Stalin osasi tarvittaessa esiintyä lempeästi lasten ystävänä. Kulissien takana hän ei kaihtanut raakoja otteita kukistaakseen vastustajansa.:right

NL:n poliittinen järjestelmä muovautui Stalinin aikana ja säilyi pääpiirteittäin sellaisenaan aina 1980-luvulle saakka. Myös muutoksen käynnistäjän, Stalin rooli muuttui ajan myötä. Vielä 1920–luvulla puolueen pääsihteeri oli joviaali piippua polttava henkilö, jota oli helppo lähestyä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 1930-luvun alussa hänestä on tullut jo puolueen ensimmäinen johtaja vertaistensa joukossa. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa hänen roolinsa kuitenkin kasvoi ja puolueen pääsihteeristä sukeutui totalitaarisen valtion salaperäinen johtaja, jota neuvostojulkisuus ylisti ja palvoi.

Stalinismin perusajatuksena oli vakaumus siitä, että NL:a uhkasi salaliitto. Kyseinen kaksijakoinen maailmankuva selittyi ajatuksella siitä, että ulkoiset viholliset olivat soluttautuneet myös järjestelmän sisälle ja ainoastaan suuri johtaja kykeni vuorenvarmasti sanomaan kuka oli vihollinen ja kuka ei.

Stalinismi poliittisena järjestelmänä mobilisoi ja kehitti voimakkaasti Venäjän voimavaroja ja sen väestöä. Stalinismin "positiivisista" vaikutuksista voidaan mainita se, että hänen ajamansa teollistaminen ja pakkokollektivisointi muuttivat entisen agraarisen Venäjän sosiaalista rakennetta ja siirsi NL:n lopullisesti teollistuneeseen aikaan. Sosialistisessa yhteiskunnassa koulutus ja sen avaaminen mahdollisimman laajalle ts. myös köyhimmille oli myös saavutus, jota ei ole syytä väheksyä.

Näillä saavutuksilla oli kuitenkin hintansa. Merkittävin muutos oli uudenlaisen - modernin itsevaltiuden kehittyminen Venäjälle; stalinismi sulatti kaikki yhteiskunnan tasot yhden totalitaristisen periaatteen alaisuuteen.