Mielestäni pedagogisen osaamisen perustana toimii opettajan kyky luoda oppilaille motivaatiota uuden asia opiskeluun. Opettaja pystyy suunnittelemaan mitä hienoimpia tuntisuunnitelmia, jotka sisältävät esimerkiksi monipuolisesti opetussuunnitelmassa kirjattuja tavoitteitta, mutta kaiken oppimisen mahdollistamiseksi oppilailla täytyy olla joko sisäistä- tai ulkoista motivaatiota uuden asia opiskeluun. Keskeistä oppilaan motivaation syntyyn on oppilaan tunne siitä, että hän tunnistaa kyvyt uuden asian omaksumiseen (Nurmi, J. 2013, s.552). Luokassa on kuitenkin paljon eritasoisia oppijoita, joten opettajalla tulee olla osaamista eriyttää uuden harjoittelemista niin alas kuin ylöspäin. Oppilaan koettuaan onnistuttua tehtävässään, hän tyypillisesti arvioi sen mahdollistaneita syitä (Nurmi, J. 2013, s.552). Tämä edesauttaa taas itsearvioinnin kehitystä ja yleisesti arvioinnin monipuolisuutta. Epäonnistuneet oppimiskokemukset lisäävät taas ahdistusta sekä kielteisen motivaation muodostumista oppiainetta kohtaan. (Nurmi, J. 2013, s.552).

Tunnetuki on osa-alue, mitä käsittelimme laajasti varhaiskasvatuksen opettaja opinnoissa. Tunnetuen avulla pyritään tunnistamaan erilaisia tunteita ja sitä miltä erilaiset tunteet voivat tuntua sekä sitä kuinka niihin voi regoida. Omassa tulevassa luokassani pyrin luomaan sellaisen ilmapiirin missä on turvallista näyttää niin negatiiviset kuin myös myönteiset tunteet. Varsinkin alkuopetuksessa on tärkeää panostaa tunteisiin, koska lapset ovat tottuneet varhaiskasvatuksessa näyttämään ja nimeämään omia tunteitaan, niin miksi se ei voisi jatkua myös koulun puolella. Alkuopetuksen aikana tunnetukeen panostaminen edesauttaa myös tunteiden hallinnan osaamista tulevilla luokilla. Uskon avoimen tunteiden näyttämisen lisäävän luokan myönteisen ilmapiirin muodostumista, koska jokainen oppilas saa mahdollisuuden olla oma itsensä, eikä tarvitse peitellä omia tunteitaan. Esimerkkinä voisi olla nauramisen salliminen luokkatilanteissa, koska mielestäni jo yhteisen ilon näyttäminen ryhmässä parantaa ilmapiiriä huomattavasti. Omalta alakoulu ajalta en muista montaakaan tilannetta, missä olisimme luokassa nauraneet opettajan kanssa yhdessä. Oppilaiden sekä opettajan vuorovaikutustaidot ovat suuressa roolissa oppilaiden tarpeiden havainnoisissa, tunnistamisessa ja huomioimisessa

Oppilasryhmän työskentelystä minulla ei vielä ole paljoa kokemusta, mutta olen päässyt kuitenkin ohjaamaan lapsia harjoitteluissa, sijaisuuksissa sekä valmentaessa. Oman kokemukseni mukaan on tärkeä oppia tuntemaan oppilaansa, että ryhmän havainnointi sekä ohjaaminen on mahdollista. Toiminnan aikana havainnoin erityisesti sitä, että pääsevätkö kaikki oppilaat osallistumaan toimintaan ja tuntevatko he olonsa turvalliseksi toiminnan aikana. Näiden havaintojen avulla pyrin luomaan esimerkiksi sellaisia pienryhmiä, jossa oppilaat keskenään tukevat toistensa oppimista. Ryhmän merkitys oppimisen kannalta on mielestäni merkittävä, koska usein ryhmässä motivaatio oppimiseen kasvaa tai heikentyy. 

Mielestäni oppimisen ohjaamisessa arvioinnilla on merkittävä rooli. Oppimiseen sisältyy usein formaalia sekä summatiivista arviointia. Formatiivisen arvioinnin tarkoituksena on ohjata ja kannustaa oppilasta oppimisprosessin aikana. Siihen sisältyy myös oppilaan itsearviointi sekä muiden oppilaiden vertaispalaute. Summatiivinen arviointi on tapahtuu prosessin lopussa ja on usein numeraalista arviointia. Kaiken arvioinnin tulee kohdistua oppilaan oppimiseen, osaamiseen, työskentelyyn sekä käyttäytymiseen (Luostarinen, A. & Nieminen, J.H, 2019). 

Teoreettisen tiedon hyödyntäminen on tärkeää oppimisprosessien suunnittelussa, koska sen avulla on mahdollista luoda oppilaille parhaat edellytykset uuden oppimiseen. Opetusta ohjaavat asiakirjat painottavatkin tällä hetkellä erilaisia asioita joihin olen oman alakoulu aikanani tottunut ja muutos on tapahtunut melko nopella aikavälillä. Päällimäisenä mieleeni tulee lapsilähtöisen opetuksen korostaminen. Opetuksessa oppilaat otetaan mukaan jo suunnitteluvaiheessa ja heidän ideoita ja toiveita kuunnellaan läpi oppimisprosessin.
Lähteet:

Nurmi, J. 2013. Motivaation merkitys oppimisessa. Kasvatus, 44, 548-554.

Luostarinen, A. & Nieminen, J.H. 2019. Arvioinnin käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.