Muistan päivän, jolloin olin katselemassa vaaleanpunaisia balettitossuja tanssitarvikeliikkeessä. Syksyn balettitunnit olivat alkamassa, ja innokkaat tanssijat olivat ensimmäisillä tossuostoksilla. Kun ensimmäisellä tanssitunnilla sain laittaa nämä lumoavat joka-tytönunelmat jalkaani, unohdin jopa aamuisen riidan, joka minulla oli äitini kanssa. Ylen verkkosivuilla 25.11.2019 julkaistussa artikkelissa ”Luovat harrastukset parantavat terveyttäsi - tässä neljä lajia, joista jokainen voi napata tutkitut terveyshyödyt” toimittajat Emilia Tykki ja Nelli Hyttinen kirjoittavat luovien harrastuksien terveyshyödyistä. Taiteeksi voidaankin määritellä lähes kaikki luova toiminta, joten kukaan ei voi välttyä siltä kokonaan. Taiteella onkin suuri merkitys esimerkiksi nuorten elämässä; se lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä toimii keinona ilmaista itseään.

Taiteella on suuri merkitys erityisesti nuorten psyykkisessä hyvinvoinnissa. Ylen artikkelissa mainitaan luovina harrastuksina tanssi, kuorolaulu, maalaaminen ja improvisaatioteatteri, jotka voivat poistaa mm. jännitystä ja stressiä. Minulle taide merkitsee juurikin henkistä hyvinvointia. Erityisesti musiikki ja tanssi ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden paeta hetkeksi todellisuutta, ja uskon, että samoin monelle muullekin nuorelle vaikeassa elämäntilanteessa. Ylen verkkosivuilla 24.3.2021 julkaistussa kolumnissaan ”Jokainen tempparitähti ja kombuchabloggaaja ei ansaitse kustannussopimusta” kolumnisti Laura Friman ottaa kantaa koronaajan ”taiteiluvillitykseen”, jolloin ihmiset alkoivat tavallista enemmän luomaan sekä kuluttamaan taidetta. Friman ei pidä ajatuksesta, että jokainen voi luoda itsestään taitelijan. Jos taide toimii lieventämiskeinona esimerkiksi stressiin, jota korona-aika aiheutti, taiteellista ilmaisua ei pitäisi tuomita.

Taide onkin monille nuorille keino itsensä ilmaisuun. Tykki ja Hyttinen esittelevät artikkelissaan Hanna Poikosen, joka on väitellyt luovuuden neurotieteestä, ja joka toteaa, että ihmisten tunteet ovat joskus hyvinkin ristiriitaisia ja epämukavia. Poikosen mukaan nämä tuntemukset saattavat kuitenkin laueta, kun oloa pääsee ilmaisemaan liikkeen avulla. Taiteessa itsensä ilmaisu ja psyykkinen hyvinvointi ovat siis vahvasti yhteydessä toisiinsa; kun nuori pääsee luomaan taidetta, myös hänen ajatuksensa selkeytyvät. Balettiharrastukseni on ollut minulle tällainen taiteenmuoto. Harrastus tuntuu edelleenkin ”meditatiiviselta, kun pääsee tanssin flow'hun”, kuten myös hyvinvointibloggaaja, toimittaja ja yrittäjä Inka Ikonen kuvailee tanssia Tykin ja Hyttisen artikkelissa. Monet taiteenlajit ottavat kantaa myös yhteiskunnallisiin aiheisiin, joten taiteellisen toteutuksen kautta nuoret pystyvät ilmaisemaan myös mielipiteitään.

Taide onkin siis väline, jonka avulla nuoret voivat toimia itselle tärkeiden asioiden puolesta. Yhä enemmän nuoria käyttää vaikuttamisalustana sosiaalista mediaa, jossa he voivat jakaa ajatuksiaan sekä osoittaa tukeaan toisille ihmisille. Friman kuitenkin toteaa kärkkäästi kolumnissaan, että hän vastustaa ”somen puhtaana identiteettiprojektina toimivaa näennäisaktivismia”. Tällä toteamuksella hän siis tarkoittaa, että monet sosiaalisen median käyttäjät käyttävät somea, sillä he haluavat vahvistaa omaa, suvaitsevuutta osoittavaa identiteettiään muiden somekäyttäjien keskuudessa. Mielestäni sosiaaliseen mediaan voi postata kuvia tai tekstejä, jotka osoittavat tukea esimerkiksi vähemmistöjen edustajille ilman, että täytyisi kokea velvollisuutta parantaa konkreettisesti vähemmistöjen oikeuksia. Kaikki tekstit, kuvat sekä videot ovat taidetta, ja mikäli nuoret haluavat niiden avulla ilmaista, mikä on heille merkityksellistä, se on mielestäni täysin hyväksyttävää.

Taiteella on siten iso merkitys myös nuorten välisen yhteisöllisyyden luomisessa. Ikonen toteaa Tykin ja Hyttisen artikkelissa, että lapsuudessa hän oli koulukiusattu, mutta tanssitunnit tarjosivat hänelle turvallisen sekä hyväksyvän ympäristön. Koin samankaltaisia tuntemuksia nuoruudessa, jota varjosti läheisen ihmisen alkoholismi. Tanssisali oli ympäristö, jossa minua ei tuomittu. Se oli turvallinen paikka, jossa tapasimme viikottain hyvien ystävieni kanssa, ja autoimme toisiamme solmimaan balettitossujen nauhoja.

Harrastustoiminnan lisäksi myös sosiaalinen media on paikka, jossa nuoret solmivat uusia kontakteja elävät virtuaalista elämää, joka saattaa tuntua hyvinkin realistiselta. Friman kuitenkin suhtautuu kolumnissaan negatiivisesti ”hyvin filtteröityihin selfieihin, joiden alle copypastattiin laimeita teatraalisuuksia”. Nämä filtteröidyt selfiet ja laimeat teatraalisuudet ovat kuitenkin nuorten suosimaa, yhteisöllisyyden tunnetta luovaa nykyaikaista taidetta, jota iältään hieman vanhemmat frimanlaurat eivät välttämättä ymmärrä.

Taiteen yksi merkityksistä nuorten elämässä onkin myös itsensä sekä muiden viihdyttäminen. Erityisesti korona-aikana monilla ihmisillä oli kotona paljon ylimääräistä aikaa, joten monet nuoret alkoivat tuottamaan sekä kuluttamaan taidetta jo pelkästään tylsyyden välttämiseksi. Frimanin mukaan mm. kirjailijat ja kuvataitelijiat kasvattivat suosiotaan ”noin 3000 prosenttia” vuoden 2020 aikana. Hän kuitenkin lyttää kuvataiteilijat kokonaan toteamalla, että oman elämänsä kuvataiteilijat tuottivat ”poikkeuksetta paksua, pastellisävyistä akryylimaaliroisketta”. Erityisesti nuoret ovat usein kokeilunhaluisia, joten mielestäni siinä ei ole moitittavaa, jos nuori päättää kokeilla oman käden sopivuutta pensselin heiluttamiseen paperilla. Taide onkin yksi ajanvieton ja viihteen keino, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti.

Lisäksi taiteella on iso merkitys nuorten fyysisessä hyvinvoinnissa. Erityisesti yläasteella monet poikapuoliset kaverini eivät pitäneet tanssia ”oikeana liikuntana”, vaikka tanssi saattaa joskus olla jopa intensiivisempää liikkumista, kuin juokseminen pallon, tai luisteleminen kiekon perässä. Vaikka taidemuoto ei sisältäisikään liikuntaa, sillä saattaa olla silti lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia. Taideyliopiston kuoronjohtaja Eeva Siljamäki mainitseekin Tykin ja Hyttisen artikkelissa esimerkkinä kuorolaulun, joka voi parantaa ryhtiä sekä immuunisysteemin toimintaa. Tämä on jokseenkin yllättävä fakta, sillä erityisesti koulussa opettajat korostivat ainoastaan liikunnan tärkeyttä fyysisen hyvinvoinnin rakentajana. Tämän olettamuksen rinnalla täytyisi kuitenkin korostaa myös passiivisemman taiteen fyysisiä terveysvaikutuksia.

Taiteella on siis kiistattoman suuri merkitys nuoren kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Taide viihdyttää, luo yhteisöllisyyttä ja parantaa sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia. Kertaakaan kouluvuosieni aikana en kuitenkaan kuullut, että jonkun nuoren unelmaammatti olisi ollut taiteilija. Frimanin pelko siitä, että tempparitähdet ja kombuchabloggaajat vievät ammattitaiteilijoiden työt, on siis mielestäni täysin turha. Taide kuuluu kaikille, ja se kiehtoo minua, sillä jokainen ihminen tulkitsee taidetta eri tavalla. Minulle balettitossuni merkitsevät vapautta ja onnellisuutta - jollekin toiselle taas kipeitä varpaita ja pakotusta vastenmieliseen sukupuoli-identiteettiin.