1900-luku oli teollistumisen ja tehomaatalouden aikaa. Maaseudun murros, elinkeinorakenteen muutokset, kaupungistumisen alkaminen, koulutusjärjestelmän kehittyminen, sodat ja katovuodet sekä tieteen ja tekniikan kehitys mullistivat ihmisten elämää ja maailmankuvaa tällä vuosisadalla. Viimeistään 1960–1970-luvuille tultaessa ammattimainen kasvinjalostus sekä laaja siementen ja taimien tuonti vähensi perinteisten vanhojen viljelykasvilajikkeiden ja maatiaiskasvien kasvattamista. Vanhojen lajikkeiden arvostus ja käyttö hiipui niin kotitalouksissa kuin kaupallisessa maanviljelyssäkin. Tietämys omenoiden paikallislajikkeista alkoi unohtua.