Olen kehittynyt kaikista ydinosaamisalueista eniten pedagogisen osaamisen osalta. Osaamiseni on toki vielä kovinkin puutteellista, mutta oppituntien suunnittelu, toteuttaminen ja eriyttäminen tuntuvat jo melko luonnollisilta asioilta. Arvioinnin suhteen koen olevani vieläkin hieman hukassa, sillä en ole vielä päässyt toteuttamaan arviointia koululuokassa. Näen konkreettisesti kehitykseni, kun menen sijaistamaan eikä minulle ole annettu valmiita ohjeita tuntia varten. Kun aloitin pari vuotta sitten sijaistamisen, olin edellä mainituissa tilanteissa aivan paniikissa. Oppilaat istuivat edessäni luokassa eikä minulla ollut mitään annettavaa oppilaille. Nykyään pystyn ottamaan tilanteen haltuun ja kehittelemän melko nopeastikin sisältöä tunnille. Toisinaan olen luonut muutamassa minuutissa tunnin, joka on ollut oppilaille motivoiva ja sisällöltään mielekäs. Näitä hetkiä kannan mukanani silloin kun epäonnistun oppitunnin kanssa ja minusta tuntuu, että olen surkein opettaja maan päällä.

Monialaisten opintojen kursseilla olen monien tuntisuunnitelmien muodossa päässyt pohtimaan eriyttämistä, tuntien suunnittelua, tavoitteita ja arviointia. Mieleeni on vahvimpana jäänyt äidinkielen ytimen kurssilla pohdinta arvioinnista. Saimme kurssilla käsiimme alakoululaisten kirjoittamia tarinoita, ja tehtävänämme oli antaa niille palautetta. Tehtävä oli ihanan konkreettinen ja antoi aidon käsityksen siitä, mitä tulemme työssämme joskus tekemään. Oli äärettömän tärkeää, että arviointi ja palautteen anto käytiin näinkin tarkasti läpi. En osannut aavistaa, miten eri tavalla nykyään annetaan palautetta omaan kouluaikaani verrattuna. Jos minulle ei olisi avattu arviointia, olisin pahimmassa tapauksessa voinut jatkaa oman kouluaikani vanhentuneita arviointikäytäntöjä (haluan kuitenkin uskoa, että minulle olisi kertynyt ilman konkreettista esimerkkiäkin tarpeeksi pedagogista osaamista onnistuneen arvioinnin toteuttamiseen). Pedagoginen osaaminen taitoaineissa eroaa mielestäni selkeästi muista aineista. Taitoaineissa tavoitteet ovat löysempiä ja opettajakin voi lähtökohtaisesti suhtautua opetukseen rennommalla ja hauskemmalla asenteella (kuperkeikkaa ei ole pakko oppia, mutta jakolasku on). Taitoaineet tarjoavat kuitenkin omanlaisia haasteita pedagogisen osaamisen näkökulmasta; tuntien vapaus ja rentous saavat oppilaat heittäytymään villimmiksi ja arviointiin ei ole niin selkeää kaavaa kuin aineissa, joissa oppilaat tekevät kokeen todistaakseen osaamisensa. Eriyttämisen sen sijaan koen olevan helpompaa taitoaineissa. Taitoaineiden monialaisten opintojen kurssit ovat antaneet hyvän pohjan esimerkiksi taitoaineiden arviointiin ja eriyttämiseen, mutta koen, että osaamiseni rakentavan palautteen annosta on melko heikolla pohjalla.

Olen myös saanut paljon irti pedagogisen osaamisen näkökulmasta jo pelkästään sillä, että olen nähnyt niin paljon erilaisia opettajia yliopisto-opintojeni aikana. Monialaisten opintojen kurssien opettajani ovat olleet todella erilaisia ja he ovat käyttäneet opetusmetodeja, joita ihailen ja toisinaan taas paheksun. Tulevana opettajana on tärkeää kohdata erilaisia opettajia ja saada mahdollisuus observoida ajatuksella heidän opetustyylejään. Olen yliopistossa saanut valaisevia esimerkkejä opettajien erilaisista pedagogisista valinnoista ollessani itse oppilaan roolissa.