Yrtti- ja rohdoskasvit
Pappiloiden ja kartanoiden pihoilta tavallisen kansan keskuuteen
Lääke- ja mausteyrttejä viljeltiin luostareissa jo keskiajalla. Vasta 1700-luvun lopulla ja varsinkin 1800-luvulla yrttien viljely alkoi levitä laajemmalle, aluksi kartanoiden ja pappiloiden puutarhoihin ja sieltä vähitellen myös tavallisen kansan keskuuteen. Ajan tavan mukaan monet papit opettivat saarnoissaan yrttien ja muiden puutarhakasvien viljelyä. Yrteillä lääkittiin sekä ihmisiä että eläimiä.
Rohdoilla parantaminen vaati harjoittajaltaan pitkää kokemusta, jatkuvaa opiskelua ja elävää perinnetietoa. Kun yrttien vaikutuksia alettiin tutkia, havaittiin että monet rohdoskasvit olivat kuitenkin täysin tehottomia vaivoihin, joihin niitä käytettiin. Tosin tutkimus on myös osoittanut, että jotkut kasveista auttavat juuri kyseiseen vaivaan, johon niitä on aikanaan käytetty, vaikka perustelut yrttien valintaan olivatkin hyvin hatarat. Kun kasvi muistutti ulkonäöltään jotakin elintä, uskottiin, että se myös paransi kyseisen elimen vaivat. Tai jos kasvin käyttö aiheutti voimakkaita sivuvaikutuksia, uskottiin sivuvaikutusten olevan merkki kasvin tehokkuudesta.
Yrttitutkimus alkoi sodan jälkeen
Yrttitutkimus Suomessa alkoi sodan jälkeen vuosina 1945–52 lähinnä koskien maustekasveja. Kokeissa oli mukana 44 yrttiä, joista tärkein oli kumina. Tutkimukset rahoitti Alko. Seuraavat kaksi merkittävää ohjelmaa yrttitutkimuksessa ovat olleet Suomen Akatemian Maustekasvitutkimus vuosina 1983–85 sekä vuosina 1984–88 toteutettu Helsingin Yliopiston Puumala-projekti. Maustekasveista tutkimus laajeni sisältämään myös muita erikoiskasveja kuten piparminttua, ruusujuurta, lipstikkaa, väinönputkea ym. Myös luonnonkasveja kuten kihokkia tutkittiin. Tutkimuksissa on selvitetty yrttien kasvupaikkavaatimuksia, niiden viljely- ja kuivaustekniikkaa sekä kasvien sisältämiä haihtuvia öljyjä. Kansainvälisissä hankkeissa on tutkittu mm. yrttituotannon laajuutta, yrttikasvien tuontia ja vientiä. Puumala-projektin myötä Suomen johtavaksi yrttitutkimuksen keulakuvaksi tuli unkarilaissyntyinen Bertalan Galambosi. Projektin päätyttyä hän siirtyi Mikkelin maalaiskuntaan Maatalouden tutkimuskeskuksen Etelä-Savon tutkimusasemalle, joka on toiminut vuodesta 1989 lähtien yrttitutkimuksen keskuspaikkana.
Kasvigeenivaraohjelman avulla perustettiin geenivarakokoelma
Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman aikana on suoritettu yrttitarhojen inventaarioita, laadittu useille uhanalaisille rohdosyrteille pitkäaikaissäilytysohjeita, kerätty ja tutkittu rohdosyrttien arvokkaita kotimaisia kantoja ja perustettu MTT Mikkeliin noin kymmenen aarin kokoinen mauste- ja rohdosyrttien geenivarakokelma. Kokoelma on laajimmillaan sisältänyt 199 kantaa yhteensä 38 eri kasvilajista. Jokainen kanta, laji ja lajike on tarkkaan tutkittu ja kirjattu ylös. Kokoelma on mahdollistanut osallistumisen erilaisiin kansainvälisiin yrttitutkimuksiin ja palvellut kotimaisia yrityksiä hyvälaatuisen lisäysmateriaalin lähteenä.
Kuva: Mikkelin kasvigeenivarakokoelmaa, Luken arkisto/Bertalan Galambosi
Kun MTT Mikkelin koeaseman peltotoiminta päätettiin lopettaa vuoden 2014 aikana, oli yrttikokoelmille löydettävä uudet sijoituspaikat. Kokoelman sisältö tarkastettiin vuonna 2012 ja pitkäaikaissäilytykseen valittiin kasvikannat Suomen kansallisten kasvigeenivaraohjelman ohjeiden mukaisesti. Valintaperusteiden mukaisesti säilytettiin maatiaiskasveja, kulttuurisesti arvokkaita kantoja, lajin monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kantoja ja tutkimuksissa saatujen evaluointitietojen perusteella arvokkaita ja lupaavia kantoja. Lopullinen kokoelma sisältää 17 kotimaista ja 7 yli 20 vuotta Suomessa viljeltyä, ulkomailta saatua kantaa. Valittu kasvikokoelma, niin sanottu mandaattikokoelma on siirretty MTT Kainuun tutkimusasemalle Sotkamoon. Duplikaatti- eli varmuuskokoelma sijoitettiin Kouvolan Seudun ammattioppilaitoksen Anjalan toimipisteeseen.
Kummassakin sijoituspaikassa on pitkät perinteet yrttien tutkimus- ja opetustoiminnalle, ja molemmissa paikoissa kokoelmat otettiin vastaan mieluusti. Kokoelmia ei pelkästään ylläpidetä, vaan tutkimus- ja tiedostustoiminta jatkuu aktiivisena ja asiantuntemuksella. Viljelypaikkojen sijainti kahdella eri ilmastovyöhykkeellä mahdollistaa myös vertailevan havainnoinnin.
Käy tutustumassa yrtteihin Elonkierto-puistossa Jokioisilla
Maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierrossa on esillä sekä vanhoja että uusia yrtti- ja rohdoskasveja. Elonkierron esittelypolku alkaa maatalouden historiasta ja päättyy tulevaisuuden visioihin. Historia alueella kerrotaan Suomen maataloudesta 1600–1800-lukujen aikana. Heti portilta lähdettäessä esillä on vanhoja yrtti- ja rohdoskasveja. Polun vasemmalta puolelta löytyvät muun muassa saksankirveli, lipstikka, aaprottimaruna ja iisoppi, polun oikealla puolella kasvaa humalaa ja polun mutkassa palturin tupakkaa eli kessua.
Kuva: Luken arkisto/Paula Häyrinen, Elonkierron historialueen yrttitarha
Esittelypolun lopussa olevalle maatalouden tulevaisuudesta kertovalle alueelle on koottu nykyisin viljelyssä olevia yrttejä sekä mahdollisia tulevaisuuden kasveja kuten ruusujuuri, punahattu, maraljuuri, rohtopähkämö ja kultapiisku. Alueelta löytyy myös aaprottimarunasta vanha Särkästä lähtöisin oleva matalakasvuinen kanta. Esittelytauluissa kerrotaan kasvien käytöstä entisaikaan ja nykypäivänä.
Kuva: Luken arkisto/Paula Häyrinen, Elonkierron tulevaisuusalueen yrttitarhaa, edessä rohtopähkämö, kasvi siirretty Mikkelin kokoelmasta
Lisätietoa:
- Lyhyt tiivistelmä tutkimusten sisällöistä löytyy Osaran maatalousopiskelijoiden kokoamilta sivuilta.
- Hakusanalla Bertalan Galambosi löytyy yli 700 osumaa Luken tietokannasta.
- GeeniVarat-tiedotuslehti 2014: Galambosi Bertalan, Mauste- ja rohdosyrttien geenivarakokoelmien uudet kodit
- Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kasvilääkintä ja luontaishoidot
- Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely