 listaa, joissa on yhteensä 44 000 ihmisestä. Stalin allekirjoitti nämä listat henkilökohtaisesti ja kannusti lähimpiä työtovereitaan allekirjoittamaan niitä. Listojen henkilö teloitettiin annettujen ohjeiden mukaan.
:right
Terrorin huippuna oli puna-armeijan upseeriston tuhoaminen vuonna 1937. Armeijaa ja sen korkeimpia komentajia vastaan aloitettu oikeudenkäynti pidettiin aluksi julkisuudelta salassa.
Julkisuuteen ilmoitettiin vain pidätyksistä ja syyllistymisestä vakoiluun ja maanpetokseen Saksan ja Japanin puolesta. Kesäkuussa 1937 nämä korkeimmat upseerit mm. marsalkka ja varapuolustusministeri M.N. Tuhatševski, kenraalit S.I. Kork ja I.E. Jakir yhdessä monien muiden kanssa teloitettiin. Sotilaiden kuulusteluissa käytettiin reippaasti väkivaltaa; nämä oli pidätetty huhtikuun viimeisellä viikolla ja perinpohjaisen pieksämisen jälkeen, noin kuukauden kuluttua syytetyt “tunnustivat”.
Armeijan ylintä johtoa syytettiin toimimisesta Saksan yleisesikunnan hyväksi ja Stalinin murhan suunnittelusta. Kyseisen vainon tuloksena Neuvostoliiton asevoimien johto uusittiin niin, että sodan alkaessa ja erityisesti talvisodan aikana joukko-osastojen johdossa oli upseereita, joilla ei kaikilla ollut sanottavampaa kokemusta suurten yksiköiden johtamisesta.
Syy tähän armeijan johdon tuhoamiseen liittyi siihen, että Stalin oli saanut väärennettyjä tietoja natsi-Saksasta näiden upseerien petoksesta. Toisaalta, edes armeija ei voinut välttää Stalinin epäluuloja. Joidenkin tietojen mukaan armeijan johto olisi suunnitellut Stalinin vastaista salaliittoa. Todisteita salaliitosta ei kuitenkaan ole vaikka Stalin ja hänen kumppaninsa toimivat siten, kuin tällainen salaliitto olisi ollut olemassa. Stalinin terrori näytti nielaisevan koko yhteiskunnan vuonna 1937. Vuonna 1937 pidätettiin 936 000 henkeä ja vuonna 1938 638 000 “vastavallankumouksellisina”.
Terrorin ajan yhteenveto
Neuvostoliiton julkinen todellisuus oli kuitenkin kaksijakoista - sen julkinen elämä kielsi terrorin olemassaolon. On huomattava, että 1930-luvun populaarissa kulttuurissa, elokuvissa, lehdissä ja kirjoissa ei kollektivisoinnin uhreja, nälänhädän kuolevia, teloitettuja ja Gulagin orjatyöläisiä ole olemassa. Totalitaristinen propaganda piti huolta siitä, että aikakauden ihmiset näkivät vain loputonta innostusta, maaseudun yltäkylläisyyttä ja kaupunkien ahkeraa työteliäisyyttä. Monet nuoret ylenivät myös nopeasti terrorin uhrien tilalle ja saivat kiittää omaa Stalinia omasta etenemisestään tässä yhteiskunnassa.
https://peda.net/id/3eb603da677
Stalinin terrorin uhreja. Leirivangit rakentavat tietä Jakutskin alueella Siperiassa.