On vuosi 1895. Tiedät, että Professori Sahlbergin Huvitus-tilan ränsistyneessä omenistossa kasvaa yhä joitakin omenapuita, jotka tuottavat hedelmiä. Poimit mukaasi muutaman. Ne maistuvat todella hyvältä, sillä harvoin pääset maistamaan omenaa. Päätät säilyttää hedelmien siemenet ja ajattelet josko niistä saisi kasvatettua omenapuita omaan kotipihaan.

​
Juho Korpela istumassa perheensä keskellä torpan edessä. Takarivissä vasemmalta tytär Hilma, miniä Ida, poika Jussi ja tytär Selma. Eturivissä pojan lapset Kerttu, Kaino ja Erkki.


Kylvät siemenet maahan. Saat muutaman kasvamaan puiksi asti. Yhdestä niistä kasvaa vuosien saatossa suuri ja monihaarainen puu, jota eivät kaada talven pakkaset, halla tai tuholaiset. Omenat maistuvat niin hyvälle, että naapuritkin kyselevät innokkaasti, josko tästä ’Korpelan omenasta’ saisi varteoksia. Vaihdat oksia pieniä palveluksia ja naapurisovun ylläpitoa vastaan. Vähitellen ’Korpelan Omenasta’ tulee paikkakunnalla tunnettu hyvän talvenkestävyyden ja kesällä kypsyvien herkullisten syöntiomenien takia. Myös Huvituksen tilan puutarhurit pääsevät maistamaan tätä herkkuomenaa. Heistä puutarhuri Aarne Lehtonen ottaa vartteita puusta ja ryhtyy viljelemään niitä Huvituksen tilalla 1920-luvulla. Kun Lehtonen kysyy sinulta omenalle nimeä, sanot että kutsutaan sitä ’Huvitukseksi’.

Huvitus'-lajike alkaa levitä pikku hiljaa yhä laajempaan käyttöön paikkakunnallasi ja sen läheisyydessä. Kansakoulujen opetustauluja piirtävä taiteilija Vihtori Ylinen kasvattaa myös omia taimia 'Huvituksesta'. Puut tekevät häneen vaikutuksen ja lopulta Ylinen päättää kirjoittaa tästä erinomaisesta omenapuulajikkeesta kirjeen silloiselle Hinnonmäen havaintoasemalle, Lepaalle.