Aikaisin keväällä kukkineet kasvit muodostavat hedelmiä jo alkukesällä. Hedelmistä tunnetuimpia muotoja ovat marjat (mustikka), luumarjat (luumu), kerrannaismarjat (vadelma) ja pohjushedelmät (mansikka). Omenan hedelmä ei kasvitieteellisesti ole hedelmä, vaan se on pohjushedelmä.

Hedelmät syntyvät emin sikiäimen seinämästä, kun taas omena syntyy kukkapohjuksesta eli emin alapuolella olevista osista. Kuvassa ylhäällä on tyrnin luumarjoja. Tyrnin sisällä oleva siemen ( ns. luu) kannattaa pureskella, koska se sisältää runsaasti terveyttä edistäviä aineita, kuten rasvahappoja.

Hedelmät ovat yksinkertaisimmillaan tuppiloita, palkoja, lituja tai erilaisia kotia, joista paljaat siemenet vapautuvat ympäristöönsä. Esimerkiksi unikoilla on reikäluomainen kota, jonka yläosaan avautuu reikiä, kun taas pioneilla on laitaluomainen kota, jonka kota avautuu tyveä myöten pitkittäin.

Pähkinöissä ja pähkylöissä siemenen ympärillä on sitä suojaava kova avautumaton kerros. Lohkohedelmä jakautuu osahedelmiksi, tällainen hedelmä on esimerkiksi vaahteroilla (Acer sp.) ja malvoilla (Malva sp.).


Kuvassa rohtosuoputken hedelmiä. Rohtosuoputki kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon, kuten tutut karhunputket. Sarjakukkaisten heimossa hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä. Kukin pieni siemenkimppu koostuu hedelmistä, jotka ovat kiinni keskipatsaassa. On helppo kuvitella, kuinka hedelmät lohkeavat toisistaan erilleen niitä hiukan painaessa kämmentä vasten.