Avaat sinulle lähetetyn kasvitietolomakkeen, jossa kerrotaan, missä kasvaa vanha 'Huvitus'-lajikkeeksi perimätiedon mukaan tiedetty vanha omenapuu. Lähettäjänä on helsinkiläinen yläkoululainen, joka kertoo sähköpostissa puun olleen hänen isoisoäitinsä varttama.

Talletat tiedon tutkimusrekisteriinne, jonka avulla voidaan myöhemmin tutkia 'Huvitus'-lajikkeen levinneisyyttä, käyttöä, ominaisuuksia, hoitoa ja menestymistä Suomessa. Tietoa voidaan hyödyntää myös tehtäessä suunnitelmia lajikkeiden säilyttämisestä ja säilytystavoista kansallisessa kasvigeenivarojen suojeluohjelmassa.

Olet erityisen mielissäsi saadessasi lisää tietoa juuri 'Huvitus'-omenalajikkeen levinneisyydestä Suomessa, sillä olet ollut jo pitkään mukana kyseisen lajikkeen DNA-tutkimuksen tekemisessä. Olet muun muassa toiminut osana sitä tutkimusryhmää, joka löysi sattumalta keväällä 2009 'Huvitus'-omenalajikkeen alkuperäisen emopuun Korpelan torpan pihalta. Puu oli erittäin ränsistynyt, melkeinpä pelkkä kanto, mutta perimätiedon avulla tutkijoiden mielenkiinto kyseistä kasvia kohtaan heräsi. Perusteellisen DNA-tutkimuksen jälkeen selvisi, että kyseessä todella oli 'Huvitus'-omenan ensimmäinen emopuu Suomessa. Sulkiessasi tutkimusrekisterin tiedon tallentamisen jälkeen mietit, kuinkahan monta vielä löytämättä olevaa 'Huvitus'-omenapuuta Suomessa vielä onkaan.


Korpelan omenapuussa oli yksi elävä oksa kun se löydettiin toukokuussa 2009.