Miettiessäni harjoittelun alussa mitä kirjoittaisin tähän osuuteen, olin hieman hukassa. Tuntui hassulta pureutua aiheeseen "esteettisyys" ottaen huomioon koulun ja luokan realiteetit. Normaalin suomalaisen koululuokan kokoisessa tilassa oli 60 oppilasta + pulpetit kaikille oppilaille. Luokan takaosassa oli kaksi pöytää, yksi minulle ja yksi luokan omalle opettajalle. Jotta luokassa pääsi liikkumaan, piti astella tuolien yli ja/tai pyytää oppilaita siirtymään. 

Huomasin kuitenkin melko nopeasti, että esteettisyyttä saa lisättyä myös kuvailemaani luokkaan melko helposti. Yhden kuvataidetunnin jälkeen opettaja liimasi oppilaiden työt seinälle. Iloitsin, sillä oppilaiden töitä kohtaan ei yleensä osoitettu paljonkaan arvostusta. Luokka tuntui heti enemmän lasten työskentelytilalta, kun seinälle saatiin heidän teoksia. Aloitin myös piirtelemään lasten vihkoihin pieniä yksinkertaisia eläimiä tarkastaessani tehtäviä. Samat eläimet ilmestyivät välillä myös liitutaululle. Yhden elefantin piirtäminen taululle sai lapset innostumaan ja luokan yhteinen ilmapiiri muuttui hetkessä iloisen rennoksi. Myös luokan oma opettaja innostui eläimistä. Toivottavasti virtahevot, elefantit, apinat, leijonat, kirahvit ja kalat ilmestyvät jatkossakin luokkahuoneeseen. Valaistuksen tärkeys korostui, kun koulun sähköt katkesivat viikoksi. Hämärässä luokassa työskentely vaikutti luokan ilmapiiriin ja lasten keskittymiseen negatiivisesti.