Kun muualla Euroopassa kiehui ja suuri lama järkytti yhteiskuntien perusteita, niin Neuvostoliitto vaikutti olevan 1920-ja 1930- luvulla ulospäin voimakkaasti kehittyvä dynaaminen maa.

Sen ainoana poliittisena voimana oli maan kommunistinen puolue ja sen johtaja Josif Stalin. Vakauden salaisuus oli siinä, että Neuvostoliitto oli totalitaristinen valtio, joka hallinta perustui kommunistisen puolueen ja salaisen poliisin tarkkaan valvontaan.

Neuvostohallituksen primäärinä päämääränä oli sosialismin turvaaminen. Tämän saavuttamiseksi NL:n piti pyrkiä rakentamaan teollistunut yhteiskunta. Todellisuus oli kuitenkin kaukana näistä unelmista.

Maa oli vielä 1920-luvulla vahvasti agraarinen, sen talousjärjestelmä oli sallinut yksityiskaupan ja paluun osittaiseen kapitalismiin – ns. NEP järjestelmään (NEP – uusi talouspolitiikka). Neuvostoliitto keskittyi vasta 1930-luvulla suurteollisuuden luomiseen ja maatalouden kollektivisointiin. Maatalouden kollektivisointi merkitsi sitä, että talonpojat pakotettiin siirtymään pois omilta tiloiltaan ja siirtymään yhteisviljelyksiin