Kyyneleet ja itkeminen on luonnollinen osa ihmisen arkielämää. Kyynelien tehtävä on kostuttaa silmän pintaa ja suojata sitä (Selkälä 2018). Monesti itkeminen mielletään jotenkin huonoksi tai negatiiviseksi asiaksi - se ei saisi näkyä jokapäiväisessä elämässämme eikä muiden tulisi olla tietoisia siitä. Kognitiivisten neurotieteiden professori Lauri Nummenmaan mukaan eri kulttuureissa julkinen itkeminen nähdään jopa paheksuttavana, kuten esimerkiksi Japanissa. Länsimaissa, eli esimerkiksi Suomessa itkeminen nähdään kuitenkin paljon hyväksyttävämpänä.  Se on muille ihmisille merkki, että kaikki ei ole hyvin (Nummenmaa, Väärämäen 2016 mukaan).

Oppilaiden olisi kuitenkin hyvä tietää se, että kyyneliä ja itkemistä on monenlaista, eikä se aina kerro surusta tai pahasta olosta. Kliseinen "roska silmässä" -selitys ei aina ole pelkkää höpöhöpöä, vaan se on totta. On olemassa kolmenlaisia kyyneleitä. Peruskyyneleet eli basaalikyyneleet ovat kyyneleitä, joita meillä on jatkuvasti silmässä ja jotka pitävät silmämme kosteina. Tällä tavalla ne suojaavat silmiämme lialta ja bakteereilta. Tämän lisäksi meillä tulee välillä refleksikyyneleitä. Nämä ovat niitä “roska silmässä” -kyyneleitä. Ihmiseltä tulee refleksikyyneleitä sen vuoksi, että ne huuhtelevat silmää ärsyttäviä roskia ja muita aineita pois. Tämän vuoksi, kun pyöräilee ja ötökkä lentää silmään, alkaa ihmisen silmä vuotamaan valtoimenaan. Silmäsi yrittää tällöin puhdistaa itseään. Samoin käy myös silloin, kun ihminen silppuaa sipulia. Viimeisimmät kyyneleet ovat ihmisille ehkä ne tunnetuimmat kaikista, eli tunneperäiset kyyneleet. Nämä ovat kivun tai tunteiden laukaisemia kyyneleitä, joita ihmisillä tulee muun muassa, kun on satuttanut itseään, kokenut surua tai esimerkiksi iloa. (Selkälä 2018; Tieteen Kuvalehti 2016.) Keho alkaa tuottamaan erilaisia kyyneleitä havaitessaan ärsykkeitä, joihin sen tulisi reagoida (Selkälä 2018).

Kyyneleet syntyvät silmäkuopassa olevissa kyynelrauhasissa (Selkälä 2018). Tämän jälkeen kyyneleet valuvat silmän pinnalle, minkä jälkeen kyynelnesteen pitäisi poistua kyynelpisteiden kautta pois kyynelpussiin ja lopulta nenäkäytäviin. Itkiessä kuitenkin kyyneleitä erittyy niin paljon, että nesteestä tulvii alaluomen yli, valuen pitkin poskia. (Duodecim 2009; Nummenmaa, Väärämäen 2016.)

Tätä tapahtumaa edeltää erilaisia väitteitä. Nummenmaan mukaan ihmisellä syntyy tunne (pelko, suru, kipu), mikä viestittää hermoverkoston avulla juuri kyynelrauhasille (Väärämäki 2016).  Berkeleyn yliopiston fysiologi James Gross on taas tutkinut parasympaattisen hermoston kontrolloivan itkua. Tunteet nostavat verenpainetta ja kiihdyttävät sydämen sykettä, ja joskus ihminen saattaa jopa haukkoa henkeä. Ihmisen parasympaattinen hermosto laukaisee tämän jännityksen tunteen ja palautteen elimistön lepotilaan. Tämän yhteydessä ihmisellä alkaa tulla tunneperäisiä kyyneleitä. (Tiede 2004.)

Kolme nippelitietoa:

1. Kyynelnestettä ei voi käyttää loppuun, vaan sitä syntyy tarpeen mukaan aina lisää. Ihminen ei voi siis ”vuotaa kuiviin” (Holopainen, Helastin 2011 mukaan).
2. Kyynelien erittyminen kiihdyttää verenkiertoa ja laajentaa verisuonia. Tämän vuoksi kun ihminen itkee, on kasvoissa nähtävissä selkeää punotusta ja silmänympärys turpoaa (Tieteen Kuvalehti 2009).
3. Tunneperäiset kyyneleet sisältävät enemmän proteiinia kuin perus- ja refleksikyyneleet, minkä vuoksi ne eivät valu yhtä nopeasti alas poskia pitkin (Oaklander 2016).