Katselet ulos kauniin kartanosi työhuoneesta: järven selällä kimaltelee aurinko ja kauniit kumpupilvet lipuvat taivaan poikki. Muistelet kiitollisuudella, mitä isäsi on kertonut Fagervikin ruukin onnenpotkusta vuonna 1730, jolloin se sai rautapellin ja tinatun läkkipellin valmistuksen lähes yksinoikeuden Ruotsi-Suomessa. Perittyäsi ruukin isäsi kuoltua Fagervikissä onkin eletty yltäkylläisesti. Sinulla on ollut varaa perustaa vastarakennetun uuden kartanosi maille laaja, viimeisimmän muodin mukainen muotopuutarha ja hedelmätarhassasi kasvaa fantastinen kokoelma omenapuita. Oletpa rakennuttanut kartanoosi uudenaikaisen orangerienkin, jossa harjoitetaan sitrushedelmien kasvatusta sisätiloissa.

Sinut aateloitiin kymmenen vuotta sitten, vuonna 1770. Vain viisi vuotta myöhemmin itse kuningas Kustaa III yöpyi uuden kartanosi vierashuoneessa (tosin hän kuulemma valitti kartanon sängyn epämukavuutta ja päätyi lopulta nukkumaan omassa telttavuoteessaan – mokoma hienostelija). Kuningas oli kuitenkin nauttinut kartanolla tarjotusta ateriasta, joka oli viimeisimmän muodin mukainen: täynnä hienostuneita herkkuja ja etenkin upeita leivonnaisia, jotka oli täytetty ja koristeltu kartanon oman sadon monipuolisella hedelmävalikoimalla. Kartanostasi omenapuiden viljely leviää myös paikkakunnan talonpoikien pihoihin ja puutarhoihin.


Vasemmalla Fagervikin isäntä Johan Hisinger. Oikealla kartanossa viljelty omenalajike Rosenhäger.