Mielestäni opettajan työ kiteytyy etiikkaan - luokanopettajan työpäivät kulkevat eettisistä pohdinnoista muodostuvaa punaista lankaa pitkin. Luokanopettajan työ on jatkuvaa päätösten tekemistä ja ainakin omalla kohdalla nuo päätökset saavat aina osakseen eettisen ulottuvuuden. Kaiken toimintani ja ajatuksieni lähtökohtana on hyvyys - haluan olla itselleni hyvä ja muille hyvä. Hyvä ei tarkoita sitä, että olisin täydellinen tai toimisin täydellisesti. Hyvä, hyvyys, on sitä, että pysähdyn kuuntelemaan sitä, mitä ajattelen ja sanon, miten toimin. Hyvyys on sitä, että pyrin kaikella toiminnallani osoittamaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kuulemista.

Opetusharjoittelu haastoi pohtimaan, mistä tässä kaikessa on oikeastaan kysymys? Kun olemme kasvatuksen ja opetuksen maailmassa, olemme ihan ytimessä. Sitä syvemmälle emme ihmisyydessä pääse. Kun olemme kasvatuksen ja opetuksen äärellä, meillä on kaikki. Olen tunteella eläjä ja mukaudun herkästi muiden ihmisten tunnetiloihin. Minua tulevana opettajana haastaa herkkyyteni, mutta näen sen myös suurena voimavarana ja kannattelevana voimana. 

Luokanopettajan työssä päivittäiset, arkiset tilanteet haastavat. Miten voin toimia niin, että kaikki oppilaat tulisivat kuulluiksi tärkeiden ajatusten ja kokemusten kanssa? Ajattelen niin, että oppilaiden ajatukset ja kokemuset eivät ole ainoastaan heille tärkeitä vaan myös minulle tärkeitä. Kun pystyn osoittamaan sen omalla toiminnallani, olemme ryhmänä menossa kovaa vauhtia eteenpäin valoisaa tietä. Haluan työssäni vaalia me-henkeä.

Mieleenpainuvin kokemus opetusharjoittelussa tapahtui elämänkatsomustiedon tunnilla. Olin valmistautunut tuntiin hyvin, mutta koin, että sisältö ei ollut mitenkään ihmeellistä tai mahtipontista. Olimme aiemmilla tunneilla tutustuneet käsitteeseen eliö, ja edellä mainitulla mieleenpainuvalla oppitunnilla toteutimme oppilaiden itsensä suunnittelemat eliöt muovailuvahasta. Olin tehnyt muovailuvahasta oman eliön malliksi. Ensinnäkin, riemua riitti mallieliöstä ja sen hauskoista piirteistä. Oppilaat saivat valtavasti inspiraatiota siitä, että olin heittäytynyt tekemään eliön ja valmis esittelemään sen ryhmälle. Työskentely muovailuvahaeliöiden parissa alkoi lennokkaasti ja inspiroituneesti. Muovailuvahaa oli rajattu määrä ja yhdessä kohtaa tulikin dilemma eteen; eräs eliötä muovaileva oppilaspari kaipasi keltaista väriä eliönsä ruokaan, mutta väriä ei ollut enää jäljellä. Pysäytin työskentelyn ja pohdimme ryhmän kanssa yhdessä, olisiko kellään antaa omastaan. Alkuun luokassa näkyi kielteisiä päänheilutuksia ja osa kertoi ääneen, että ylimääräistä muovailuvahaa ei ole. Lähdimme pohtimaan, miten saisimme keltaista väriä kaipaavalle parille pienen määrän muovailuvahaa. Toimme dilemman yhteiseen keskusteluun ja pohdintaan. Luokassa vallitsi hetken hiljaisuus, mutta pienen tuumailun jälkeen toinen oppilaspari kertoi, että heidän työstään voi kyllä ottaa tarvittavan pienen määrän muovailuvahaa. Kaikki oppilaat olivat tilanteessa kuulolla ja hyvän eleen aatos leijua luokassa koko loppu oppitunnin. Monet aiemmilla tunneilla oppimista vastustaneet oppilaat olivat innoissaan oppitunnilla mukana ja kertoivat oppitunnin päätteeksi, että "tää oli ihan parasta!". Olimme saaneet ratkaistua yhdessä dilemman ja kaiken lisäksi jokaisella oppilaalla tuntui olevan hyvä mieli tekemisen yhteydessä. Oppitunnilla keskittyminen oli enemmän vuorovaikutuksessa ja vähemmän valmiina olevassa materiaalissa. Mieltä lämmitti koko loppupäivän, toki edelleenkin.