Lipstikka

Liperi, Levisticum officinalis

_Lipstikka1_Anneli_Nuoranne.jpgLiperi tunnetaan myös kansanomaisella nimellä lipstikka tai rohtoliperi. Se on monivuotinen, voimakastuoksuinen, vahvavartinen sarjakukkaiskasvi, joka kasvaa 100–250 cm korkeaksi. Lipstikka kukkii heinä-elokuussa keltaisin, karhunputkea muistuttavin kukinnoin. Lipstikka tuoksuu ja maistuu lehtiselleriltä, maku muistuttaa myös purjoa. Lehdet ovat liuskaiset ja kiiltävän harmahtavan vihreät.

Lipstikka on luultavasti kotoisin Persian seudulta ja se kasvaa Etelä-Euroopassa luonnonvaraisena. Suomessa lipstikkaa on viljelty maan pohjoisosia myöten ja sitä tapaa siellä täällä villiintyneenä aina Oulun korkeudelle saakka. Kasvia voi löytää vanhojen omakotitalojen ja koulujen pihoilta, ja se säilyy pihoissa vuosikausia.

Lipstikkaa käytettiin ennen vanhaan lääkekasvina. Sen lehdistä, siemenistä ja juurista tehdyn rohdoksen uskottiin auttavan mm. hysteriaan, astmaan, sydänvaivoihin ja vesipöhöön. Vanhan uskomuksen mukaan talon vieressä kasvanut lipstikka piti loitolla ruton, rotat, käärmeet ja muut vahingolliset hyönteiset. Moinen uskomus lienee lisännyt kasvin suosiota pihapiirissä. Lipstikan mehulla parannettiin suu- ja silmätulehduksia. Eläimillä sitä käytettiin kiiman edistämiseen sekä lisäämään maidon tuotosta. Lipstikkaa pidettiin myös lemmenyrttinä, johon viittaa sen englanninkielinen nimi lovage.

Nykyisin lipstikkaa käytetään lähinnä keittomausteena, mutta se sopii hyvin myös moniin muihinkin ruokiin, vaikkapa jäätelöön. Lipstikalla voi hyvin korvata lihaliemikuution. Maggi-lihaliemikuutio onkin saanut nimensä lipstikan saksankielisestä nimestä Maggikraut. Myös saksan kielessä lipstikalla on useita nimiä, edellisen lisäksi mm. Liebstöckel, joka taas viittaa lemmenyrttiin. Lipstikka vaikuttaa myös ruokahalua parantavasti ja yskänärsytystä vähentävästi ja toimii hyvin nesteen poistajana. Kasvia voi hyödyntää sekä tuoreena että kuivattuna.

_lipstikka2_Anneli_Nuoranne.jpg

Lisätietoa: