Valmistumiseni lähestyessä kovaa vauhtia mielessäni on pyörinyt paljon oma alavalintani ja se mitä oikeasti haluan tehdä tulevaisuudessa. En ole ajatusteni kanssa yksin. Yksi tämän osa-alueen tukikysymyksistä on Millaiseen koulutusta tai kasvatusta koskevaan keskusteluun olet viime aikoina kiinnittänyt mediassa huomiota? Mediaa seuratessa ei voi olla huomaamatta, että termit “alanvaihtajat” ja “joukkopako” yhdistyvät nykyään valitettavasti vahvasti opettajan ammattiin. Viimeisin aiheeseen liittyvä lukemani juttu julkaistiin Helsingin Sanomissa 21.5.2023. Juttua varten haastatelluista 92 opettajasta 2/3 on harkinnut alanvaihtoa (Lyytinen 2023). Mukavaa luettavaa näin pian valmistuvana opettajana.

Olen lähes opintojeni alusta asti miettinyt, haluanko oikeasti olla opettaja. Hakeuduinko tänne vain koska vanhempani ovat opettajia enkä keksinyt muutakaan? Olen melko sekaisin ajatusteni kanssa; saatan yhden viikon sisällä sekä olla varma opettajuudestani että selailla uusia opiskelupaikkoja. Huomaan, että mediassa käytävä keskustelu vaikuttaa ajatuksiini; tuskin olisin näin epävarma, jos alasta ei puhuttaisi tällä hetkellä niin negatiivissävytteisesti. Vaikka tiedän, että opetusala on kriisissä, olisi kiva lukea välillä myös mitä hyvää opettajan arjessa on. Kaiken tämän pohtimisen keskellä yritän rauhoittaa itseäni sillä ajatuksella, että eihän minun vielä tarvitse tietää, mitä oikeasti haluan tehdä. Sen tiedän, että koulutus kiinnostaa alana ja opettajan työ on ainakin yksi hyvä vaihtoehto.

Uskon, että olisin opettajan työssä vähintään ihan ok. Opettajana häärääminen tuntuu luontevalta ja teen sitä yleensä hyvinkin mielelläni. Olen saanut sijaisuuksista ja opetusharjoitteluista hyvää varmuutta tekemiselleni. Toisen opetusharjoittelun läpi käytyäni yllätyin, miten paljon nautin neljännestä opetusharjoittelusta ja erityisesti siihen kuuluvasta vastuuviikosta. Olen kiitollinen siitä, että neljäs opetusharjoittelu mahdollisti melko realistisen kokemuksen opettajana toimimisesta. Tunsin päässeeni kiinni oikeaan opettajan työhön, vaikkakin tiedostan, että iso osa opettajan työstä jäi harjoittelun ulkopuolelle. Kaipasin pohdintojeni keskelle tällaista positiivista kokemusta.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta mietittynä on huolestuttavaa, että minä ja suurin osa opettajaksi opiskelevista kavereistani ajattelemme jo ennen valmistumista, mihin sitä lähtisi seuraavaksi. Vaikka tällä hetkellä tulevaisuuteni opettajana vaikuttaa melko valoisalta, pelkään, että totuus iskee päin naamaa kuin märkä rätti. Mielenkiinnolla odotan, mistä löydän itseni viiden vuoden kuluttua.