Rakennustyöt edistyvät liian hitaasti, tuskailee vouti sinulle. Vuosi on 1650. Paikkakin on liian syrjäinen, vouti nurisee edelleen. Toista se olisi asua Olavinlinnassa! Tai Turussa! Isäntäkään ei juuri koskaan täällä käy.



1600-luvun juhla-asusteita Turusta.

Asutte voudin ja parin linnasta lähetetyn sotilaan kanssa Juvan keskeneräisessä kartanossa. Tehtävänänne on pitää huolta maatilasta. Et sano mitään, jotta et ärsyttäisi voutia, mutta sinulle tämä on varsinainen unelmapaikka. Työtä ja ruokaa riittää, kun monessa muussa paikassa kuollaan parhaillaan nälkään. Ei siis tee mieli valittaa. Lisäksi isännällä, herra Brahella on mielikuvitusta ja näkemystä. Uudistusmielinenkin hän on. Kartanon puutarha on komea! Viime viikolla tuli jälleen erä uusia omenapuiden taimia Ruotsista.

Tarhan varttuneemmat puut kantavat jo satoa. Omenat tuoksuvat niin hyvälle, että mielesi tekisi sujauttaa ohi kulkiessasi makea hedelmä takkisi hihaan ja syödä se myöhemmin salaa. Et kuitenkaan uskalla. Hedelmät eivät ole sinun ja vouti on tiukka mies, joka nytkin tarkkailee sinua syrjäsilmällä. Omenat ovat arvokasta kauppatavaraa. Ehkä kuitenkin voisit ottaa joskus salaa jonkin maahan pudonneen hedelmän siemenet talteen? Sisko ja äiti ilahtuisivat, jos toisit omenapuun siemeniä tuliaisiksi. Eivät he kyllä tietäisi etukäteen, mitä omenat edes ovat, mutta olisivat varmasti mielissään, kun kertoisit heille näistä makeista uutuuksista. Mitä jos omille lapsillesi kasvaisi joskus oma omenapuu?