Länsisuomalainen rotu on kauttaaltaan ruskea, itäsuomalainen eli kyyttö on kyljistään punaruskea ja sen selkä ja mahanalus ovat valkoiset. Kyyttö voi olla myös hyvin vaalea ja vain vähän ruskeita laikkuja, jolloin sen voi sekoittaa lapinlehmään. Lapinlehmä on valkoinen ja sillä on mustat korvanpäät tai koko korvat ja siinä saattaa olla myös mustia pilkkuja.

Länsisuomalainen on maatiaisroduistamme yleisin (noin 2000 puhdasrotuista lehmää) ja se on yksi maailman korkeatuottoisimmista maatiaisnautaroduista. Kyyttöjä on jäljellä vähän yli 1000 ja lapinlehmiä noin 600 puhdasrotuista lehmää. Suomenkarja on kooltaan pienempää kuin muut lypsykarjarodut, näin ollen ne myös syövät vähemmän. Maatiaislehmät ovat erittäin sosiaalisia eläimiä, ja ne ovat sarvettomia eli syntymänupoja

Elonkierron suomenkarja
Elonkierrossa laiduntaa yleensä kaksi itäsuomalaista ja yksi länsisuomalainen, joinakin kesinä puistossa voi nähdä myös lapinlehmän. Kuvassa keskellä on länsisuomalainen, kaksi muuta ovat itäsuomalaisia.

Opastuksen aikana
Oppilaille kerrotaan myös, että Luke koordinoi sekä eläin- että kasvigeenivaraohjelmaa, joka työskentelee uhanalaisten eläinrotujen ja kasvilajien säilyttämiseksi.

Tarkistetaan vielä, että oppilaat tietävät, mikä on hieho ja mitä tarkoitetaan märehtijällä. Kerrataan lehmän mahat, joita ovat pötsi, verkkomaha, satakerta (etumahat) ja juoksutusmaha, joka vastaa yksimahaisten mahalaukkua.

Oppilaita kehotetaan painamaan mieleen suomenkarjan ulkonäkö, jotta pystytään vertaamaan niitä puistossa laiduntaviin ayrshire-hiehoihin. Oppilaat voivat myös valokuvata niitä. Kuvia voidaan katsella koulussa, ja muistutella mieleen, mitä rotua ovat.