:rightTerrorin aikana normaali elämä sujui Neuvostoliitossa ”sankarillisesti”. Sanomalehdet juhlivat ahkerien työläisten saavutuksia ja ylistivät naparetkeilijöitä tai lentäjiä, jotka tekivät ennätyksiä.

Aikakauden sankari oli voimakas ulkoilmaihminen jolla oli hymy huulillaan. Elokuvissa esitettiin tarttuvia musikaaleja kuten Volga. Volga tai Sirkus, joissa vaaleaverinen sankarinainen Ljubov Orlova lauleli itsensä miljoonien neuvostoliittolaisten sydämiin. Elokuva Sirkuksen ”isänmaan laulu” ja sen lyriikka kertoi kaikille kuinka missään muualla kuin Neuvostoliitossa ei ihminen voinut hengittää niin vapaasti ja kävellä ylpeänä ja vapaana.

Tämä kaikki tapahtui samaan aikaan käsi kädessä terrorin synkän todellisuuden kanssa. Neuvostoliitto eli vuosina 1936-1938 kaksoiselämää. Tavallinen kansa eli päiviään innostuksen vallassa ja samaan aikaan NKVD:n teloittajat ponnistelivat yöstä toiseen täyttääkseen veriset tehtävänsä.

Poliittinen ilmasto synkkeni äkisti vuoden 1936 heinäkuussa kun tällöin julkaistiin asetus “trotskilais-zinovjeviläisen vastavallankumouksellisen ryhmän terroristitoiminnasta”. Asetuksessa todettiin, että entiset puoluejohtajat olivat suunnitelleet Stalinin ja muiden puoluejohtajien surmaamista, yrityksistä palauttaa kapitalismi, sabotoida Neuvostoliiton asevoimia, ym. Entiset opposition johtajat vangittiin ja asetettiin julkisiin oikeudenkäynteihin syytettyjen penkille.

Syytettyjen omat tunnustukset vahvistivat omalta osaltaan todeksi kaiken sen mitä neuvostolehdistössä oli kerrottu. “Vapaaehtoisten tunnusten” mukaan syytetyt olivat toimineet vakoilijoina, terroristeina ja sabotööreinä. Heidän todistuksiensa mukaan monet ulkomaat suunnittelivat sotaa Neuvostoliittoa vastaan ja toimivat aktiivisesti maan sisällä.

Tilitykset vakuuttivat kansaa siitä, että sisäinen vihollinen ja sen tuholaistoiminta olivat elävää todellisuutta. Näin samaan aikaan kun Neuvostoliitossa etsittiin kuviteltuja vihollisia niin kommunismin vannoutunein vastustaja Adolf Hitler tuli valtaan Saksassa vuonna 1933.

Tavallisten ihmisten kohdalla terrori ei ollut kuitenkaan yhtä näkyvää kuin näytösoikeudenkäynneissä, ihmiset vain yksinkertaisesti katosivat. Pidätykset tehtiin yöllä siten että ne eivät herättäisi tavallisten kansalaisten huomiota. Samoin terrori ulotettiin myös perheenjäseniin, lapsiin ja puolisoihin. Järjestelmän inhottavimpiin piirteisiin liittyi myös ilmiantajien käyttö; ihmiset ilmiantoivat naapureitaan ja tuttaviaan.

Syytä näihin ilmiantoihin liittyivät ehkä pelkoon omasta kohtalosta tai pelkkään materiaaliseen korvaukseen tai välienselvittelyyn. Näin puhdistukset ruokkivat itseään ja terrorista tuli noidankehä josta ei ollut enää paluuta. Terrorin umpimähkäisyyttä kuvastaa myös se, että salainen poliisi toimi lopussa “normien mukaan” ts. omaa kohtaloaan pelkäävät aluejohtajat kilpailivat uhrien määrällä.

Stalin osallistui myös henkilökohtaisesti (ei pelkästään sen arkkitehtinä) kuolemantuomioiden jakamiseen ja kannusti lähintä piiriään osallistumiseen siihen. Arkistoista on löydetty yhteensä 383 listaa, joissa on yhteensä 44 000 ihmisestä. Stalin allekirjoitti nämä listat henkilökohtaisesti ja kannusti lähimpiä työtovereitaan allekirjoittamaan niitä. Listojen henkilö teloitettiin annettujen ohjeiden mukaan.

:right
Terrorin huippuna oli puna-armeijan upseeriston tuhoaminen vuonna 1937. Armeijaa ja sen korkeimpia komentajia vastaan aloitettu oikeudenkäynti pidettiin aluksi julkisuudelta salassa.

Julkisuuteen ilmoitettiin vain pidätyksistä ja syyllistymisestä vakoiluun ja maanpetokseen Saksan ja Japanin puolesta. Kesäkuussa 1937 nämä korkeimmat upseerit mm. marsalkka ja varapuolustusministeri M.N. Tuhatševski, kenraalit S.I. Kork ja I.E. Jakir yhdessä monien muiden kanssa teloitettiin. Sotilaiden kuulusteluissa käytettiin reippaasti väkivaltaa; nämä oli pidätetty huhtikuun viimeisellä viikolla ja perinpohjaisen pieksämisen jälkeen, noin kuukauden kuluttua syytetyt “tunnustivat”.

Armeijan ylintä johtoa syytettiin toimimisesta Saksan yleisesikunnan hyväksi ja Stalinin murhan suunnittelusta. Kyseisen vainon tuloksena Neuvostoliiton asevoimien johto uusittiin niin, että sodan alkaessa ja erityisesti talvisodan aikana joukko-osastojen johdossa oli upseereita, joilla ei kaikilla ollut sanottavampaa kokemusta suurten yksiköiden johtamisesta.

Syy tähän armeijan johdon tuhoamiseen liittyi siihen, että Stalin oli saanut väärennettyjä tietoja natsi-Saksasta näiden upseerien petoksesta. Toisaalta, edes armeija ei voinut välttää Stalinin epäluuloja. Joidenkin tietojen mukaan armeijan johto olisi suunnitellut Stalinin vastaista salaliittoa. Todisteita salaliitosta ei kuitenkaan ole vaikka Stalin ja hänen kumppaninsa toimivat siten, kuin tällainen salaliitto olisi ollut olemassa. Stalinin terrori näytti nielaisevan koko yhteiskunnan vuonna 1937. Vuonna 1937 pidätettiin 936 000 henkeä ja vuonna 1938 638 000 “vastavallankumouksellisina”.