Olet juuri saapunut muuttokuorminesi Viipurin linnan pihalle. Sinua harmittaa kovasti, sillä Ruotsin kuninkaaksi äskettäin noussut Kristoffer Baijerilainen on kierosti toimittanut sinut pois Turun linnasta, jonka hän ensin antoi sinulle korvaukseksi valtionhoitajan pestistä luopumisesta. Nouset pois ratsailta ja pyydät palvelusväkeä tuomaan uupuneille matkamiehille olutta ja syötävää.

Pian pieni palvelustyttö tuokin käteesi kolpakon kylmää sekä eksoottisen, punaisen hedelmän. Huulillesi leviää hymy – sentään linnan ruokatarpeet ovat nykyaikaiset ja mittavat! Tällaisia herkkuja ei syrjäisessä Pohjolassa ole tarjolla kuin ani harvoin. Puraiset mehukasta omenaa ja tuumit, että tänne on sittenkin ihan hyvä asettua. Pidät hyvää huolta linnan puutarhasta ja haudot kostoa.

Muutama vuosi myöhemmin sinusta tulee kuningas. Arvaa montako kertaa? Yhden, kaksi, vai kolme? Ei vaan neljä! (Kolme kertaa Ruotsin kuningas, yhden kerran Norjan kuningas.) Omenapuiden taimet ja tieto näistä puista kulkee sinun ja hovisi väen mukana.