Lukutaidon harjoitukset novelleista

Yleisohje lukutaidon harjoituksiin

1. Lue ensin harjoituksen tehtävänanto ja tutustu sitten tehtävään liittyvään pohjatekstiin.
2. Kopioi sitten harjoitustehtävä Wordin tai Libre Officen uuteen tekstitiedostoon ja vastaa kysymyksiin.
Pohjatekstiä ei tarvitse kopioida.
3. Kun olet vastannut kaikkiin kysymyksiin, tallenna valmis tekstitiedosto .pdf- tai .odf.-tiedostomuodossa (Valitse Tallenne nimellä/Save as -komento).
4. Palauta harjoitustehtävät aina peda.netiin kurssin etusivun palautuslaatikkoon ja laita palautuksen otsikoksi sama kuin peda.netissä, esim. "Harjoituksia novelleista" tai "Harjoituksia runoista". 
Näin sekä opiskelija itse että opettaja pysyvät hyvin selvillä tehdyistä tehtävistä.

Novellin käsitteet

Tutustu ensin novellin analysoinnissa käytettäviin käsitteisiin täällä.

Huom! Jos selaimesi on Google Chrome, voit joutua sallimaan Adobe Flashin käytön painamalla lukkokuvaketta ja antamalla luvan. Tämä koskee kaikkia kurssin prezi-esityksiä.

Novellin analyysia

Istuin ikkunalaudalla ja kaipasin.

– Hyvä Luoja, tätäkö olen kaiken aikaa paennut? sanoin tyhjälle huoneelle, sillä se teki kipeää. Mutta se oli kaikkein kauneinta mitä kuvitella saattaa. Ja niin minä surin tuota kaikkea.

Syliä, vahvoja käsiä, pehmeitä huulia.

Unen tuntua, lämmintä hengitystä, lovea jonka posken paino painaa hänen ylähuuleensa hänen nukkuessa kyljellään.

Saippuaa jonka tuoksusta en koskaan oppinut pitämään. Miestä jolle en voinut olla nainen. En sittenkään. En vaikka silmäni tuikkivat ja lauloin aina hiljaa, kun hämärä laskeutui huoneeseen.

Väsymys kehossa. Yskänpuuska. Toipilas saranoillaan sisään kääntyneen ikkunan alla.

Jokin liikahti kaukana, kaukana lahden takana ja puitten yllä, liikahti ja lensi taivaan halki. Taivaan siniset pilvet katsoivat sen kulkua ihmeissään, ja kun se lennähti ikkunasta sisään minä – kuin olisin osannut odottaa sitä tulevaksi.

–Kirjoita siitä, se sanoi.

–En minä osaa, vastasin.

–Kuole sitten, se sanoi ja minä nauroin ensimmäistä kertaa sinä päivänä. Ääni kaikui eteiseen. Se herätti jumalan unestaan. Se katsoi vauhkona ympärilleen, kiersi kolmasti itsensä ympäri ja käpertyi kerälle tamppaamattomalle matolle. Siltä sijaltaan se katsoi minuun herkeämättä kuin jotain pahaa voisi tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Sen silmät kiiluivat kuin mustat lasihelmet.

–Minua pelottaa, sanoin.

–Miksi? vieraani kysyi.

–Minun sanani syntyvät vääränlaisina, sanoin, –ne muuttuvat kiemuraisiksi ja takertuvat toisiinsa. Minua pelottaa katsoa sitä mitä teen. Se on niljaista ja rumaa ja keskeneräistä.

–Helpottaako jos et tee mitään?

–Ei, se tekee siitä vain pahempaa.

Istuimme hiljaa ja katsoimme hetken verran kuinka ilta muuttui yöksi, kuinka aurinko painoi päänsä pilvien pieluksiin ja kävi levolle. En tehnyt mitään, katselin vain vierastani joka oli enemmän kuin ei-mitään. Se oli jotain, kumma, minua suurempi jokin. Jotenkin sillä ikkunalaudalla vastapäätä minua, joka pelkäsin omaa varjoanikin.

–Ota minut käteen, se pyysi, –ja tunnustele minua.

Niin minä tein, eikä se ollutkaan raskas vaan ilmaa kevyempi. Tein kämmenistäni kupin, nostin sen korvalleni ja kuuntelin vaimeaa kuisketta. Yksitellen, vähä vähältä minä kirjoitin sen sanat ylös. Vain vähän, juuri tarpeeksi, sain sanat tähän ja sellaiseen järjestykseen, jota itsekin ymmärrän.

Ne eivät menneet solmuun.

–Mitä sinä enää pelkäät?­­

Jumala murahti hiljaa. Sitten sekin vaipui lepoon.


o.j. wasara (2021)

Tehtävät Wasaran novellista (2021)

1. Analysoi novellin kerrontaa. Löydät apua ylläolevasta prezistä sekä Särmän kappaleista 32 ja 33

a) Mitä novellissa tapahtuu? Selitä omin sanoin.

b) Kuvaile novellin kertojaa. Minkä tyyppinen kertoja on kyseessä?

c) Kuvaile omin sanoin novellin kieltä

d) Millainen on novellin juonirakenne, eli missä järjestyksessä tarinan tapahtumat kerrotaan?

e) Missä on novellin käännekohta?

f) Missä kohdassa tai kohdissa teksti on kertovaa? Käytä tekstiesimerkkejä.

g) Entä kuvailevaa? Käytä tekstiesimerkkejä.


2. Analysoi novellin aihetta, teemaa ja motiiveja. Löydät apua ylläolevasta prezistä sekä Särmän kappaleesta 35.

a) Mikä on novellin aihe?

b) Mikä on novellin teema?

c) Löydätkö novellista motiivia? (mainitaan novellissa kahdessa kohdassa)

d) Miten motiivi liittyy novellin teemaan?


3. Analysoi novellin tekstilajia. Muistuttaako se juoninovellia, tilannenovellia vai absurdia novellia? Perustele vastauksesi. Löydät apua ylläolevasta prezistä.

Kerrontamuodot, joista teksti koostuu


Vuoropuhelu eli dialogi muodostuu repliikeistä, joissa kuuluu novellin henkilöiden oma ääni.
Kuvaus pysäyttää juonen etenemisen: jotakin asiaa (esim. maisemaa tai henkilöä) pysähdytään tarkkailemaan. Käytetään paljon adjektiiveja ja aistiverbejä (haistaa, nähdä, kuulla).
Suora kerronta: kertoja selostaa tapahtumia.
Epäsuora kerronta: kertojan ääni ei kuulu, vaan tarina etenee henkilöiden ajatuksia tai tunteita jossain tilanteessa selostaen. Esim. Karri oli kuollut. Nonnasta tuntui oudolta, ja mieleen tuli, voisiko hänelle itselleen käydä vielä samoin.

Harjoituksia novelleista

1. Lue ensin alla oleva Giovanni Boccaccion (1313–1375) kirjoittama klassinen juoninovelli Metsästyshaukka (löytyy tämän sivun alaosasta).

Aloita uusi tekstitiedosto Wordissa tai LibreOfficen Writerissa.
Jatka seuraavia virkkeitä luettuasi novellin.

------------------------------------------------------------------------------

Metsästyshaukka-novellin

aihe on...

juonessa kerrotaan, kuinka...

kertoja on...

fokalisaatio eli kerronnan näkökulma on (kenessä?/keneen hahmoista lukija eläytyy?)...

päähenkilöt ovat...

sivuhenkilöt ovat...

taustahenkilöt ovat...

miljöö (=tapahtumapaikka ja -aika) on...

kerrottuihin tapahtumiin kuluu aikaa noin...

kerronta koostuu pääasiassa (dialogista, suorasta kerronnasta, ajatuspuheesta eli epäsuorasta kerronnasta, kuvauksesta)...

tekstin rakenne koostuu (kronologisesta kerronnasta, huippukohdasta, ennakoinneista, takaumista, kehyskertomuksesta ja sisäkertomuksesta, suljetusta tai avoimesta lopusta)...

kieli/tyyli on (omin sanoin)...

aukoksi (eli epäselväksi tai arvoitukseksi lukijalle) jää...

motiivi on...

teema on...

_________________________________________________________

Lue seuraavaksi absurdi novelli Myymälävaras tältä sivulta.

2. Kerro, missä kohtaa novellin absurdius eli järjenvastaisuus tai unenomaisuus näkyy ensimmäistä kertaa lukijalle? Voit halutessasi liittää kohdan copy-pastella tehtävän vastaukseksi.

3. Absurdius on usein liioittelua, joka viittaa novellin teemaan tai teemoihin.
Mitä novellissa mielestäsi liioitellaan eli mikä voisi olla teema tai teemat Myymälävaras-novellissa?

_________________________________________________________

Lue lopuksi tällä sivulla alimpana oleva tilannenovelli 
Rakkaus.

3. Millaista novelli kertoo rakkauden olevan (=teema)?

4. Mistä tietää, että kyseessä on tilannenovelli?

Juoninovelli Metsästyshaukka

Taustatietoa Metsästyshaukka-novellista.

Decamerone on italialaisen kirjailijan Giovanni Bocaccion noin vuosina 1350-1353 kirjoittama laaja proosateos, joka koostuu sadasta novellista. Sen kenties kuuluisin novelli on Metsästyshaukka. Decameronea pidetään nykyisen novellin esi-isänä. Se on tärkeä historiallinen dokumentti 1300-luvun elämästä. Nimi Decamerone tulee kreikan kielen sanoista δέκα (déka) eli kymmenen ja ἡμέρα (hēméra) eli päivä.
Decamerone kertoo kolmesta nuoresta miehestä ja seitsemästä nuoresta naisesta, jotka lähtevät Firenzen kaupungissa riehuvaa ruttoa pakoon maaseudulle. Tämä on teoksen KEHYSKERTOMUS. Kaupunkilaisnuoret viihdyttävät maaseudulla toisiaan kertomalla tarinoita, joista Metsästyshaukka on yksi. Kukin tarina eli novelli on yksi SISÄKERTOMUS eli kertomus kertomuksen sisällä.

Decamerone on inspiroinut monia muitakin taiteilijoita, kuten maalareita.
Ohessa Waterhousen maalaus Decameron (1916).


_________________________________________________________________________________________________________________________________________________

VIIDES PÄIVÄ
YHDEKSÄS KERTOMUS

Teidän tulee tietää, että meidän kaupungissamme oli ja on ehkä vielä meidänkin päivinämme sangen kunnioitettu ja arvossa pidetty herra nimeltä Coppo di Borghese Domenichi, joka on ansainnut paremminkin tavoillaan ja kunnollaan kuin verensä jaloudella ikuisen ja kirkkaan maineen. Hän huvitteli usein, kun hän oli jo iäkäs, puhelemalla naapuriensa ja muiden kanssa menneistä asioista, ja tämän osasi hän tehdä paremmin ja sopivammassa järjestyksessä ja seikat selvemmin muistaen sekä kaunosanaisemmin kuin kukaan muu. Hänellä oli tapana kertoa muiden kauniiden tarinain muassa, että Firenzessä oli ennen nuorukainen nimeltä Federigo, messer Filippo Alberighin poika, jota pidettiin asetaitonsa ja hienojen tapainsa tähden suuremmassa arvossa kuin ketään muuta aatelisnuorukaista koko Toscanassa.(KEHYSKERTOMUS LOPPUU TÄHÄN. SISÄKERTOMUS - SIIS METSÄSTYSHAUKKA-NOVELLIN VARSINAISET TAPAHTUMAT - ALKAA TÄSTÄ.)


Tämä rakastui, niinkuin enimpäin aatelismiesten käy, aateliseen naiseen nimeltä monna Giovanna, jota aikoinaan pidettiin melkein kauneimpana ja suloisimpana naisena, mitä Firenzessä oli. Ja voidakseen saavuttaa hänen rakkautensa Federigo pani toimeen aseleikkejä, turnajaisia ja juhlia ja jakeli lahjoja ja tuhlasi omaisuuttaan hillittömästi. Mutta nainen, joka ei ollut vähemmän kunniallinen kuin kaunis, ei välittänyt lainkaan siitä, mitä hänen tähtensä tehtiin, eikä hänestä, joka näitä teki.

Kun nyt Federigo tuhlasi yli voimiensa eikä saavuttanut sillä mitään, niin rikkaudet hupenivat tyhjiin, niinkuin helposti tapahtuu, ja hän tuli niin köyhäksi, ettei hänelle jäänyt muuta kuin yksi pikku tila, jonka tuloilla hän vaivoin eli, sekä sitäpaitsi yksi haukka, joka oli kaikkein parhaita maailmassa. Sentähden ei hän, vaikka hän oli rakastuneempi kuin koskaan ennen, arvellut voivansa jäädä enää kaupunkilaiseksi, kuten olisi halunnut, vaan meni oleksimaan Campiin, missä tuo hänen pieni tilansa oli. Ja siellä hän kantoi köyhyyttään kärsivällisesti ja niin hyvin kuin voi, linnustellen ja pyytämättä keneltäkään mitään.

Mutta nyt tapahtui eräänä päivänä, että kun Federigo oli joutunut äärimmäiseen puutteesen, monna Giovannan mies sairastui ja koska hän näki kuolemansa lähestyvän, teki testamenttinsa. Ja kun hän oli ylen rikas, niin määräsi hän siinä jo melkoisen varttuneen poikansa perijäkseen. Ja toiseksi perijäksi asetti hän, joka rakasti suuresti monna Giovannaa, vaimonsa, siltä varalta, että poika sattuisi kuolemaan ilman laillista jälkeläistä. Ja tämän jälkeen hän kuoli.

Monna Giovanna jäi siis leskeksi, ja hän meni sitten, niinkuin naisillamme on tapana, kesän ajaksi tämän poikansa kanssa maalle, eräälle tilallensa, joka oli aivan lähellä Federigon taloa. Ja sentähden kävi niin, että tuo nuori poika alkoi seurustella tämän Federigon kanssa ja huvitella linnuilla ja koirilla. Ja kun hän oli nähnyt monta kertaa Federigon haukan ajavan, mielistyi hän siihen niin tavattomasti, että tahtoi sitä omakseen, mutta ei tohtinut kuitenkaan pyytää sitä, kun näki, miten rakas haukka Federigosta oli.

Tällä tolalla olivat nyt asiat, kun tapahtui, että tuo poika sairastui. Äiti, joka oli siitä kovin tuskissaan, sillä hänellä ei ollut muita lapsia ja hän rakasti poikaansa minkä suinkin voi, oli kaiket päivät hänen luonaan eikä lakannut häntä lohduttamasta. Ja hän kysyi pojaltaan monta kertaa, eikö ollut mitään sellaista, jota hän haluaisi, ja rukoili häntä sanomaan sen hänelle, sillä jos sitä suinkin olisi mahdollista saada, niin hän sen hänelle varmaan hankkisi.

Kun poika oli kuullut monta kertaa näitä tarjouksia, sanoi hän: Äiti, jos te hommaatte minulle Federigon haukan, niin luulen pian paranevani.

Kun äiti tämän kuuli, niin hän hiukan peljästyi ja alkoi ajatella, mitä hänen nyt oli tehtävä. Hän tiesi, että Federigo oli kauan häntä rakastanut, mutta ei ollut saanut häneltä koskaan yhtään katsettakaan; ja siksi hän sanoi itsekseen: Kuinka voin minä lähettää tai mennä pyytämään häneltä tätä haukkaa, joka on, mikäli olen kuullut, niin hyvä ajamaan, ettei vertaa, ja joka yksin sitäpaitsi pitää häntä hengissä? Ja kuinka voin olla niin törkeä, että tahdon ylimykseltä, jolle ei ole jäänyt mitään muuta huvia, riistää tämänkin?

Ja sellaisiin ajatuksiin sekautuneena ei monna Giovanna, vaikka oli varma, että hän saisi haukan, jos sitä pyytäisi, vastannut mitään pojalleen, koska ei tiennyt, mitä sanoa, vaan vaikeni. Viimein kuitenkin voitti hänessä rakkaus poikaan siinä määrin, että hän päätti pojan halua tyydyttääkseen mennä noutamaan haukkaa, eikä lähettää muita, tapahtuipa sitten mitä tahansa. Ja hän vastasi pojalleen: Poikani, ole huoletta ja koeta kaikin voimin parantua, sillä minä lupaan sinulle, että ensimäinen työ, mitä teen huomisaamuna, on mennä haukkaa noutamaan ja tuomaan sen sinulle.

Siitä tuli poika niin iloiseksi, että hän näytti jo samana päivänä jonkun verran paranevan.

Seuraavana aamuna otti monna Giovanna erään naisen seurakseen ja meni ikäänkuin huviksensa Federigon pienen talon luo ja antoi pyytää häntä tulemaan luokseen. Koska silloin ei ollut sopiva linnustamisaika eikä sitä ollut niinä päivinäkään ollut, niin oleskeli Federigo puutarhassaan ja teetti eräitä pieniä töitään. Ja kun hän kuuli, että monna Giovanna tiedusteli häntä ovella, niin hän ihmetteli suuresti ja juoksi iloissaan sinne.

Kun monna Giovanna näki hänen tulevan, meni hän naisellisen suloisesti häntä vastaan, ja sanoi sitten, kun Federigo oli häntä kunnioittavasti tervehtinyt: Toivotan hyvää vointia, Federigo. Minä olen tullut korvaamaan sinulle vahinkoja, joita olet minun tähteni kärsinyt, koska olet rakastanut minua enemmän kuin sinun olisi tarvinnut. Ja korvaus on sellainen, että aion tämän toverin kanssa jäädä tuttavallisesti kanssasi aterialle tänä aamuna.

Siihen Federigo vastasi nöyrästi: Madonna, mitään vahinkoa en koskaan muista kärsineeni teidän tähtenne, mutta kyllä saaneeni niin paljon hyvää, että jos olen milloin ollut jonkin arvoinen, niin olin sitä teidän ylevyytenne ja sen rakkauden tähden, jota tunsin teitä kohtaan. Ja totisesti on tämä teidän vapaaehtoinen tulonne minusta paljoa kalliimpi kuin se olisi ollut, että olisin saanut uudestaan uhrata varojani yhtä paljon kuin jo ennen olen uhrannut; vaikka nyt olettekin tullut köyhän isännän luo.

Ja niin sanoen Federigo otti häveliäästi hänet vastaan huoneihinsa ja vei hänet sieltä puutarhaan. Ja koska siellä ei ollut ketään muutakaan, jonka hän olisi voinut jättää pitämään vieraalle seuraa, niin hän sanoi: Madonna, kun täällä ei ole muita, niin tämä kunnon nainen, tuon työmiehen vaimo, pitää teille seuraa sillaikaa, kun minä menen järjestämään pöytää.

Vaikka Federigon köyhyys oli kovin suuri, ei hän kuitenkaan vielä ennen ollut nähnyt siinä määrin kuin hänen olisi pitänyt, miten määrättömästi hän oli rikkauksiaan tuhlannut. Mutta kun hän tänä aamuna ei löytänyt mitään, jolla hän olisi voinut kunniakkaasti kestitä sitä naista, johon rakastuneena hän ennen oli osoittanut kunnioitustaan lukemattomille miehille, niin silloin hän sen näki kokonaan. Ja siitä hän oli tavattomasti tuskissaan ja kirosi itsekseen kovaa onneaan ja juoksi milloin sinne, milloin tänne kuin mies, joka on suunniltaan joutunut, mutta ei löytänyt ei rahaa eikä mitään pantattavaakaan. Ja kun hetki oli jo myöhäinen ja häntä kuitenkin halutti suuresti tarjota jotakin jalolle naiselle, mutta hän ei tahtonut pyytää apua edes omalta työmieheltäänkään, saatikka sitten muilta, niin silloin sattui hänen silmiinsä hänen oiva haukkansa, jonka hän näki istuvan pienessä salissaan puikollaan. Ja koska hänellä ei ollut muuta, mihin turvautua, niin otti hän sen, ja kun hän huomasi, että se oli lihava, arveli hän sitä kyllin arvokkaaksi ruuaksi sellaiselle naiselle. Ja sentähden hän enempää arvelematta kiersi siltä niskat nurin ja antoi erään palvelijattarensa kiireesti sen kyniä ja puhdistaa ja panna vartaasen ja paistaa huolellisesti. Ja kun hän sitten oli verhonnut pöydän valkeilla liinoilla, joita hänellä oli vielä muutamia jäljellä, niin palasi hän iloisin kasvoin ylimysnaisen luokse puutarhaan ja sanoi, että ateria, sellainen, mitä hän voi tarjota, oli valmis.

Ylimysnainen ja hänen seuralaisensa nousivat niin ollen ylös ja menivät pöytään. Ja tietämättä, mitä he saivat, he söivät Federigon kanssa, joka palveli heitä aivan tarkkaavasti, sen oivallisen haukan.

Ja kun he sitten olivat nousseet pöydästä ja seurustelleet Federigon kanssa miellyttävästi pakinoiden jonkun aikaa, niin näytti monna Giovannasta olevan hetki ilmoittaa, mille asialle hän oli tänne tullut. Ja siksi hän kääntyi ystävällisesti Federigon puoleen ja alkoi puhua: Federigo, kun muistat mennyttä elämääni ja minun siveyttäni, jota ikävä kyllä olet luullut kovuudeksi ja julmuudeksi, niin en lainkaan epäile, että nyt väkisinkin ihmettelet minun vaatimustani, kun kuulet, mitä varten minä oikeastaan olen tänne tullut. Mutta jos sinulla olisi lapsia, tai olisi niitä ollut, niin voisit ymmärtää, mikä voima sillä rakkaudella on, jota niitä kohtaan tuntee, ja uskottavasti olisi varmaa, että sinä antaisit minulle ainakin osaksi anteeksi; mutta sinulla ei niitä ole. Kuitenkaan en minä, jolla on yksi poika, voi kiertää kaikkien äitien yleistä lakia, vaan täytyy minun sen valtaan alistuen vasten haluani ja kaikesta soveliaisuudesta ja velvollisuudesta huolimatta pyytää sinulta erästä lahjaa, jonka tiedän olevan sinusta tavattoman rakkaan; ja syystä kyllä, koska kova kohtalosi ei ole jättänyt sinulle mitään muuta huvia, mitään muuta ajanviettoa eikä lohdutusta kuin sen. Ja se on sinun haukkasi, johon minun poikani on niin kovasti ihastunut, että jos minä en sitä hänelle vie, niin pelkään, että hän tulee taudissaan, jota hän nyt sairastaa, niin huonoksi, että siitä seuraa seikka, jonka tähden hänet menetän. Ja siksi minä rukoilen sinulta, en rakkauden nimessä, jota tunnet minua kohtaan ja jonka tähden et ole mistään minulle velkapää, vaan ylevyytesi tähden, joka on kohteliaisuuden harjoituksissa näyttäytynyt suuremmaksi kuin yhdenkään muun, että suvaitsisit lahjoittaa haukan minulle, niin että voisin sanoa saaneeni siinä lahjassa takaisin poikani hengen ja olisin siitä sinulle aina kiitollisuuden velassa.

Kun Federigo kuuli, mitä ylimysnainen anoi, ja samalla tiesi, ettei hän voinut hänen pyyntöään täyttää, koska oli antanut linnun hänelle ruuaksi, niin alkoi hän hänen läsnäollessaan itkeä, jopa niin, ettei voinut vastata hänelle sanaakaan.

Monna Giovanna luuli ensin, että tämä itku johtui paremminkin siitä, että hänen täytyi erota hyvästä haukastaan, kuin muista seikoista, ja hän aikoi melkein jo sanoa, ettei hän sitä tahdokaan. Mutta kuitenkin malttoi hän ja odotti vastausta Federigolta, joka itkettyänsä puhui näin: Madonna, siitä saakka, kun Jumala sääsi, että kohdistin teihin rakkauteni, olen huomannut, että onni on ollut minulle monissa asioissa vastainen, ja olen sitä surrut. Mutta kaikki ne asiat ovat olleet helppoja kantaa sen rinnalla, jonka se nyt minulle tekee, sillä en koskaan voi tyytyä kohtalooni, kun ajattelen, että silloin, kun te nyt olette tullut köyhään majaani, jotavastoin ette suvainnut tulla sinne siihen aikaan, kun se oli vielä rikas, ja tahdotte minulta pientä lahjaa, minä en voi, kohtaloni tähden, sitä teille antaa. Ja miksi se on mahdotonta, kerron nyt teille lyhyesti: Kun minä kuulin, että te hyvyydessänne aioitte aterioida minun kanssani, niin ajattelin, ottaen huomioon teidän korkeutenne ja jaloutenne, sopivaksi ja arvolliseksi tarjota teille mahdollisuuksieni mukaan kalliimpaa ruokaa kuin ne, joita tavallisesti annetaan muille henkilöille. Ja koska silloin muistui mieleeni haukkani, jota nyt minulta pyydätte, ja sen oivallisuus, niin ajattelin, että se on kyllin arvokasta ruokaa teille, ja niinpä olette saanut sen tänä aamuna paistettuna lautasella, ja luulin, että se olisi tullut parhaiten käytetyksi sillä tavalla. Mutta kun nyt näen, että olisitte halunnut sitä toisella tavalla, niin olen siitä, etten voi sitä teille tarjota, niin suuressa tuskassa, että en usko saavani rauhaa koskaan. Ja sen sanottuaan antoi Federigo heittää linnun höyhenet ja jalat ja nokan todisteiksi monna Giovannan eteen.

Tämän seikan nähdessään ja kuullessaan ylimysnainen moitti ensin Federigoa siksi, että tämä oli tappanut sellaisen haukan antaakseen sen ruuaksi naiselle; mutta sitten hän ihaili itsekseen suuresti hänen sielunsa ylevyyttä, jota ei köyhyys ennen eikä nytkään ollut voinut masentaa.

Sen jälkeen hän, kun toivo haukan saamisesta oli pettänyt, joten hän joutui arveluihin poikansa parantumisesta, lähti sangen alakuloisena sieltä ja palasi poikansa luo. Ja tuskin oli montakaan päivää kulunut, niin tämä lähtikin, joko mielipahasta, kun ei voinut saada sitä haukkaa, tai ehkä sairaus sai hänet siihen tilaan. Ja kun monna Giovanna oli jonkun aikaa viettänyt kyynelin ja katkerassa surussa, niin alkoivat veljet, koska hän oli jäänyt miehensä kuoltua sangen rikkaaksi ja oli vielä nuori, kehoitella häntä menemään uusiin naimisiin.

Monna Giovanna, joka ei olisi tahtonut sitä tehdä, mutta näki kuitenkin veljiensä häntä alinomaa siihen vaativan, muisti silloin Federigon jalouden ja hänen viimeisen ylevän tekonsa, että hän oli surmannut sellaisen haukan osoittaakseen hänelle kunnioitustaan, ja sanoi viimein veljilleen: Mielelläni jäisin, jos sen suvaitsisitte, leskeksi. Mutta jos sittenkin tahdotte, että minun on otettava mies, niin totisesti en huoli koskaan ketään muutakaan, ellen saa Federigo Alberighia.

Silloin veljet pilkkasivat häntä ja sanoivat: Hullu, mitä sinä puhut.
Kuinka tahdot sinä häntä, jolla ei ole mitään maailmassa?

Mutta hän vastasi heille: Veljeni, minä tiedän hyvin, että asianlaita on niin kuin te sanotte. Mutta minä otankin mieluummin miehen, joka tarvitsee rikkauksia, kuin rikkaudet, jotka tarvitseisivat miestä.

Ja kun veljet kuulivat, mitä mieltä hän oli, ja tunsivat Federigon kelvolliseksi mieheksi, vaikka hän olikin köyhä, niin he antoivat monna Giovannan, kuten tämä itse tahtoi, kaikkine rikkauksineen hänelle.

Kun Federigo näki, että hän oli saanut vaimokseen moisen naisen, jota hän oli niin suuresti rakastanut ja joka sitäpaitsi oli sangen rikas, niin eli hän sitten hänen kanssaan, entistä paremmin omaisuuttaan hoitaen, ilossa päiväinsä päähän.

Decamerone, Giovanni Bocaccio, 1350-1353