1900-luvun alussa ensimmäiset suomalaiset kasvinjalostajat tutkivat ohrien maatiaiskantoja perinpohjaisemmin kuin muita maatiaisviljoja. Syynä oli se, että risteyttämällä ei saatu tyydyttäviä tuloksia, jotka olisivat soveltuneet Keski- ja Pohjois-Suomen viljelyoloihin. Risteytysjalostamisen vaihtoehtona oli valintajalostus ja nimenomaan maatiaisohrakannoista. Ohranjalostusta varten oli siten tutkittava ja koottava maatiaisaineistoa. Keskusosuusliike Hankkijan Kasvinjalostusaseman ensimmäinen johtaja J.O. Sauli kokosi laitokselle mittavan, noin 600 maatiaisohraerää käsittäneen aineiston 1919–1920.

Tietomme Suomessa viljellyistä maatiaisohrista pohjautuu tähän kasvinjalostaja Saulin kokoaman aineiston kuvaukseen. Elinvoimaisia siemeniä ei tästä aineistosta jäänyt talletettavaksi.