Tietoa ja vinkkejä osallisuuden suunnitteluun varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
Tietoa ja vinkkejä osallisuuden suunnitteluun varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
Osallisuuden muodot varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa Keravan mallin mukaan:
Lähde: Keravan Lasten ja nuorten osallisuuden malli 2018
Alla olevat osallisuuden menetelmät ja vinkit on koottu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Tiivistelmästä 11:2022, Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Tutkimuskatselmuksessa on tuotu näkyväksi varhaiskasvatuksessa käytössä olevia lasten osallisuutta tukevia menetelmiä. Sisältöjä on mahdollista hyödyntää osana omaa työtä, kun mietitään keinoja lasten osallisuuden vahvistamiseksi varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Linkistä pääset tutustumaan tiivistelmään.
Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa - Karvi.fi
1. Monimenetelmällisyys ja mosaiikkilähestymistapa
|
Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnissa mosaiikkilähestymistapaa voi toteuttaa esimerkiksi yhdistämällä erilaisia menetelmiä, kuten valokuvausta, piirtämistä, tarinankerrontaa, lasten kanssa käytäviä keskusteluja, haastatteluja, roolileikkejä, pedagogista dokumentointia ja niin edelleen. Eri aistikanavia hyödyntävien menetelmien käyttäminen antaa lapsille monipuolisemmat mahdollisuudet ilmaista ajatuksiaan ja mielipiteitään. Monimenetelmällisyyden hyödyntäminen tiedon tuottamisessa edistääkin lasten yksilöllisten ominaisuuksien ja erilaisten taustojen huomioimista. Mosaiikkilähestymistavassa ja monimenetelmällisyydessä painotetaan lasten oikeuksien keskeisiä periaatteita, kuten lasten kykyä ja taitoa ilmaista itseään, heidän oikeuttaan tulla kuulluksi ja ilmaista oma mielipiteensä. Lähestymistapa kunnioittaa lasten omaa tietämystä heidän omaa arkeaan koskevissa asioissa.
2. Havainnointi ja etnografia
|
Varhaiskasvatuksessa etnografisena kiinnostuksen kohteena ovat esimerkiksi lasten sosiaaliset suhteet, leikki, huumori, lapset toimijoina ympäristössään ja lasten mediakulttuurit. Tietoa kerätään erityisesti havainnoimalla, mutta sen lisäksi voidaan käyttää muistiinpanoja, lasten haastatteluja tai videokuvaa. Havainnointia voidaan hyödyntää erityisesti silloin, kun halutaan tarkastella ja ymmärtää lasten toimintaa ja vuorovaikutusta arjen eri tilanteissa. Varhaiskasvatuksen arjessa lasten havainnointi, yhteiset keskustelut ja lasten kuuleminen ovat osa pedagogista dokumentointia. Ne ovat keskeisiä tapoja saada tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksenkohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2022.) Havainnointia tulisi toteuttaa systemaattisesti ja henkilöstöllä tulisi olla yhteinen ymmärrys havainnoinnin tavoitteista ja siitä, miten tuotettua tietoa hyödynnetään. Toisaalta spontaanien havaintojen tekeminen, kiireettömän yhdessä olon ja vuorovaikutteisen keskustelun mahdollistaminen ovat jo itsessään tärkeitä tavoitteita ja jotka myös vahvistavat lasten osallisuutta.
Havainnoinnissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät ennalta päätetyt havainnoinnin kohteet tai henkilöstön oma tulkinta asiasta ohjaa liiaksi sitä, millaiseksi käsitys lasten näkökulmista muodostuu. On siis hyvä pohtia, miten lasten omat ajatukset ja näkökulmat tavoitetaan aikuisen toteuttaman havainnoinnin ohella.
”Lapset arvioivat toimintaa koko ajan, joten henkilöstön on oltava tarkkoina ja kuunneltava lasten kommentteja. Jotkut kyselevät tietoisesti lasten mielipiteitä. Hymynaamat ja tsemppipeukut ovat helppoja tapoja arviointiin. Lasten elekielen havainnointi on tärkeää. Kuvat ja muu konkretia helpottavat lasta arvioinnissa. Lasten kanssa käydään yhdessä läpi kuvia ryhmän omista projekteista ja teemoista, lapset kertovat mitä on opittu ja mikä toiminnassa ollut kivaa.”
”Henkilöstö havainnoi lapsia ja lasten vuorovaikutussuhteita sekä arvioi oppimisympäristön toimivuutta suhteessa lapsiryhmään. Henkilöstön arvioinnin pohjalta muokataan rutiineja ja käytäntöjä, jotka mahdollistavat lasten osallisuuden toiminnassa. Päiväkotimme pienuuden vuoksi henkilöstö pystyy päivittäin arvioimaan lasten osallisuutta ja muuttamaan käytäntöjä sellaisiksi, jotka tukevat lasten osallisuutta.”
”Arjen arvioinnissa hyödynnetään kolmea tennispallokoteloa. Korissa on vihreitä, punaisia ja keltaisia palloja. Väripalloja käytetään arjen toimintojen arvioimiseen ohjatusti ja monipuolisesti. Vähitellen lapset alkavat käyttää sitä myös itsenäisesti. Esimerkiksi kaksi tyttöä tuli aamu-ulkoilusta ja tuumivat, että arvioidaanko ulkoilu. Toinen valitsee koteloon punaisen pallon, toinen vihreän. ”Miks sää laitoit punasen?”, johon toinen vastasi: ”Mulla meni lunta ranteeseen ja tuli kylmä.”
3. Lapset toimijoina ja tutkijoina
|
Lapset toimijoina ja tutkijoina -menetelmässä korostuu aikuisten ja lasten kanssatoimijuus sekä lasten täysimääräinen osallisuus varhaiskasvatuksen toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Tämän menetelmän keskeinen periaate on lasten osallistuminen toiminnan kaikkiin eri vaiheisiin tasavertaisesti henkilöstön kanssa. Keskeistä on lasten ja henkilöstön aktiivinen yhdessä työskentely ja oppiminen, asioiden jakaminen sekä lasten ja aikuisten keskinäisten roolien sekoittuminen keskenään. Lasten toimijuutta vahvistavaa menetelmää hyödynnetään erityisesti toiminnassa, joissa painotetaan lapsen oikeutta osallistua tiedon rakentamiseen. Tämän menetelmän kaltaisessa tutkivassa pienryhmätoiminnassa lapset asettavat ja esittävät kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia yhdessä aikuisten kanssa. Lasten havaintoja ja ideoita sanallistetaan ja niitä dokumentoidaan prosessin aikana. Henkilöstön rooli on kannatella prosessia ja huomioida lasten aloitteet, suunnitelmat ja tavat toteuttaa arjen käytäntöjen arviointia ja auttaa lapsia keskustelemaan tuloksista, joiden pohjalta arjen käytäntöjä voidaan tarvittaessa muuttaa. Tutkiva toiminta on lasten aloitteiden huomioimista ja niiden rikastamista ryhmän toiminnassa sekä lasten ja henkilöstön yhteistä pohdintaa erilaisten asioiden, ilmiöiden ja tuotosten äärellä. Yhdessä lasten kanssa tehtyjen havaintojen ja niiden kirjaamisen pohjalta varhaiskasvatuksen arjen käytäntöjä, mutta myös esimerkiksi toimintaympäristöjä kehitetään lasten näkökulmasta käsin.
”Vertaisarvioinnissa lapset arvioivat esimerkiksi toistensa tekemiä kädentöitä: mitä laittaisin tähän lisää, mitä en laittaisi, kuitenkaan arvostelematta. Tämä arviointitapa ohjaa lasta antamaan ja ottamaan vastaan palautetta. Lapsi voi arvioida myös työtään ja työskentelyään. Ensin asetetaan työlle tavoite, mitä haluan tällä tuoda esille, mihin pyrin ja sen jälkeen pohditaan, onnistuinko siinä.”
”Toteutimme lasten piirustusten pohjalta päiväkotiimme kiipeilyseinän. Päiväkotimme eskarilaiset piirsivät ensin papereille mereen liittyviä asioita, joista poimimme lasten lempipiirustukset. Näiden piirustusten pohjalta yksi henkilökuntamme jäsen maalasi piirustukset kiipeilyseinän pohjaksi. Toimintaterapeutti tuli näyttämään, missä kohdin olisi hyvä olla askelmia. Kaikki päiväkotimme lapset tietävät, että seinässä on näkyvillä eskarilaisten piirustuksia.”
4. Kieliperustaiset menetelmät
|
Kieliperustaisten menetelmien periaatteena on auttaa lapsia dialogin keinoin tulemaan kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Näiden menetelmien perustana on henkilöstön toiminta, jolla luodaan lapsille emotionaalisesti niin turvallinen keskusteluympäristö, että lapset uskaltavat tuoda omia mielipiteitään, näkemyksiään ja heille merkityksellisiä asioita esiin. Haastattelu on eniten käytetty kieliperusteinen menetelmä. Haastatteluista on johdettu myös erilaisia variaatioita, kuten tarinankerrontaa, muisteluhaastattelua sekä leikkiperustaisia ja monia aisteja hyödyntäviä haastatteluita. Keskustelua voi rikastaa ottamalla mukaan oheismateriaalia kuten leluja, valokuvia, lasten omia piirroksia tai maalauksia. Oheismateriaalin mukaan tuominen auttaa kontaktin luomisessa lapseen esimerkiksi yksilöhaastattelutilanteessa. Yksilöhaastattelutilanteita toteutettaessa onkin hyvä miettiä aikuisen roolia ja sitä, millaiseksi lapsi haastattelutilanteen saattaa jäsentää. Yksilöhaastatteluiden lisäksi dialogiin perustuvissa menetelmissä voidaan hyödyntää ryhmähaastatteluita. Ryhmähaastattelun etuina ovat lapsiryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen tuoma turva ja lasten vähäisempi jännittäminen. Toisaalta ryhmähaastatteluiden haasteena voi olla joidenkin lasten sivuun jääminen keskustelusta tai ryhmädynamiikasta johtuvat haasteet. Haastatteluiden ja kerronnan avulla tavoitellaan siis ennen kaikkea lasten näkökulman ymmärtämistä heidän arkeensa liittyvistä asioista ja ilmiöistä, kuten esimerkiksi tunteista, kaverisuhteista, kiusaamisesta tai vaikkapa median merkityksestä.
”Lasten palaverit, joissa lapsiryhmä kokoontuu yhteen aikuisten kanssa. Periaatteena vapaamuotoinen keskustelu, jossa puheenaiheet vapaita. Yleensä keskustellaan siitä mitä lapset haluaisivat tehdä yksin, pareittain ja ryhmässä. Samoin keskustellaan esimerkiksi jostakin tietystä tilanteesta, ja puretaan tapahtuma auki keskustellen, piirtäen ja leikkien. Palaverista tehdään muistio, joka on vanhempien luettavissa. Lasten toiveista voi tehdä myös ison huoneentaulun ja myöhemmässä ajankohdassa lasten kanssa käydään läpi, mitkä toiveet ovat toteutuneet ja mitkä jääneet toteutumatta ja miksi.”
”Retken jälkeen lapset saivat piirtää punaisella tai vihreällä hymynaaman A4 paperille. Tämän jälkeen käydään keskustelu mikä oli onnistunut, mikä ei. Kävi ilmi, että jollakin oli ollut kylmä, jollakin nälkä ja joku ei olisi halunnut ohjattua toimintaa. Arviointidokumentti jäi näkyviin lapsille ja huoltajille ja seuraavalla retkellä huolehdittiin villasukat jalkaan, eväät mukaan ja retki varattiin vain omaehtoiselle toiminnalle. Helposti ja nopeasti arjessa toteutettava, samalla dokumentoitu arviointi, jolla oli suora vaikutus tulevaan toimintaan.”
5. Luovat ja leikkiperustaiset menetelmät sekä visuaaliset menetelmät
|
Visuaalisilla, luovilla ja leikkiperustaisilla menetelmillä voidaan tavoitella esimerkiksi pienten lasten ajatuksia ja näkökulmia varhaiskasvatuksen oppimisympäristöstä, arjesta, toiminnan laadusta sekä heidän hyvinvoinnistaan. Luovien ja leikkiperustaisten menetelmien avulla lasten ajatuksia ja näkökulmia esimerkiksi heidän omista tunteistaan voidaan tavoittaa paremmin, sillä menetelmät tuottavat erilaista kerrontaa ja muistoja kuin pelkkä puhuttu haastattelu. Erilaisia luovia menetelmiä hyödyntämällä lapsia voidaan pyytää vaikkapa suunnittelemaan unelmiensa leikkiympäristön, kertomaan tarinaa musiikin avulla, rakentamaan pienoismalleja ja leikkimään roolileikkejä.
”Teemme lapsille digitaalisia kasvunkansioita ja käymme kuvat ja videot yhdessä lasten kanssa läpi. Lapsi arvioi toimintaa ja osallisuuttaan esimerkiksi ”tuossa kuvassa me tehtiin näistä penkeistä parkourrata ja aikuinen autto meitä, vaikka oltiin sisällä, saatiin temppuilla tuoleilla, vaikka yleensä niissä vaan syyään, se oli kivaa ja jännää’’. Kirjaamme nämä ajatukset ylös kasvunkansioihin ja näin myös huoltajat pääsevät paremmin osallisiksi lasten arkeen sekä lapsen kokemukseen arjesta. Näiden ajatusten avulla voimme kehittää toimintaamme yhdessä lasten kanssa. Lasten kertomuksista aikuinen voi esittää jatkokysymyksiä, miten olisit halunnut toimittavan, millainen aikuinen oli mielestäsi, miksi luulet, että aikuinen sanoi, että teidän pitää olla eri leikkiporukoissa.”
”Leikillinen ohjausvuorovaikutustapa ja leikin menetelmällinen käyttö tuovat arvioinnin luontevaksi osaksi lapsen omaa kokemusmaailmaa. Jokin hahmo on tarinallistettu eläväksi osaksi ryhmän arkea. On käytetty liikuteltavaa ja laminoitua hahmoa tai seinälle näkyvästi sijoittuvaa hahmoa. Hahmo elää toiminnassa mukana ja auttaa ryhmäytymisessä. Kun tutustumisvaihe alkaa olla lopuillaan, tehdään ryhmänä yhteisessä hetkessä toisilleen ja hahmolle kaverilupaus. Hetki rakentuu jostakin kaveruuteen liittyvästä kivasta laululeikistä tai hauskasta toiminnallisesta harjoituksesta, jossa hahmo on mukana. Piirimuodon käyttämisellä korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä kokemista. Tilanteen lopussa yhdessä mietitään ja sovitaan asiat, joihin yhdessä sitoudutaan, jotta kaikilla olisi kiva olla. Sanallistetaan leikillisesti, että jokainen saa omakätisesti kirjoittaa nimensä omaan pieneen lupauslappuun, johon on kuvitettu hahmonkin kuva. Kaverilupauksen toteutumisen arviointia tehdään pitkin toimintakautta ja sen ympärille rakennetaan jatkuvasti ja rikastavasti toimintaa.”
Lapsen osallisuudessa toiminnan suunnitteluun ja arviointiin ei lopulta ole kyse vain yksittäisistä menetelmistä tai keinoista tavoittaa lapsen mielipide, vaan siitä, miten henkilöstö ymmärtää osallisuuden. Lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa ja arvioitaessa henkilöstön on hyvä kiinnittää huomiota sekä toimintaa tukeviin rakenteisiin että omaan toimintaansa lasten osallisuuden vahvistamisessa. Henkilöstön tulee tietoisesti tukea lapsia ajatustensa ilmaisussa samalla varmistaen, että lasten mielipiteet otetaan vakavasti ja huomioidaan asiaankuuluvasti.
Keskeistä osallisuudessa on pohtia sen yhdenvertaisuutta tai inklusiivisuutta: ketkä ryhmän lapsista voivat, saavat ja pystyvät osallistumaan toiminnan suunnitteluun ja arviointiin? Minkään yksittäisen tai useankaan menetelmän hyödyntäminen ei takaa sitä, että jokainen lapsi saadaan osalliseksi varhaiskasvatuksen arjen suunnitteluun ja arviointiin. Toisinaan on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä lapsen osallisuus lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa tarkoittaa ja milloin se on mielekästä niin lapsen, aikuisen kuin koko pedagogisen prosessin näkökulmasta.