7.4.1 Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointi
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arvioinnissa tulee selvittää ja kuvata oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarve, opintojen etenemisen tilanne, käytössä olleet ryhmäkohtaiset tukimuodot sekä ne tukitoimet, jotka parhaiten tukevat oppilaan edun mukaisesti hänen oppimistaan[1]. Opetuskielen oppimisen varhainen vaihe, poissaolot, motivaation puute tai puutteellinen opiskelutekniikka eivät voi lähtökohtaisesti olla peruste oppilaskohtaiselle tuen tarpeelle. Myös käyttäytymisellä reagoivien oppilaiden tukemiseksi käytetään ensisijaisesti ryhmäkohtaisia tukimuotoja. Oppilasta voidaan tukea myös oppilaskohtaisilla tukitoimilla, jos se on oppilaan edun mukaista. Osana arviointia selvitetään myös tarve oppimäärästä tai paikallisen opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamiselle.
Tuen tarpeen arvioinnin tekevät oppilaan opettajat. Jos oppilaan tuen tarpeen arviointi vaatii monialaista osaamista, osallistuvat tukitoimien tarpeen arviointiin tarvittaessa opettajien lisäksi opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaiset tai muut asiantuntijat[2]. Oppilaan omat näkökulmat ja ajatukset tulee selvittää ja ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Oppilaan huoltajalle / edustajalle on annettava mahdollisuus osallistua tuen tarpeen arviointiin[3].
Moniammatillinen ja -alainen yhteistyö voi tukea oppilaskohtaisten tukitoimien arvioimista, mutta se ei ole edellytys hallintopäätöksen tekemiselle tai tuen toteuttamiselle, ellei oppilaan etu ja tuen tarve sitä edellytä. Oppilaskohtaisten tukitoimien arviointiin perustuva tukea koskeva hallintopäätös ei voi perustua pelkkään lääketieteelliseen arvioon, eivätkä opetuksen järjestäminen, opetus tai oppilaskohtaiset tukitoimet korvaa sellaisia palveluja, joista järjestämisvastuussa on joku muu kuin opetuksen järjestäjä.
Tuen tarpeen arvioinnissa on tilanteen vaatiessa mahdollista hyödyntää myös muuta kuin oman koulun erityisopettajan konsultaatiota. Esimerkiksi opetussuunnitelman oppimäärän sisällöistä tai tavoitteista poikkeaminen on oppilaan perusoikeuksiin puuttuva toimenpide, jolloin on suositeltavaa hyödyntää laajemmin monialaista yhteistyötä tai mahdollisia lausuntoja oppilaan edun mukaisesta toimintatavasta. Arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi myös niiden opetuksen järjestäjien konsultaatiota, joiden osalta opetus- ja kulttuuriministeriö on päättänyt velvollisuudesta huolehtia opetukseen liittyvistä kehittämis-, ohjaus- ja tukipalveluista[4] sekä perusopetuslain mukaista sairaalaopetuksen konsultaatiopalvelua[5].
[1] Perusopetuslaki 20 d §
[2] Perusopetuslaki 20 d §
[3] Perusopetuslaki 20 d §
[4] Perusopetuslaki 39 §
[5] Perusopetuslaki 4 a §
Luhangan kunnan opetussuunnitelmaratkaisut
Oppilasta ja huoltajaa kuullaan pedagogisen selvityksen laatimisen yhteydessä. Heille on ilmoitettava selkeästi, että kyseessä on kuulemistilaisuus.
Oppilaan erityisopettajalla on päävastuu koota muilta oppilaan opetuksesta vastaavilta opettajilta kirjallinen selvitys oppimisen etenemisestä. Selvityksen laadinnassa hyödynnetään mahdollisesti olemassa olevia psykologisia tai lääketieteellisiä lausuntoja tai vastaavaa sosiaalista selvitystä. Selvitykseen ei välttämättä tarvita lääkärin tai psykologin lausuntoa. Pedagogisen selvityksen tulee sisältää erilliset perusteet yksilöllistämiselle kussakin oppiaineessa. Jokaisen oppiaineen kohdalla arvioidaan erikseen voiko oppilas opiskella oppiainetta yleisen oppimäärän mukaan, opetuksen erityisiä painoalueita käyttäen vai tuleeko oppimäärä yksilöllistää.
Tämän jälkeen erityisopettaja laatii kirjallisen selvityksen yhteistyössä koulun muiden ao. henkilöiden kanssa oppilaan saamasta tehostetusta tai erityisestä tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta. Selvitysten tiedot kootaan pedagogisen selvityksen lomakkeeseen.
Käsittelyn pohjalta koulun johtajaopettaja tekee päätöksen erityisen tuen antamisesta tai sen päättymisestä.