Kokeen palautus kevät 2025
Hyvän vastauksen piirteitä
1. Aineistotehtävä 20 p.
Millä tavalla kognitiivinen psykologia voi auttaa liikenneturvallisuuden parantamisessa? Käsittele erityisesti havaitsemista ja tarkkaavaisuutta liikenteessä osana vastaustasi. Muista soveltaa kognitiivisen psykologian käsitteistöä. Huomioi aineisto "Liikenneturvallisuus".
Tarkkaavaisuus tarkoittaa tiedonkäsittelyä, jossa huomioidaan ärsykkeet ja ollaan niin sanotussa valppaustilassa. Tarkkaavaisuus voi olla tahdonalaista tai tahdosta riippumatonta. Tahdonalainen on tietoista ja aktiivista ja tahdosta riippumaton on passiivista ja ei-tietoista. Erityisesti liikenteessä molemmilla tarkkaavaisuuden alakäsitteillä on oma roolinsa. Tarkkaavaisuuteen vaikuttaa esimerkiksi vireystila, skeemat, kokemukset ja mielenkiinnon kohteet. Liikenteessä näistä yksi tärkeimmistä on vireystila. Jotta tarkkaavaisuus pysyy koko ajan valppaana, vireystila on ehdottoman tärkeä, jolloin aivotoiminta on huomattavasti nopeampaa ja reagointikyky on parempi.
Orientaatioreaktio tarkoittaa sitä, kun ihmisen tarkkaavaisuus kiinnittyy kohti äkillistä ja yllättävää ärsykettä, kuten pamausta tai liikenteessä suojatielle juoksevaa lasta. Kuten aineistossa on sanottu lapsen tarkkaavaisuus herpaantuu nopeammin kuin aikuisen, joten aikuisella on vastuu olla valmiina reagoimaan tilainteisiin. Tämän vuoksi hallittu ajonopeus on tärkeä, jolloin reagointiaikaa tulee enemmän, jos tarkkaavaisuus ei ole tasolla, millä sen pitäisi olla. Tarkkaavaisuus on siis harjoiteltavissa. Kun lapsena aloittaa sen harjoittelun se on ensin työmuistissa. Kun sitä on harjoitellut tarpeeksi pitkään ja kerrannut perustaitoja, se voi siirtyä säilömuistiin ja siellä implisiittiseen muistiin ja taitomuistiin. Siirtyminen vaatii kuitenkin prosessointia eli kyseisen tiedon tiedonkäsittelyä. Silloin siihen ei tarvitse käyttää liikaa aikaa, jotta taito palautuu muistiin takaisin, ja liikennekäyttäytyminen on automaattista ja nopeaa. Hermostollisella tasolla, kun ihminen oppii uusia taitoja, synapsit, eli hermosolujn väliset yhteydet, ikään kuin vahvistuvat.
Valikoiva tarkkaavaisuus on tahdonalaisen tarkkaavaisuuden alakäsite ja se tarkoittaa sitä, että ihminen aktiivisesti valikoi valtavasta ärsyketulvasta kyseisellä hetkellä tärkeän tiedon käsiteltäväksi ja jättää näin muun huomioimatta. Esimerkiksi liikenteessä ihmisen tulisi pitää tarkkaavaisuutensa tiukasti liikenteessä ja jättää esimerkiksi puhelimessa puhuminen tai kyydissä istuvien puheet huomioimatta. Jaettu tarkkaavaisuus tarkoittaa sitä, että tarkkaavaisuus on kiinnitettynä kahteen tai useampaan ärsykkeeseen samaanaikaan. Tästä käytetään myös nimitystä multitasking ja monisuorittaminen. Monisuorittaminen kuormittaa tiedonkäsittelyä ja sen positiivisista puolista on eriäiviä mielipiteitä. Jaettu tarkkaavaisuus voi olla vaarallista liikenteessä, jos huomio on kiinnitettynä juuri riskitilanteissa väärään asiaan. Esimerkiksi juuri kortin saanut kuski, voi ajatella, että pystyy valitsemaan musiikkia puhelimelta ja ajaa samaan aikaan, mutta loppu tuloksena voi ollakin vaarallinen kolari. Aineistossa mainitaan, että tällä hetkellä onnettomuuksien taustalla on juuri piittaamattomuus toisia liikkujia ja liikennesääntöjä kohtaan, johon aiempi esimerkki liittyy. Muutossokeus tarkoittaa sitä, että ihminen ei juurikaan huomaa näkökentässä tapahtuvia muutoksia, jos ihmisen valikoiva tarkkaavaisuus ei ole aktiivisesti kiinnitettynä siihen.
Havaitseminen ja tarkkaavaisuus tekevät tiivistä yhteistyötä. Aistiminen tarkoittaa ärsykkeiden vastaanottamista aistinelimilllä ja havaitseminen tarkoittaa tulkinnan tai merkityksen antamista näille ärsykkeille. Aistinelimiä on esimerkiksi iho, silmät, korvat, kieli ja nenä. Näissä elimissä on aistinreseptoreja, jotka vastaanottavat ärsykkeen. Havaitsemisessa voi olla skeemalähtöistä tai ärsykelähtöistä prosessointia. Skeemalähtöinen prosessointi on ei-tietoista ja se perustuu skeemoihin eli valmiiksi henkilöllä oleviin sisäisiin malleihin. Ärsykelähtöinen prosessointi on puolestaan tietoista, jossa tulkintoja tehdään asioille, joille ei ole valmista sisäistä mallia. Havaitsemiseen liittyy myös havaintokehä, joka on yksi tutkijoiden tekemistä havaitsemisen kaavoista ja siinä skeemoilla on keskeine asema havaintojen tekemiselle. Liikenteessä yllättäviä ärsykkeitä voi tulla paljon ja nopeasti, jolloin nopea aistiminen ja havaitseminen on tärkeää, jotta voidaan takaa turvallinen liikenneympäristö.
Näönvarainen havaitseminen tarkoittaa havaitsemista, joka tapahtuu silmillä. Tätä tietoa käsitellään aivojen takaraivolohkossa. Näönvaraisessa havaitsemisessa aistinelimenä on silmät, joissa aistinreseptoreine on puolestaan tappi- ja sauvasolut, joilla molemmilla on oma tehtävänsä. Niistä impulssi kulkee verkkokalvolle, josta tieto menee näön aistin ensisijaiselle aistinalueelle V1:lle. Tämän kautta tieto menee missä- ja mitä-ratoja pitkin aivoille ja sieltä takaraivolohkoon, joka luo lopullisen näöntulkinnan. Näönvaraisella havaitsemisella on suuri merkitys liikenteessä, kaikki mitä ihminen havaitsee tapahtuu silmillä ja sen perusteella tehdään tulkintoja ja päätöksentekoja.
Päätöksenteko tarkoittaa sitä, että henkilö valitsee tavan, asian tai muun samankaltaisen eri vaihtoehdoista. Liikenteessä päätöksenteko ja erityisesti nopea päätöksenteko on tärkeää. "Ajotapa vaikuttaa liikenteen turvallisuuteen." Nopea ajattelu on ei-tietoista ja perustuu implisiittiseen tiedonkäsittelyyn. Se ei ole yhteydessä älykkyyteen vaan perustuu enemmänkin kokemuksiin ja skeemoihin. Hidas ajattelu on tietoista, analyyttista, loogista, abstraktia ja se kuomittaa enemmän tiedonkäsittelyä kuin nopea ajattelu. Hidas ajattelu kehittyy iän ja koulutuksen myötä. Liikenteen kannalta sillä on suurempi osa liikenneturvallisuuden suunnittelussa. "Liikenneturvallisuuden parantaminen on yksi ELY-keskusten keskeisimmistä tavotteista", aineistossa kerrotaan. Kun halutaan parantaa liikenteen turvallisuutta, täytyy pohtia, mitä se eteen voisi tehdä. Tällöin tulee harkita asioiden syy-seuraussuhteita ja miettiä tarkkaan. Tämä on juuri hidasta ajattelua.
Päätöksentekoon vaikuttaa hitaan ja nopean ajattelun lisäksi emootiot, eli tunteet, heurestiikka ja kognitiiviset vinoumat. Tunteet vaikuttavat ihmisen toiminnanohjaukseen melko paljon. Niiden perusteella syntyy skeemoja ja esimerkiksi voimakkaita tunteita sisältävät muistot siirtyvät helpommin säilömuistiin ja myös palautuvat sieltä takaisin työmuistiin. Mitä voimakkaampi tunne on sitä helpommin se palautuu työmuistiin. Liikenteessä tunnetila vaikuttaa siihen, missä tarkkaavaisuus pysyy. Jos kuski on juuri kuullut läheisen menehtymisestä tai on juuri eronnut, henkilön tarkkaavaisuus saattaa olla jaettuna näihin tunteisiin ja liikenteeseen samalla. Jos tunteet ovat erityisen voimakkaita voi tarkkaavaisuus kiinnittyä kokonaan vain näihin tunteisiin. Heurestiikka puolestaan tarkoittaa valmista rakennemallia tai tapaa, jonka perusteella tehdään päätöksiä. Näitä voi olla esimerkiksi saatavuuden heurestiikka, edustavuusheurestiikka tai kehysefekti. Saatavuuden heurestiikka tarkoitta sitä, että päätös tehdään sen perusteella, mikä on helposti saatavilla. Esimerkiksi liikenteessä tämä voi olla äkkijarrutus, koska jalka on koko ajan jarrun lähettyvillä se on helppo painaa pohjaan riskitilanteessa. Kehysefekti puolestaan tarkoittaa sitä, että asian muotoilu- tai esittämistapa vaikuttaa siihen, miten ihminen reagoi siihen. Heurestiikat ovat siis ikään kuin ajattelun oikopolkuja.
Heurestiikkojen liika käyttäminen voi johtaa kognitiivisiin vinoumiin, eli tulkintoja tehdään yksinkertaistavilla tai virheellisillä tavoilla. Tuoreilla kuskeilla ongelmana on myös kognitiiviset vinoumat ja erityisesti ylivertaisuusvinouma on yleinen juuri ajokortin saaneilla. Siinä omat taidot yliarvioidaan. Tästä on tehty tutkimus opiskelijoilla, joita pyydettiin arvioimaan omaa taitotasoaan. Tutkimuksessa huomattiin, että taitotasoltaan huonommat yliarvioivat taitonsa verrattuna niihin, joilla oikeasti taitotaso on korkealla. He puolestaan aliarvioivat taitonsa. Ylivertaisuusvinoumasta käytetään myös nimitystä Dunning-Kruger-vaikutus, asiaa tutkineiden psykologien perusteella.
Osa 2: Käsitteet
3.
20 p.
Ihmisen päätöksentekoon vaikuttavat heuristiikat, kognitiiviset vinoumat, emootiot, hidas ajattelu ja nopea ajattelu. Heuristiikat ovat ajattelun oikopolkuja. Niiden avulla ihminen pääsee mahdollisimman nopeasti ja helposti parhaaseen mahdolliseen lopputuloksen. Niiden avulla ihminen reagoi nopeasti ongelmaan. Ihmisen käytetyimmät heuristiikat ovat ankkurointi, saatavuuden heuristiikka ja edustavuusheuristiikka. Ankkurointi tarkoittaa, että lähtötilannetta jostain asiat liioitellaan ja saadaan joku toinen näyttämään paremmalta. Ankkuri tarkoittaa joko sitä aloituspistettä, johon verrataan tai kiintopistettä, johon halutaan kiinnittää huomio. Ankkuroinnista esimerkki on alennusmyynti. Ennen alennusmyyntiä tuote ylihinnoitellaan, eli se saadaan näyttämään kalliilta. Alennusmyyntien alkaessa tuotteen hinta lasketaan takaisin normaaliksi, joka se alunperin olikin. Näin tuote saadaan näyttämään halvalta ostajan silmissä, koska aiemmin se oli kalliimpi. Tässä tapauksessa ankkuri on se alkuperäinen hinta. Saatavuuden heuristiikka tarkoittaa sitä, että ihminen päättelee asian sen perusteella, mikä hänellä tulee helpoiten mieleen. Edustavuusheuristiikka puolestaan tarkoittaa, että ihminen päättelee asian sen perusteella, miltä asia vaikuttaa tai mitä hän asiasta jo entuudestaan tietää. Heuristiikat siis auttavat ja nopeuttavat päätöksentekoa, koska ne ovat valmiita ratkaisumalleja, joita ihminen hyödyntää ajattelussaan. Ne ovat siis oikopolkuja, jotka nopeuttavat päätöksentekoa ja muuta kognitiivista toimintaa.
Kognitiivinen vinouma tarkoittaa, että ihminen käsittelee informaatiota virheellisellä tai painottavalla tavalla. Kognitiivisia vinoumia ovat esimerkiksi ylivertaisuusvinouma, jossa ihminen yliarvioi taitojaan, tietojaan ja osaamistaan. Tästä käytetän nimeä Dunning-Kruger-vaikutus, koska he tutkivat ylivertaisuusvinoumaa. Kokeessa koehenkilöt laitettiin tekemään tehtäviä, jotka sisältivät muun muassa huumoria ja päättelyä vaativia tehtäviä. Tehtävien teon jälkeen koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan omaa suoriutumistaan. Ne henkilöt, jotka arvioivat osaamisensa hyväksi, olivat todellisuudessa ne, jotka saivat huonoimmat tulokset. Tapahtui yliarvointi. Kun taas ne henkilöt, jotka arvioivat osaamistaan kohtalaiseksi, saivat hyvät tulokset. Tapahtui aliarviointi. Tästä pääteltiin, että ihmiset, ketkä yliarvioivat osaamistaan, saavat huonompia tuloksia. Parempien tuloksien saajat taas aliarvioivat omaa osaamistaan. Muita kognitiivisia vinoumia on muun muassa uhkapelaajan harha, joka takoittaa sitä, että ihminen ajattelee, että jokin asia tulevaisuudessa tapahtuu harvemmin, koska se on nyt tapahtunut useammin. Kehysefekti tarkoittaa, että jokin asia kehystetään eri tavoin, esimerkiksi lääkäri voi käyttää näitä lauseita: "lääke tehoaa 80 prosentilla ihmisistä" ja "lääke ei tehoa 20 prosentilla ihmisistä". Niistä saadaan erilaiset kuvat ja erilainen vaikutus, joten ne päätellään eri tavalla, vaikka ne tarkoittavat täysin samaa asiaa. Kognitiiviset vinoumat heikentävät päätöksentekoa, koska niiden avulla voidaan tehdään virhepäätelmiä. Jokaisella on jonkinlainen kognitiivinen vinouma.
Emootiot eli tunteet vaikuttavat päätöksentekoon huomaamattomasti. Kielteiset tunteet vaikeuttavat päätöksentekoa, koska ne synnyttävät kielteisen tunnereaktion. Jos kokee kielteisiä tunteita, niin päätöksenteko on hankalaa. Kielteisten tunteiden vallitessa ihminen ei välttämättä ajattele selkeästi. Jos ihmisen pitää tehdä päätös epäselvien vaihtoehtojen joukosta, niin se synnyttää välittömän kielteisen tunnereaktion ja tulee päätöksenteosta hankalaa. Myönteiset tunteet taas helpottavat päätöksentekoa, koska niiden vallitessa ihminen huomaa useampia vaihtoehtoja ja on myönteisempi erilaisia asioita kohtaan. Myöteisten tunteiden vallitessa kuitenkin joitain asioita jää huomaamatta, jotka ovat useimmiten ongelmiin johtavia asioita tai muita virheitä. Molemmissa, sekä myönteisissä, että kielteisissä tunteissa on omat hyvät ja huonot puolensa, joten tästä voidaan päätellä, että kun tekee päätöstä, niin mielen tulisi olla tyyni, koska silloin voi rauhallisesti ja analyyttisesti miettiä vaihtoehtoja ja huomioda kaikki asiat ja lopputuloksena on hyvä päätös.
Hidas ajattelu on evolutiivisesti uutta. Se kehittyy koulutuksen ja iän myötä. Hitaasta ajattelusta käytetään nimitystä analyyttinen ajattelu, koska siinä ihminen pystyy pohtimaan omia ajatuksiaan ja tulkintojaan. Hidas ajattelu pohjaa eksplisiittisiin tiedonkäsittelytoimintoihin. Eksplisiittiset tiedonkäsittelytoiminnot ovat sanoitettavia. Hitaan ajattelun avulla ihminen pystyy pohtia päätöksiä ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Hidas ajattelu on aktiivisena ongelmia ratkoessa, kuten matemaattisia tehtäviä tehdessä. Siinä työmuisti on myös aktiivisena, koska ihmisen pitää muistaa erilaisia laskukaavoja ja hänen pitää pystyä pitämään laskuvaiheita mielessään. Hidas ajattelu myös kuluttaa kognitiivisia resursseja nopeaa ajattelua enemmän. Hidas ajattelu siis auttaa ihmistä pohtimaan päätöksenteossa ja miettimään åarasta mahdollista vaihtoehtoa.
Nopea ajattelu on evolutiivisesti vanhaa. Sen avulla ihminen on selviytynyt vaarallisissa tilanteissa ja päässyt pakoon. Nopeasta ajattelusta käytetään nimitystä intuitiivinen ajattelu, koska se on automaattista ja sitä ei pysty itse tahdonalaisesti ohjaamaan. Nopea ajattelu pohjaa implisiittisiin tiedonkäsittelytoimintoihin. Implisiittiset toiminnot ovat ei-sanoitettavia. Nopean ajattelun avulla ihminen reagoi nopeasti asioihin ja saattaa tehdä virheellisiä päätelmiä. Yleensä keho reagoi automaattisesti esimerkiksi kovaan pamahdukseen ja silloin ihminen kääntyy ääntä kohti. Samaan aikaan ihminen miettii, mitä on voinut tapahtua ja mistä ääni kuului. Keho valmistautuu pakenemaan. Se aktivoi taistele- tai pakene-reaktion. Siinä kehon sympaattinen hermosto aktivoituu, koska tilanne on stressaava.
Kaksoisprosessointiteoriat ovat teoriat, joiden mukaan ihminen käyttää hidasta ja nopeaa ajattelua. Hitaasta ajattelusta on hyötyä analyyttisessa ajattelussa ja se auttaa muun muassa tulevaisuuden suunnittelussa ja matemaattisten pulmien ratkomisessa. Nopea ajattelusta on taas hyötyä nopeasti reagoinnissa, esimerkiksi hätätilanteessa, jossa pitää paeta nopeasti. Jos hätätilanteessa ihminen alkaisi miettimään hitaan ajattelun avulla, voisi hän vahingoittua ja äärimmäisessä tapauksessa jopa kuolla, koska jäi miettimään asiaa liian kauaksi aikaa. Tämä on aika epätodennäköistä, koska nopea ajattelu on automaattista, eikä sitä pysty ohjaamaan. Molemmissa ajattelumalleissa sattuu virheitä, mutta se on täysin normaalia. Enemmän virheitä kuitenkin tulee hitaan ajattelun tuloksena. Kun hidas ja nopea ajattelu toimivat yhdessä, on ihmisen ajattelu tehokasta.
28/30p
TAI
Yksilön motiivit ja kiinostuksen kohteet ohjaavat toimintaa ja päätöksentekoa tilanteissa. Saman yksilön päätöksenteon lopputulokset voivat olla hyvin erillaiset samassa tilanteessa riippuen hänen tarpeistaan. Tilanteeseen voi hyvin sovittaa Maslown tarvehierarkiaa, jossa yksilön toimintaa ohjaa tietyt tarpeet. Esimerkiksi jos henkilöllä on erittäin kova nälkä jä hänelle tarjotaan hampurilaisia tai donitseja hänen ei tarvitse ajatella sekuntiakaan kun hän hyväksyy jo tarjouksen, mutta jos henkilö on kylläinen ja ruuan tarve on vähäinen silloin hän voi tarpeistaan ja kiinostuksenkohteistaan riippuvaisena valita oman terveytensä hyvän makuisen mutta epäterveellisen ruuan sijasta.
Päätöksentekoon vaikuttaa myös henkilön tunnetilat eli emootiot. Tunnetilat voivat ohjata päätöksentekoa tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi suru voi henkilön luonteesta riippuen vaikuttaa päätöksentekoon niin, että henkilö luovuttaa heti haasteen noustessa, mutta iloisena tai tyytyväisenä saattaisi ruveta tuumasta toimeen. Hyvin voimakkaat tunnettilat saattavat saada henkiln tekemään erittäin impulsiivisia päätöksiä oli kyse sitten suuresta vihasta tai innokkuudesta.
Skeemat vaikuttavat yksilön ajatteluun ja täten myös hänen päätöksentekoon. Skeemat vaikuttavat erityisesti henkilön nopeaan mutta myös hitaaseen ajatteluun. Kun päätös joudutaan tekemään nopeasti, skeemat ovat suuremassa roolissa vaikka yksilö ei itse edes tiedostaisi niitä. Kun päätöksentekoon on kyllin aikaa ja asiaa voidaan prosessoida, silloin skeemat ovat pohja ajattelulle mutta niiden vaikutus on tiedossa.
Yleinen henkilön fyysinen ja psyykkinen tilanne vaikutta hänen päätöksentekoon. Yleinen vaikuttava tekijä jonka jokainen tunnistaa on sen hetkinen vireystila. Jos vireystila on huono, aivot joutuvat toimimaan niin sanotusti virransäästötilassa, jolloin nopean ajattelun määrä kasvaa ja hitaan ajattelun määrä ja tehokkuus pienenee. Tämä taas tekee yksilön päätöksenteosta intuitiivisempaa joka taas johtaa ei-tietoisesti edellä mainittujen skeemojen ohjaamaan päätöksentekoon.
Varsinkin nopean ajattelun aikana ihminen käyttää ajattelussaan ja päätöksenteossaan erilaisia oikoreittejä prosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen. Näistä oikoreiteistä käytetään käsitettä heuristiikka. Heuristiikkaa on kolmenlaista. Ankkurointi, saatavuuden heuristiikka ja edustavuuden heuristiikka.
Ankkurointi tarkoittaa sitä, että ajattelussa käytetään jotakin normaalia tai vertailukohdetta. Tämä voi vaikuttaa päätöksen tekoon esimerkiksi kaupassa tuotteiden hintoja katsellessa. Jos tuotteen normaali hinta on x ja nyt se on 20% halvempi. Ajattelu on ankkuroitu hintaan x ja 20% halvempi hinta saa aikaan ajatuksen siitä että nyt tuote täytyy ostaa.
Saatavuuden heuristiikka tarkoittaa sitä että ajattelu prosessi kulkee sen tiedon perusteella joka on helpoten saatavilla ja mielessä. Jos tilanteesta tai asiasta oleva informaatio on pientä, mutta päätös tehdään nopeasti se tehdään sen tiedon perusteella joka on saatavilla.
Edustavuuden heuristiikka tarkoittaa sitä, että ajattelun helpottamiseksi asioita luokitelaan sen perusteella mitä ne nopealta katsaukselta edustavat. Esimerkiksi lääkärin vastaanotolle tulevaa terveennäköistä henkilöä ei välttämättä oteta tosissaan, koska hän näyttää terveeltä eli edustus heuristiikan perusteella edustaa tervettä henkilöä. Tämä voi vaikutta lääkärin päätöksen tekoon potilaan auttamisessa. Erilaisten heurestiikan osien vaarallisuus piilee siinä, että ihmiset käyttävät niitä usein arjessa tiedostamatta sitä.
Päätöksen tekoon voi vaikuttaa myös kognitiiviset vinoumat. Näitä vinoumia ovat stigma, ylivertaisuus vinouma, uhkapelaajan vinouma, heloefekti ja vastustavuuden vinouma. Kognitiivisten vinoumien merkitys päätöksen teossa riippuu hyvin paljon siitä kuinka paljon aikaa ja vaivaa päätöksentekoon käytetään.
Stigma tarkoitaa sitä, että oletetaan jos henkilöllä on yksi huono puoli, hänellä täytyy olla niitä enemmänkin. Stigman vastakohta on haloefekti jossa oletetaan jos henkilöllä on yksi hyvä puoli, että hänellä täytyy silloin olla niitä myös paljon enemmän. Nämä kognitiiviset vinoumat voivat vaikuttaa yksilön päätöksentekoon yhteydessä muihin yksilöihin. Esimerkiksi kuinka paljon luottaa johonkin tai kuinka negatiivisesti suhtautuu johonkin henkilöön.
Ylivertaisuus vinouma tarkoittaa sitä, että omia kykyjä ja taitoja yliarvioidaan. Tähän vinoumaan liittyy läheisesti Dunning-Krunger-efekti jossa he jotka omaavat suuren tieto- ja taitokannan aliarvoivat yleensä omia kykyjä ja he joilla on heikompi tieto- ja taitokanta yleensä yliarvioivat oman osaamisensa. Tämä vinouma voi vaikuttaa yksilön päätöksen tekoon esimerkiksi tilanteissa joissa hänelle tarjotaan jokin vastuu tehtävä. Henkilö jonka osaaminen kyseisessä vastuualueessa on heikompi on herkempi yliarvoimaan mahdollisen suoriutumisensa tehtävästä.
Vastustavuuden vinouma tarkoittaa että yksilö jättää huomiotta kaikki hänen ajatteluaan vastustavat lähteet ja huomio vain kaikki sitä puollustavat lähteet. Tällaisesta toiminnasta henkilön jokin jopa tuhoinen ajattelu voi vahvistua ja heijastua jokapäiväiseen arkiseen päätöksentekoon.
Uhkapelaajan vinouma takoittaa ajatusta siitä, että jos jokin tapahtuma on lähiaikoina tapahtunut normaalia useammin sen tepahtuminen jatkossa on epätodennäköisempää. Tätä kognitiivista vinoumaa on helpoin hahmottaa uhkapelaamisessa jos esimerkiksi ruletissa on tullut väri punainen monta kertaa putkeen silloin uhkapelaaja näkee todennäköisyyden mustalle suurempana ja voi johtaa päätöksentekoon lyödä vetoa mustasta seuraavalla kierrokslla.
Päätöksen teko on siis erittäin monimutainen prosessi johon on lukuisia vaikuttavia tekijöitä. Tekijöihin suurin vaikuttava tekijä on se käytetäänkö päätöksen tekoon paljon aikaa jolloi voidaan hyödyntää ajattelun hidasta muotoa jolloin tehty päätös on järkiperäisempi ja perustellumpi. Premissit johtopäätöksille voidaan seittää ja voidaan välttyä tietynlaisten heurestiikkojen ja kognitiivisten vienoumien hyväksikäytöltä. Jos ajattelu on taas nopeaa silloin lopullista päätöstä ei välttämättä pystytä selittämään järjellä eikä johtopäätöksen premisseistä ole tietoa. Päätös on intuitiivinen ja lopputulokseen on voinut vaikuttaa monia kognitiivisia vinoumia.
27/30p
4.
20 p.
Vastauksessa haettiin seuraavia piirteitä
- käsitteiden määrittely (kieli, puhuttu kieli, kielellinen tuottaminen ja kielellinen ymmärtäminen)
- puheen tuottamisen vaiheet (ajatus, sanat ja yhdistelmät, tavut, äänteet, ääntöväylän toiminta)
- neuropsykologinen näkökulma (lateralisaatio, Brocan ja Wernicen alua, V1-alueen merkitys, hermosollinen muistijälki)
- skeemojen merkitys
- havaintojen ja kielen yhteys (kieli havaintojen merkitysten antajana ja ilmaisijana)
- semanttisen verkon ja kielellisten kategorioiden merkitys ja niiden välinen suhden
- mihin kieltä tarvitaan? luokitteluun, ajatteluun, opettamiseen ja viestimiseen, ympäristön kuvastamiseen (hahmottamiseen, kuvailemiseen, ymmärtämiseen)
5.
20 p.
Ihmisen muistia voidaan havainnollistaa rakenteellisesti kolmivarastomallin avulla. Sen mukaan ihmisen muisti koostuu nimensä mukaisesti kolmesta osasta; aistimuisti, työmuisti ja säilömuisti. Nämä kolme muodostavat pohjan muistille ja asioiden muistamiselle yhdessä, mutta jokainen kuitenkin toimii eri periaattein.
Aistimuisti on todella lyhytkestoinen, peräti muutamia sekunteja. Aistimuisti on käytössä siinä hetkessä, kun teet jotakin, esimerkiksi luet kirjaa ja olet luokkahuoneessa ja kuulet ääniä käytävältä. Aistimuisti on tärkeä siinä mielessä tärkeä, että kaikkea aistittua tietoa ei sen ansiosta tallenneta muistiin, koska asiat jotka eivät ole oman toiminnan kannalta ollennaisia eivät koskaan päädy säilömuistiin. Et esimerkiksi siis todennäköisesti muista, että olet luokassa kuullut käytävältä ääniä luettaessasi kirjaa viikko sitten, mutta muistat että on ollut lukutunti ja olet lukenut kirjaa.
Kun aistimuistin yhteydessä tarkkaavaisuus kohdistetaan johonkin oman toiminnan tai tavoitteen kannalta olennaiseen ja tärkeään asiaan, tieto päätyy kolmivarastomallin toiseen osaan; eli työmuistiin. Työmuistikaan ei ole kovin pitkäkestoinen, ilman minkäänlaista kertausta sen kesto on n. 20sec. Työmuistin tietoa voidaan muokata tai tutkia. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen, eli sinne ei mahdu kaikki tieto varsinkaan samanaikaisesti. Työmuistissa pystyy käsittelemään ja jäsentelemään 4 asiaa "samanaikaisesti". Työmuisti on tärkeä esimerkiksi oppimisen kannalta, ja se on tiiviissä yhteistyössä etenkin säilömuistin kanssa.
Säilömuistiin asiat tallentuvatkin pitkäkestoisesti. Osa asioista jota säilömuistissa on ovat ei-tietoisia, eli et välttämättä ole tietoinen kaikesta mitä sielä on, vaan jotkut asiat palautuvat mieleen esimerkiksi erilaisissa asiayhteyksissä joissa tilanteet ovat assotiaatiossa toistensa kanssa. Säilömuisti ja työmuisti toimivat yhteistyössä siten, että esimerkiksi kerrattaessa oppimaasi sisältöä se menee säilömuistiin ja vahvistuu siellä. Säilömuistista voi myös tuoda asioita työmuistin käsittelyyn esimerkiksi ylioppilaskoetilaisuudessa. Kun olet harjoitellut ja kerrannut asioita oppitunneilla, lukulomilla, vapaa-ajallasi tms. muistijälki on vahvistunut ja päätynyt säilömuistiin. Sitten on helpompaa ja todennäköisesti muistat paremmin ja koetilaisuudessa pystyt palauttamaan mieleen asioita, jota olet kerrannut.
Tapoja tukea omia muistitoimintoja on monia ja varmasti jokaiselle löytyy suotuisa keino. Aineistossa esitellään monia keinoja joista jokainen on kannaltaan suotuisaa. Tärkeää on kuitenkin jokaiselle opiskelijalle riittävä unen saanti, koska väsymys ja huono vireystila heikentävät muistin toimintaa merkittävästi. Unen aikana aivoista puhdistuu kuona-aineita ja päivän aikana opittuja ja käsiteltyjä tietoja käsitellään aivoissa, joten vähintään 7-9h yöunet olisivat hyödyllisiä ja tärkeitä oppimisen kannalta, ja muistitoimintojen toimimisen kannalta.
Työrauha on myös muistamisen kannalta jokaiselle tärkeää, koska jos ympäristössä on koko ajan virikkeitä tai ärsykkeitä jotka häiritsevät tarkkaavaisuutta tai sitä, mihin huomionsa päättää kohdistaa, myös muistaminen on hankalampaa. Esimerkiksi jos puhelin on pulpetilla ja Snapchatista tulee koko ajan ilmoituksia, huomio saattaa kohdistua siihen jopa ei-tietoisesti, ja sen katsominen on lähes automaattista. Tai jos luokassa on kova meteli, on vaikeaa keskittyä olennaiseen tietoon, jos ympäristö ei siihen ole suotuisa. Myös tunteilla ja kiinostuksella on tässä merkittävä rooli, sillä esimerkiksi puhelimen katsomisesta voi tulla hyvä mieli hetkeksi, kun tietää että jollain on jotain sanottavaa silloin kuin viestiä pukkaa.
Tätä voidaan tosin hyödyntää muistamisessa siten, että esimerkiksi opiskeltaessa tai katsoessa uutisia, ei varmasti jokainen asia kiinnosta itseään yhtä paljon tai herätä minkäänlaisia tuntemuksia. Silloin kannattaa kohdistaa huomionsa tai etsiä niitä asioita, jotka itseään kiinnostaa koska silloin on todennäköisempää, että asiat jäävät paremmin mieleen.
Etenkin työmuistin sisältö häipyy mielestä herkästi jos ympäristö on sen toiminnan kannalta epäsuotuisa, tai huomio kohdistuu jatkuvasti muihin ärsykkeisiin. Häiriöitä voi keksiä monenlaisia, mutta esimerkiksi "multi-tasking" eli monisuorittaminen ei ole tavoiteltavaa toimintaa työmuistin kannalta, sillä asioita on helpompi muistaa silloin, kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja keskittää huomion ja tarkkaavaisuuden yhteen kohteeseen. Kun asioita käsittelee kokonaisuuksina yksi kerrallaan, ne jäävät vahvemmin ja selvemmin mieleen.
Muistitoimintojen kannalta helpottava tekijä voi olla myös asioiden jäsentely, luokittelu ja yhdistely kokonaisuuksiksi tai kategorioiksi niin, että irrallisia ja yksittäisiä asioita on vähemmän muistettavana, joka helpottaa opiskelijaa. Kun luokittelee tai yhdistää asioita laajempiin kokonaisuuksiin, työmuistin kuormitus vähenee. Silloin on myös helpompi kerrata ja palauttaa mieleen asioita, kun ne ovat tallennettuna laajempiin ja selvempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi psykologiassa oppimaa sisältöä voidaan luokitella kirjan kappaleiden mukaan ja niin edelleen.
Etenkin näöllä voi olla merkittävä rooli muistitoimintojen tukemisessa. Erilaiset visuaaliset muistituet voivat helpottaa asioiden jäsentelyä ja kokonaisuuksien kartottamista merkittävästi. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi kuvat, tai vaikka mielikuvat jota teet asioista. Etenkin mind mappien eli ajatuskarttojen tekemisessä hyödynnät opiskelijana useampaa toimintoa, jolloin kokonaisuus on helpompi kartoittaa. Se toimii tiivistelmänä, jolloin siihen on myös helpompi liittää yksityiskohtaisempaa tietoa sitä hyödyntäessä. Asioita kannattaa myös merkitä muistiin vaikka johonkin sovellukseen tai lapulle niin, että jos ei siinä hetkessä muista tehdä niin muistaa ainakin myöhemmin.
Toki tärkeää opiskelijalle voi myös olla asioiden ryhmittely, kategorisointi ja luokittelu, niin kuin aineistossa kerrotaan. Esimerkiksi 0101 voi tuoda mieleen uuden vuoden, tai ruotsin kieltä opiskellessa konsukiepre/pORtsARiERnO ovat hyviä muistisääntöjä kieliopin muistamisessa. Myös ostoslistojen laatiminen tai listaaminen auttaa muistamaan tärkeitä asioita järjestyksen avulla. Asioita voi helpottaa muistamaan myös esimerkiksi laatimalla loruja, runoja, lauluja tai sanaleikkejä. Sen takia esimerkiksi aakkoset on helppo muistaa.
Kertaaminen on kuitenkin opintojen äiti, ja näitä keinoja hyödyntämällä se helpottaa ja asioita on helpompi palauttaa säilömuistista työmuistiin, sekä tallentaa työmuistista säilömuistiin. Kaikkea ei aina tarvitse muistaa tai tietää, jonka kannalta myös unohtaminen on tärkeässä roolissa muistiprosessissa. Kun asioita jotka ovat oman toiminnan kannalta kertaa itselle suotuisalla tavalla, kuten lukemalla oppikirjan kappaleita läksyksi tai omia muistiinpanoja, tai hyödyntämällä luettelemiani keinoja, on opiskelijalla hyvät eväät muistitoimintojen tukemiseen.
Vastauksen pituus: 819 sanaa, 6078 merkkiä